Kasiluokkaa käyvä lapseni on alkanut viime aikoina puhua, ettei hän pidä enää liikuntatunneista.
Luulin aluksi, että kyse oli vain siitä, että liikuntaa on heillä kevätlukukaudella jopa neljä tuntia viikossa.
Kun hän tulee kotiin koulusta torstaisin, hänellä on vajaa tunti aikaa syödä ja lähteä treeneihin. Yhä useammin treenit ovat kuitenkin jääneet väliin, sillä kaksoistunti liikuntaa on vienyt häneltä kaikki mehut.
Se harmittaa häntä.
Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että toinenkin asia ihmetyttää liikunnassa: heidän liikuntatunneillaan on yhdessä kaksi kokonaista luokkaa, noin 40 henkilöä. Ja lisäksi tytöt ja pojat ovat samalla liikuntatunnilla.
Miksi ihmeessä?
Tällainen on tilanne Kangasalla yläkoulussa, enkä tiedä, onko samaa Ylöjärvellä.
Yritin etsiä netistä, kuinka yleisiä sekaryhmät ovat, mutta en löytänyt vastausta. Mutta kyllä niitä muuallakin kuin Kangasalla on.
Liikunnallinen tyttäreni ei pidä enää liikuntatunneista. 40 hengen ryhmällä on kyllä kaksi opettajaa ja välillä ryhmää jaetaan, mutta silti porukkaa on liikaa.
Eniten tytärtä kuitenkin häiritsevät vastakkaisen sukupuolen edustajat, ja etenkin rinnakkaisluokan pojat, joita hän ei tunne ollenkaan.
Tyttären mielestä pojat ovat etenkin joukkuelajeissa aggressiivisia ja samalla tuomitsevia tyttöjä kohtaan. Tilanne onkin johtanut siihen, että kuulemma vain kaksi tyttöä osallistuu kunnolla kaikkeen, ja muista tytöistä on tullut passiivisia alisuorittajia. Ja siinähän ei ole mitään järkeä.
Tunnen itseni vanhanaikaiseksi, kun ihmettelen sekaryhmiä.
En todellakaan normaalisti kannattaisi tyttöjen ja poikien erottamista koulussa, mutta yläkoululaisten liikunta on poikkeus. Ymmärrän tytärtäni hyvin.
Meillä 80-luvulla liikuntatunnilla oli vain tyttöjä. Mutta keväisin pelasimme poikien kanssa yhdessä pesäpalloa. Tykkäsin pelistä kovasti, mutta poikien kanssa siitä tuli totista suorittamista.
Sekapelissä ei ulkovuorossa kannattanut mennä etukenttään tai pesälle, sillä monet pojat yrittivät lyödä ja heittää täysillä, enkä halunnut palloa päähäni.
