Siivikkalalaislähtöiset taiteen moniottelijat Irmeli ja Pasi Kaunisto ovat juosseet synnyinkuntaansa Ylöjärveä jo runsaan puolen vuosisadan ajan maailmankartalle. Samettisesta äänestään kuulu pellavapää on tehnyt suomalaisittain merkittävän uran iskelmälaulajana, eikä artistin ääni ennätä tulevaisuudessakaan ruostumaan. Koloristina mainetta niittävä kuvataiteilija Irmeli Kaunisto ahkeroi monella rintamalla. Silkkimaalauksillaan ja akvarelleillään julkisuuteen puskenut värien mestari räväyttää nykyään akryyli- ja öljyvärimaalauksillaan. Vuodesta 1964 lähtien yhdessä olleet Kaunistot ovat toimeliaita seitsenkymppisiä, joita yhdistää palava intohimo kulttuurin viljelyyn ja taiteen tekemiseen.
Irmeli ja Pasi Kaunisto istuvat huhtikuisen kevätauringon hyväiltävinä Näsijärven rantatöyräällä Ylisellä.
– Maa suuri ja avara, he ihastelevat edessään aukeavaa Kaiharinlahti-idylliä, joka on Luojan käsialaa.
Kuvataiteilija Irmeli Kaunisto täytti hiljan 70 vuotta, ja artisti Pasi Kaunisto saavuttaa saman iän marraskuun alkupuolella. Taiteilijapariskunta on purjehtinut yhteisessä veneessä vuodesta 1964 lähtien. Hääkellot pauhasivat siivikkalalaisnuorille vuonna 1971.
– Olimme naapuritalojen lapset, ja iskimme silmämme toisiimme jo rippikouluiässä. Ylöjärven kunta nimesi alueen asutuksen laajentuessa ahkerasti tallaamamme kulku-uran Pasintieksi kunnioittaakseen oman pitäjän saavutuksia suomalaisella iskelmätaivaalla, he kertovat.
Pasi Kaunisto katsoo Irmeliään vieläkin sillä silmällä ja iloitsee ensi vuonna vietettävistä kultahäistä. Iskelmälaulajana Suomen ristiin ja rastiin ajanut sekä kolunnut Kaunisto arvostaa vaimoaan, joka hoiti lapset ja kodin.
Irmeli Kaunisto korostaa, että kaikella on aikansa maan päällä. Hän teroittaa, etteivät hänen kuvataideopintonsa menneet hukkaan.
– Omistauduin perheellemme, kun tyttäremme ja poikamme syntyivät. Kotiäitinä oleminen on arvokasta työtä siinä missä mikä tahansa porvarillinen ammatti. Pasi hankki leivän, ja minä hoidin kodin. Kun Verna, Milja ja Eljas lensivät omilleen, palasin taiteeni pariin. Viime vuosikymmenet ovat olleet antoisia. Olen saanut tehdä juuri sitä mitä olen aina kovasti halunnut. Palettiveitsi on tärkein työvälineeni. Kesytän akryyli- ja öljyvärit kankaille, hän kuvailee.
Kaunistot elävät kahden maan kansalaisina. Heillä on kodit Ylöjärvellä ja Aveyronissa Etelä-Ranskassa. Kirjailija ja muusikko Milja Kaunisto asuu Lounais-Ranskassa, ja tietokirjailija, viulisti ja musiikkipedagogi Verna Kaunisto-Feodorow Etelä-Ranskassa. Eljas Kaunisto on merikapteeni.
Näyttely huipentaa juhlavuoden
Kuvataiteilija Irmeli Kaunisto hyödyntää jokaisen aurinkoisen päivän. Hän on parkkeerannut maalaustelineensä kanssa Ylisen kodissa Näsijärven puoleisen suuren ikkunan ääreen.
– Suomessa ja Ranskassa valo on täysin erilainen. Se näkyy teoksissani. Takanani on varsin tuottelias talvikuukausien luomiskausi Ranskassa. Nyt ahkeroin yöttömän yön valoa odottaen Pohjolan ainutlaatuisissa olosuhteissa.
Kaunisto esittelee uutta tuotantoaan syksyllä Tampereen Komediateatterin tiloihin pystytettävässä näyttelyssä.
– Ripustuksen kruununa on kahden viime vuoden aikana syntynyt multimediatyö, joka on intohimoisen ja ison työnäkyni lopputulos. Siinä yhdistyvät valo, maalaus, puolijalokivet sekä musiikki, joka on säveltäjä-laulajatyttäreni Miljan käsialaa.
