Ylö-Tehtailla talousjohtajana työskennellyt Pertti Laine on edennyt Simppa-sarjassaan neljänteen osaan ja hypännyt samalla muista Pirkanmaan kunnista Ylöjärvelle.
Ylöjärvi tuli Pertti Laineelle aikoinaan tutuksi, kun hän työskenteli silloisilla Ylö-Tehtailla talousjohtajana ja asui Haavistolla.
Sitten tuli 90-luvun lama, ja yritys meni konkurssiin. Risto Käkelä perusti konkurssipesän raunioista Avant Tecnon, mutta Pertti Laine muutti pois ja siirtyi TAKKiin opettamaan yrittäjyyttä.
Ylöjärvi jäi kuitenkin miehen mieleen. Ja nyt, kun myös yrittäjyysteema alkoi pyöriä hänen päässään, Laine päätti nostaa uuden kirjansa keskiöön Soppeenmäessä työskentelevän konepajayrittäjän, joka dekkarihenkeen kuuluvasti tietysti murhataan.
– Soppeenmäen teollisuusalue tuli minulle työaikoinani läpikotaisin tutuksi, sillä Ylö-Tehtailla oli siellä alihankkijoita. Olen ripotellut kirjaan myös muita paikkoja Ylöjärveltä. Tiettyjä asioita tapahtuu Lempiäniementien varrella ja lähellä rantaa. Kirjassa on myös pieniä paikallisia anekdootteja: poliisit puhuvat siinä esimerkiksi Tankki Täyteen -sarjasta.
Kirjailija äimistynyt suosiostaan
Lempäälässä nykyisin asuva Laine on yllättynyt siitä, kuinka suosittuja hänen dekkareistaan on tullut. Faneja on poikinut esimerkiksi Helsingin kirjamessujen esiintymisestä, lehtijutuista ja positiivista kirja-arvioista.
Vaikka Laineen uusin dekkari Koston oikeutus ilmestyy vasta elokuussa, siitä on Piki-kirjastossa varauksia jo yli 200 kappaletta.
– Olen aika äimistynyt sitä, miten suosituiksi kirjani ovat tulleet ympäri Suomen, ja Pirkanmaalla erityisesti.
Simppa ilman sukunimeä
Dekkarisarjan päähenkilö on komisario Simppa, joka on Suomessa syntynyt, amerikkalaisen koripalloilijan poika.
– Hän on iso kuin mikä, liki parimetrinen, ja Reino-tossutkin taitavat olla kokoa 49 tai 50. Simpan sukunimeä ei kerrota tarkoituksella.
Simppa on rikoskomisario, jonka toimipaikka on Tampereella Sorilla.
– Hänellä on oma tutkijatiimi, jossa on erilaisia persoonia. Tiimi on sarjan edetessä täydentynyt, heidän piirteensä ovat tulleet esiin, ja hahmoihin on tullut lisää lihaa luiden ympärille.
Sarjan muissa osissa on kirjoitettu Tampereesta, mutta etenkin sen lähikunnista, kuten Lempäälästä, Nokiasta ja Pirkkalasta.
– Lukijani ovat verranneet tyyliäni Seppo Jokisen kirjoihin, jotka sijoittuvat pääosin Tampereelle. Minä pysyn mieluummin ympäristökunnissa, se on jollain lailla kodikkaampaa.
Yhtäkkiä: ruumis Ideaparkin parkkiksella
Laine kirjoitti myös työelämässä ollessaan, mutta vain lyhyitä tekstejä. Nyt eläkkeellä on aikaa pidempiin teksteihin.
Laine on nopea kirjoittaja, hän laatii tekstejä kolmisen tuntia päivässä, eikä mieti juonta valmiiksi ennen kirjoitusprosessia.
Hän pikemminkin näkee kirjan ensimmäisen kohtauksen mielessään, ja alkaa vasta sitten selvittää itselleenkin, miksi esimerkiksi jokin henkilö kuoli kirjan alussa. Mitä on tapahtunut ja miksi?
– Simppakin aina korostaa sitä, että murha on vain yksittäinen, hetkellinen teko. Mielenkiintoisempaa on tietää, mikä siihen on johtanut, mitkä asiat siihen niveltyvät ja mitä siitä seuraa.
Tällä tapaa kirjoittaminen pysyy mielenkiintoisena, ja Laine ui syvälle tekstiin ja tapahtumiin myös itse, elää mukana tapahtumissa.
– Esimerkiksi ensimmäinen dekkarini syntyi niin, että ”näin” Ideaparkin parkkiksella ruumiin, jota muut eivät nähneet. Ajoin kotiin saman tien ja kirjoitin kirjan ensimmäisen luvun, joka jäi melkein sanalleen sellaiseksi.
Noin sadan sivun paikkeilla hän alkaa tarkastella tekstiään, etsii sen punaista lankaa, miettii draaman kaarta ja jäsentelee lopputapahtumia hitusen tarkempaan. Liian tarkkaan hän ei kuitenkaan halua suunnitelmissaan pysyä.
– Kun aloitan seuraavaa lukua, minulla voi olla jonkinlainen ajatus siitä, mitä tapahtuu, mutta useimmiten teksti karkaa käsistä ja vie parempaan lopputulokseen kuin mitä olin etukäteen suunnitellut.
Viimeinen kirja on toistaiseksi paras
Laineen saama lukijapalaute viittaa siihen, että lukijat pitävät kirjojen helppolukuisuudesta ja siitä, että tarina kulkee sujuvasti eteenpäin. Myös henkilöhahmoja on kiitelty.
– Lukijoilta tulee välillä sellaista palautetta, että älä sitten vain hukkaa sitä ja sitä henkilöä. Ja tekisi melkein mieli sanoa, että Simpalla on omat fanijoukkonsa.
Laine itse arvelee kehittyneensä sarjan myötä kirjoittajana: ensimmäinen osa oli juoneltaan ja käänteiltään yksinkertaisempi kuin tämä viimeisin osa.
– Pidän tätä kirjaa tähänastisista parhaana. Tässä on ehkä monitahoisin juoni, ja yritän vetää mahdollisimman monta kertaa maton lukijan alta.
Kirjastojen ongelmakäyttäjä
Koko Laineen kyky kirjoittaa proosaa pohjaa siihen, että hän on kirjojen ja kirjastojen ”ongelmakäyttäjä”. Ennen nettiaikaa hän vei kirjastohenkilökunnalle varauslistoja kirjoista.
– Tein ihan excel-taulukoita, joissa oli monta kymmentä nimikettä. Pysyin sillä tavoin hyvin kirjoissa.
Laine luki aiemmin noin 100 kirjaa vuodessa, nykyisin tahti on hieman hiipunut noin kirjaan viikossa. Syynä on oma kirjoitustyö.
– Kun minulla on kaikkein intensiivisin kirjoittamisvaihe, joka kestää 3-4 kuukautta, en lue lainkaan ainakaan dekkareita.
Tällä hetkellä Laine suunnittelee jo sarjansa viidettä osaa.
