Ylöjärven kaupunkistrategiassa määritellään kaupungin toimintaa luotsaaviksi arvoiksi kehitysrohkeus, turvallisuus, vastuullisuus ja oikeudenmukaisuus. Arvot haastavat suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaa huomioimalla juuri nämä asiat erityisen ohjaavina. Esimerkiksi oikeudenmukaisuus silti jää sanahelinäksi, jollei toiminnassa ponnistella sitä kohti aidosti. Lainsäädännön ja virkaehtosopimusten minimivaatimusten noudattamisella ei kuitata strategian arvona olevaa oikeudenmukaisuutta toteutuneeksi.
Erityisen oikeudenmukainen kaupunki ei voi säästää palkkaamalla sijaisia vain opetuskuukausien ajaksi. Tämä on toki laillista ja maan tapa, mutta ei kovin eettistä eikä yhdenvertaista kohtelua.
Kaupungilla on muutamia kymmeniä määräaikaisessa työsuhteessa olevia tai sivutoimisia tuntiopettajia sekä erilaisten syiden vuoksi viranhaltijaa sijaistavia opettajia. Nämä opettajat ovat eriarvoisessa asemassa kollegoidensa kanssa.
He tekevät saman määrän työtä lukuvuoden aikana, kuin vakituisessa työsuhteessa olevat opettajakollegat, mutta heidän työsuhteensa päättyy kesäloman ajaksi, jolloin lukuvuoden aikana jo ansaittu palkka jää saamatta. Joidenkin työsuhde katkeaa tökerösti jopa kevätjuhlaa edeltävänä päivänä. Työsuhde solmitaan uudestaan taas syyslukukauden alkaessa. Äitiyslomasijaisellekaan ei makseta kesäajan palkkaa, edes silloin kun sijaistettava opettaja olisikin äitiysvapaalla.
Opettajien palkkauksessa on mielenkiintoinen ja mielikuviakin vääristävä seikka. Opettaja tekee opetustyötä noin yhdeksän kuukautta vuodessa, sillä kesällä oppilaat lomailevat. Opettajan vuosipalkka määräytyy tämän opetusajan opetusvelvollisuuksien mukaisesti. Vielä 1950-luvulla palkkaa maksettiinkin vain yhdeksän kuukautta, jolloin kesäkuukausina ei ollut palkanmaksupäiviä. Järjestelmää kuitenkin sittemmin muutettiin ja tämä yhdeksän kuukauden palkka hajautettiin ja tasattiin 12 kuukaudelle. Juuri tästä syystä on epäoikeudenmukaista, että määräaikainen tuntiopettaja joutuu kesän ajaksi työttömäksi. Lukuvuoden työt on jo tehty, mutta palkkaa ei saa.
On myös tilanteita, joissa määräaikainen työsuhde alkaa vasta koulunaloituspäivänä. Työ alkaa samaan aikaan kun oppilaat astuvat luokkaan ilman ennakkoon perehtymistä tai perehdyttämistä. Samanlainen tilanne ei ole esimerkiksi kaupunkiin palkatulla hoitoalan henkilöstöllä, jonka työnalkuun onneksi kuuluu palkallinen perehdytys työskentelytiloihin, välineisiin yms.
Suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja, omaa ammattitaitoaan reflektoivia ja kehittäviä. Alalle hakeutuu jo lähtökohtaisesti vastuuntuntoisia ja motivoituneita puurtajia. Opetusala on pitkään ollut yksi nuorten suosikkialoista, mutta pian myös pätevien opettajien houkuttelemiseksi Ylöjärvelle voimme olla pulmallisessa tilanteessa.
Saammeko tulevaisuudessa rekrytoitua hyviä tyyppejä Ylöjärvelle? Millainen kokemus Ylöjärvestä työnantajana on jo syntynyt, ja miten tätä kokemusta kerrotaan eteenpäin? Miten pidämme opettajat Ylöjärven palveluksessa ja kehitysrohkeina hyvinvoinnin edistäjinä?
Reilu vuosi sitten etäopetusloikka tehtiin kirjaimellisesti yhden yön aikana. Keväällä palattiin lähiopetukseen. Kuluvana lukuvuotenakin pandemian aiheuttama epävarmuus, mahdolliset karanteenit, monenlaiset poikkeusjärjestelyt ja etäopetuksen aikana syntyneiden vajeiden paikkaaminen ovat kuormittaneet myös opetushenkilöstöä. Ylöjärvenkin toteuttama käytäntö määräaikaisten opettajien eriarvoisesta asemasta on vielä lisännyt tätä kuormitusta ja harmitusta. Reilummat työnantajat kiinnostavat.
Valtakunnallisesti määräaikaisten kohtaama eriarvoisuus on nostettu esille, ja on toivoa, että myös ammattiyhdistysliike parantaa erilaisissa työsuhteissa olevan opetushenkilöstön edunvalvontaa ja edistää yhä enemmän tasa-arvoa.
Työaikalainsäädäntötyössä ja virkaehtosopimusneuvotteluissa pätkä- ja silpputyöntekijöiden lisääntyminen pitää huomioida nykyistä paremmin ja huolehtia yhdenvertaisuudesta. Paikallisesti asia voidaan kuitenkin ratkaista jo nyt, jos vain päätämme toimia toisin.
Jenni Kiiskinen
kaupunginvaltuutettu, kuntavaaliehdokas (vihr.)