Kaunisto puhkuu intoa ainutkertaisen suurtyönsä valmistumisesta. Hän heräsi pari vuotta sitten näkyyn, jossa teos hänelle avattiin. Kuvataiteilija kirjoitti elämyksensä yksityiskohdat tarkasti muistiin. Tomeraotteinen tekijä otti härkää sarvista ja lähti toteuttamaan uniikkia keksintöä. Hän havaitsi varsin pian, etteivät teoksen eri osat löydy helposti.
– Tämä luomus kuuluu Valon matka -sarjaani. Sen ensimmäinen teos on suurikokoinen Kaksi Mariaa -kudos, jonka suunnittelin kotiseurakuntani Siivikkalan seurakuntakeskusta varten. Kultalangoista kudottu seinätekstiili päätyi monien vaiheiden jälkeen tamperelaisen lääkäriaseman kaunistukseksi.
– Sarjan toinen teos on akvarelli Bouleversament, Murros. Työ huomioitiin Ranskassa; sillä rapsahti vuonna 1995 arvostettu Aix d’Angillon -palkinto.
Valo on puhutellut Kaunistoa koko hänen kuvataiteilijuutensa ajan. Hänen mukaansa valon maailmaan kuuluvat niin elämä erilaisine syntymisen ihmeineen kuin kuolemien tuomine luopumisineen.
– Olen kokenut voimakkaasti muun muassa hyvän ystävän poismenon. Silloin lohduttauduin ajatuksella, että ikuisuuskutsun saanut pääsi ikuiseen valoon.
– Valolla on lukuisia lähteitä: aurinko, kuu, tähdet, kynttilät, voimakasaurainen ihminen… Valomeri syntyy monista pienistä valon lähteistä. Meistä jokainen voi olla valon kantaja ja tuoja. Joku tuikkii kuin taivaan tähtöset merenkulkijoille. Joku vaeltaa kynttilä kädessään näyttäen tietä. Huomionarvoista on, ettei pienikään valo ole turha tai tarpeeton, kun se on omalla paikallaan.
Kaunisto sanoo valon olevan aina matkalla, liikkeessä. Valon alkua ei tiedetä, eikä sen loppua ole nähtävissä.
– Maalaukseni ovat heijasteita sieluni ja mieleni valosta. Koenkin, että kuvataiteilijan tehtävä on heijastaa elämänpiiriä. Samanlainen funktio on musiikilla, tanssilla sekä teatterilla.
… antaudunko näyttelijäksi…
– En tiedä vielä, antaudunko taiteilijaksi vai näyttelijäksi. Tämän pohdinnan olin kirjoittanut yhdeksänvuotiaana kummitädiltäni saamaan päiväkirjaan. 1950-luvulla päiväkirjat olivat koulutyttöjen suuressa suosiossa, Irmeli Kaunisto kertoo.
Muistojen lippaassa Kaunistolla ovat myös Ylöjärven koulujen järjestämät henkiset kilpailut. Niistä sateli palkintoja.
– Taiteilijan uralle lähteminen ja sille heittäytyminen ei ole helppo nakki. Hyvin monen taiteen tekijän kohtalona on kivinen tie epäsäännöllisine ja vähäisine tuloineen. Vaa’assa painaakin hyvin paljon luomisen ilo. Elämän tietä seitsemän vuosikymmentä kahlanneena tiedän, miten tärkeä merkitys kaikilla huomionosoituksilla ja tunnustuksilla on. Palaan toisinaan sattumukseen, kun olin yhdeksännellä luokalla. Minulta kysyttiin tulevaa ammattiani. Kun kerroin suunnitelmani kouluttautua kuvataiteilijaksi, opettajani kuittasi: ”Se voi vielä vaihtua”.
Kaunisto on maineikkaan Kankaanpään Taidekoulun kasvatti.
– Sen antamat eväät olivat ravitsevan monipuoliset. Lisäksi olen saanut yksityisohjausta monelta ansioituneelta taiteilijalta. Erityisen voimakas vaikutus minuun ja tekemiseeni oli akvarellitaiteilija Nàndor Mikolalla.
Konsertti televisioidaan
Marraskuun 9. päivänä Pasi Kaunisto saavuttaa 70 vuoden iän. Toivo Kärjen löytö on tehnyt runsaan 50 vuoden ura, joka jatkuu edelleen.
