Yksi joulun epäilemättä ostetuimmista lahjakirjoista on ylöjärveläissyntyisen Anni Kytömäen Margarita. Teos antaa äänen muun muassa Pirkanmaan joissa viihtyvälle jokihelmisimpukalle.
Monesta pukinpussista löytyy tänä jouluna kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Anni Kytömäen Margarita-romaani. Maan ja veden hiljaisille omistettu teos jatkaa Kytömäen luontoa, historiaa ja yhteiskunnallisia ilmiöitä yksilöiden kokemusten kautta tarkastelevaa tuotantoa.
Toista kertaa Finlandia-palkintoehdokkaana ollut Anni Kytömäki oli onnellinen jo ehdokkuudesta.
– Kirja on jo siinä vaiheessa voittanut, kun se valitaan yhdeksi kuudesta ehdokkaasta kahdensadan muun kirjan joukosta. Ehdokkaat saavat valtavasti näkyvyyttä ja lukijoita, ja palkinnon saanut teos tietysti vielä enemmän, kirjailija iloitsee.
Kultarinta-romaanin Finlandia-ehdokkuus merkitsi Kytömäelle mahdollisuutta ryhtyä päätoimiseksi kirjailijaksi. Margaritalla tullut Finlandia-palkinto vahvistaa, että uravalinta on tosiaankin osunut nappiin ja kirjamyynti elättää hänet jatkossakin. Palkinnon mukana tulevan kertasummakin helpottaa työn sujumista.
– Ensimmäiseksi korjaan palkintorahoilla pianoni tai ostan uuden, jos vanhaa ei saa kuntoon. Kun aloitan uuden tarinan, soitan pianoa: se auttaa löytämään oikean tunnelman ja saa sanat soljumaan, kirjailija kertoo.
Lue myös:
Kirja-arvio: Anni Kytömäen Margarita on kiinnostava, tasapainoinen ja kaunis romaani
Vaihtoehto todellisuudelle
Kuten Kytömäen aiemmatkin kirjat Margarita viehättää kaikkia hyvän tarinan ystäviä ja sopii joululahjaksi kenelle tahansa aikuiselle tai lähes aikuiselle ihmiselle.
Anni Kytömäki kertoo itsekin pitävänsä kirjoista, joita lukiessa voi heittäytyä jännittävän ja mukaansa tempaavan tarinan pauloihin.
– Hyvä romaani tarjoaa lukijalle vaihtoehdon sen hetkiselle todellisuudelle. Se voi olla pakopaikka tai muuten vain kiinnostava rinnakkaistodellisuus. Tarvitaan kunnon juoni, yllätyksiä ja ihmissuhdetarinoita.
Margarita on oiva lahjavinkki erityisesti kaikille luonnosta ja historiasta kiinnostuneille lukijoille. Kytömäki on jälleen punonut fiktion joukkoon roppakaupalla faktaa luonnonsuojelun, rauhanaatteen ja yksilönvapauksien historiasta. Kirjoittaminen on hänelle keino perehtyä erilaisten nykyajan ilmiöiden juuriin.
– Historialliset faktat eivät saa olla päälleliimattuja luentoja vaan ne tulevat esiin henkilöiden elämään liittyvinä tapahtumina.
Muhkea lukupaketti
Ahkeran lukijan iloksi kaikki Kytömäen kirjat ovat kohtuullisen paksuja. Kirjailija kertoo kiinnostuvansa tarinoidensa henkilöistä niin kovasti, että haluaa seurata heidän elämäänsä pitkään. Alunperin Margaritan piti olla jatkoa esikoisteokselle, mutta Kytömäki huomasi väsyneensä Kultarinnan päähenkilöihin.
– Olin jo saatellut heidät maantien mutkan taakse, enkä halunnut enää puuttua heidän elämäänsä. Kirjoitin esikoisromaaniani kahdeksan vuotta, joten sen henkilöt kävivät kyllä hyvin tutuiksi, Kytömäki myhäilee.
Pimeys ruokkii mielikuvitusta
Ylöjärveläislukija saattaa helposti kuvitella tunnistavansa Margaritasta luontokohteita kuten reheviä vanhoja metsiä, pikkujokia tai vaikkapa järven, jonka rannalla sijaitsee kylpylä.
Yksi Margaritan kertojanäänistä kuuluu Pirkanmaan kirkasvetisisten purojen pohjassa asuvalle jokihelmisimpukalle eli raakulle. Tämä harvinainen nilviäinen on kiinnostanut kirjailijaa niin paljon, että hän on tehnyt kulttuuriperinnön tutkimuksen kandidaatintutkielmansa jokihelmisimpukan kulttuuriperinnöstä.
– Tutustuin raakkuihin jo parikymmentä vuotta sitten, kun asuin vielä Ylöjärvellä ja pyöräilin usein Hämeenkyrön Matalusjoelle. Slloin aloin etsiä tietoa jokihelmisimpukasta, Anni Kytömäki kertoo.
– Mietin pitkään, että haluaisin ne mukaan johonkin tarinaan, ja tähän ne sopivat. Keskeisin päähenkilö on itse kuin simpukka, pieni, sitkeä ja sisäänpäinkääntynyt tarkkailija.
Hämeenkyrössä asuva kirjailija toivoo saavansa tänäkin vuonna viettää joulua perinteisesti Ylöjärvellä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Hän kertoo, ettei ole mikään erityinen jouluihminen, mutta hänestä marras-joululukuu on kuitenkin vuoden parasta aikaa. Siinä missä valtaosa Pohjolan asukkaista valittaa valon puutetta, Kytömäki nauttii rauhoittavasta hämärästä ja pimeästä.
– Ympäristön visuaalinen vaimeneminen ruokkii sisäistä maailmaani. Kun luonto rauhoittuu talveen, tarinat alkavat tulvia mieleeni, kirjailija kuvaa kaamoksen vaikutusta.
– Käyn kävelemässä metsässä, rannoilla ja kallioilla. Nautin raikkaasta ja kosteasta ilmasta ja matalasta valosta, joka saa sammalet hehkumaan. Kun muu metsänpohjan kasvillisuus on lakastunut, sammalista muodostuu miniatyyrimetsä.
