Anni Kytömäki sai tiedon kaunokirjallisuuden Finlandia-voitostaan juoksulenkille. Seuraavaksi Kytömäki keskittyy tekemään sanataideteosta ratikkapysäkille ja aloittelee uutta romaania.
YU tavoitti Anni Kytömäen torstaina Ylen ykkösaamun ja aamu-tv:n haastattelun jälkeen. Miltä tuntui voittaa Finlandia?
– Ensin olin epäuskoinen. En uskaltanut ajatella, että minut valitaan. Koska yksi ihminen päättää voittajan, en pystynyt yhtään ennakoimaan lopputulosta, varsinkaan kun en tunne Hannu Lintua. Yritin etukäteen arvella ja päätellä voittajaa, mutta en koskaan päätynyt omaan teokseeni.
Kytömäki sai tiedon voitostaan etukäteen jo maanantaina kesken juoksulenkin ja oli ”valtavan iloinen”.
– Kello oli jo puoli yksitoista, kun lähdin lenkille ja ajattelin, että voitto on varmasti mennyt jollekin muulle – viimeksi tieto ehdokkuudesta tuli nimittäin jo ennen kymmentä. Lähdin pitkälle lenkille selviämään pettymyksestä ja saamaan elimistöön endorfiinia. Kuuden kilometrin kohdalla Gummeruksen toimitusjohtaja soitti ja kertoi uutisen.
Lue myös:
Voittotyösi Margarita on varsin täydellinen ja hiottu kirja. Kuinka kauan työskentelit sen parissa?
– Luonnonsuojeluun liittyviin teemoihin tutustuin jo lukioaikoinani 90-luvun loppupuolella, mutta varsinainen kirjoitustyö kesti noin kolme vuotta.
– Ensin minun piti kirjoittaa jatkoa Kultarintaan, mutta en jaksanutkaan kirjoittaa enää vanhoista päähenkilöistä. Keksin uudet henkilöt ja aloin tehdä intensiivisesti töitä. Viime syksynä tein välillä 14 tunnin työpäiviä.
Kirjassa on paljon eri aiheita ja teemoja, kuten jokihelmisimpukka ja polio. Ensin päähenkilö Senni työskentelee kirjassa hierojana, mutta tekee sitten alanvaihdoksen ja ryhtyy lääkintävoimistelijaksi. Mistä keksit alkaa kirjoittaa poliosta?
– Kun aloin perehtyä lääkintävoimistelijoiden historiaan, polio nousi esiin joka paikassa. Polio on sairaus, joka näyttäytyy monin eri tavoin: toisille tulee hengityshalvaus, toisilla menee jalat ja toisilla kädet. Polio tuntui mielenkiintoiselta ja sopi tarinaan.
– Polio myös avasi juoneen uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi entisaikojen hengityskone rautakeuhko rinnastuu jokihelmisimpukkateemaan: ihminen on kuoren sisällä ja yrittää hengittää samoin kuin simpukka yrittää hengittää samenevassa vedessä.
– Keväällä kun korona nosti päätään, kirjaan tuli polion takia myös yllättävän ajankohtainen vire.
Lue myös:
Kirja-arvio: Anni Kytömäen Margarita on kiinnostava, tasapainoinen ja kaunis romaani
Entä miksi Margaritaan tuli teemaksi myös vauvat ja 50-luvun positiivinen asenne lastenhankintaan?
– Sitä mietin paljon nykyajasta käsin. Nythän on käyty synnytystalkookeskusteluja. Olen aina ollut kiinnostunut ilmiöiden juurista, ja aloin penkoa. Löysin aika hurjaa tekstiä sen ajan sen ajan lääketieteellisistä julkaisuista ja sosiaalineuvoloista, joissa aborttia toivovat naiset asioivat.
– Synnytystalkoot ei ole mikään uusi keksintö. Euroopassa on oltu 1800-luvusta asti peloissaan, että ihmiskunta loppuu ja näivettyy, mutta perustelut talkoisiin ovat olleet ajasta riippuen erilaisia. Esimerkiksi Margaritan aikaan haluttiin lisää sotilaita.
– Lapsenhankintaan painostamalla on aina kritisoitu niitä, jotka yrittävät perustella, mikseivät he halua lapsia. Sitä pitää kunnioittaa, jos joku on vaikka huolissaan maailmantilasta.
Tekstisi on hyvin yllätyksellistä – koskaan ei lukiessa tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuinka tietoisesti rakennat yllätyksiä?
– Teen yllätyksiä tahallani. Haluan, että kirjoissani on sellaisia, ja pidän niistä myös muiden kirjoissa. Tykkään, jos joku sanoo, että kirjani ovat dekkarimaisia, mukaansatempaavia ja koukuttavia ja että kirjani vievät toiseen maailmaan.
– Nykyään kirjojen elinkaari on lyhyt, mutta jos kirjassa on yllätyksiä, sitä saatetaan lukea uudelleen ja katsoa, missä kohtaa olisi voinut arvata, että näin käy. Yllätyksellisyys on yksi keino pidentää elinkaarta.
Lue myös:
Anni Kytömäki kirjoitti kirjan rannoista, kallioista ja vapautta kaipaavista ihmisistä
Mitä sinulla on nyt työn alla?
– Teen parhaillaan Tampereen ratikan Uintikeskuksen pysäkille sanataideteosta. Pysäkille tulee siis näkyviin tekstejäni. Se on mukava välipalatyö. Minulla on myös mielessä uusi romaani, olen kirjoittanut sitä noin kymmenen sivua.
– Voiton myötä ajatukseni menivät aivan sekaisin ja olen niin iloinen, että minun on vaikea keskittyä pitkäjänteiseen työhön. Kun kirjoittaa romaania, se on myös todellisuuspakoa, mutta nyt ei ole syytä paeta.
– Tulevasta romaanista minulle on mielessä vain joitakin tapahtumia ja ihmisiä, eikä edes aikakautta. Tällä kertaa romaanini lähtee liikkeelle ihmisistä, kun aiemmilla kirjoituskerroilla minulla on ollut aluksi mielessä enemmänkin teemoja.
