Eilen musiikkimaailmasta kantautui suru-uutinen, kun yksi maailman arvostetuimmista ja ylistetyimmistä kitaristeista, Children Of Bodom -yhtyeen, Alexi Laiho oli menehtynyt. Laihon terveysongelmista tiedettiin, mutta silti poismeno tuli yllätyksenä.
Laihon kuolema oli järkytys myös maailmalla, jossa suomalaisvirtuoosin menehtyminen nousi otsikoihin isoissa medioissa. Maailman parhaaksi tituleerattua kitarisia jää kaipaamaan moni. Onneksi musiikki jää elämään.
Aivan samanlaisia otsikoita ei saanut vuoden 2011 joulukuussa kuultu ylöjärveläisen kitaristin Jukka Laajakallion kuolema. Mielenterveysongelmista kärsinyt Laajakallio menehtyi oman käden kautta. Laajakalliota pidettiin Laihon tapaan erittäin taitavana muusikkona.
Laajakallion kuolemaan loppui kulttimaineeseen nousseen ylöjärveläisbändi Abduktion toiminta. Abduktio oli omassa genressään erittäin suosittu, vaikka ei samanlaisiin mainetekoihin yltänytkään kuin Children Of Bodom. Yhtye ehti kuitenkin soittaa lähes 300 keikkaa ulkomaita myöten.
Nyt Abduktio ja Laajakallio saavat kuitenkin ansaitsemansa huomion, kun bändistä julkaistaan dokumenttielokuva ensi lauantaina. Se kertoo musiikin tekemisestä sydämellä ja etenkin siitä, miten musiikki on auttanut bändin jäseniä toipumaan hyvän ystävän menetyksestä.
Aikoinaan bändi kirjoitti Laajakallion negrologissa seuraavasti: ”Kitara oli Zugen tapa sanoa se, mitä hän ei ehkä koskaan osannut muulla tavalla ilmaista. Täysin vilpittömästi voi sanoa, että Zuge oli laajemmassakin mittakaavassa aivan ensiluokkainen muusikko ja todellinen taitelija”.
Nyt ylöjärveläisbändi on päässyt kertomaan koko tarinan kameroiden edessä. Tällaisia kulttuuritekoja tarvitaan, jotta – Tämä dokumentti kannattaa ehdottomasti katsoa.