Pellavapäinen ja samettiääninen lapsi säväytti laulun lahjoillaan. Kaunisto perusti jo 13-vuotiaana The Twangers -nimisen rautalankayhtyeen. 1960-luvun puolivälissä siivikkalalaisnuorukainen osallistui voitokkaasti Olavi Virran organisoimaan iskelmälaulukilpailuun napaten hopeasijan.
Kauniston artistin ura on pitkä ja menestyksellinen. Hän ponkaisi toden teolla suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1968, kun häneltä ilmestyi ensimmäinen levy kappaleella Rakastan sinua niin. Lopullinen läpimurto tapahtui vuoden 1969 huhtikuussa, kun Kaunistolta julkaistiin Koskaan et muuttua saa -biisi. Saman vuoden syksy lisäsi löylyä kiukaalle, kun Kaunisto voitti tuohon aikaan kansalaiset runsaslukuisasti televisioiden ääreen koukuttaneen Syksyn sävel -kilpailun Sanat eivät riitä kertomaan -kappaleellaan.
– Minulla on ollut suuri siunaus, kun olen saanut tehdä hyvin pitkän uran suomalaisessa iskelmämaailmassa. Olen kiitollinen ja iloinen, koska nimenomaan kotimainen iskelmä on merkinnyt hyvin paljon ihmisille. Iskelmä on antanut monille voimaa jaksaa eteenpäin.
Taiteen edistämiskeskus myönsi Kaunistolle tänä keväänä ylimääräisen taiteilijaeläkkeen. Kauniston mielestä eläke on yhteiskunnan kiitos hänen työstään suuren yleisön palvelijana.
– Olen saanut laulaa kuudella eri vuosikymmenellä. Suomessa ei ole sellaista paikkakuntaa, jolla en olisi esiintynyt. 1960- ja 70-luvuilla tanssiravintolat, tanssipaikat kuten työväentalot sekä kesälavat olivat supersuosittuja. Maassamme etäisyydet ovat pitkiä. Esiintymismatkoja taittaessani opin pitämään autoilusta.
– Urani alkuvuosikymmenillä konsertit eivät olleet yleisiä. Niiden vuoro tuli 1980-luvulta alkaen. Konsertointi on taiteilijalle antoisaa. Siinä keskiössä on musiikki, ei esimerkiksi tanssiminen ja parisuhteen rakentaminen. Olen ollut etuoikeutettu, kun ohjelmistoni on ollut hyvin monipuolinen. Olen konsertoinut niin hengellisellä ohjelmistolla kuin laulelmilla.
Kauniston artistitaipale on niin värikäs kuin se vain pystyy olemaan. Konkarilaulaja korostaa, että yleisön, kuulijakunnan sitoutuneisuus on palkitsevaa, parasta koko työssä.
– Laulajana saan paljon vuorovaikutuksesta. Kirjailijat, runoilijat, kuvataiteilijat, taidemaalarit, näyttelijät sekä tanssijat jakavat varmasti saman tuntemuksen. Jokainen esiintyminen on ainutkertainen kokemus niin esiintyjille kuin yleisöllekin. Täysi tupa tai sali on parasta, mitä voi saada.
Kaunisto laskee, että hänen repertuaariinsa kuuluu 400 – 500 laulua. Määrä on niin suuri, että laulaja pystyy rakentamaan hyvin erilaisia ohjelmistoja.
– Ihmiset odottavat kuulevansa kerta toisensa jälkeen ikivihreät kestosuosikit. Niitä ovat Koskaan et muuttua saa, Sanat eivät riitä kertomaan, Lakeuden kutsu, Nelostie, Koitere – Karjalan helmi, Sata kelloa, Nadja…
”Olen selättänyt ujouteni”
Pasi Kaunisto sanoo, että artistin työ on muuttanut häntä varsin paljon.
– Olin hyvin ujo nuori. Ujouden voittaminen on ollut iso asia. Sen turvin olen noussut niin sata- kuin tuhatpäisten yleisöjeni eteen.
– Karisma syntyy, sitä ei voi itse ammentaa itselleen. Uskon, että valovoima kumpuaa eläytymisestä esitettäviin kappaleisiin. Sanat on esitettävä tosina, sisällökkäinä. Taiteilijan työkalupakissa on tärkeällä sijalla tunteet ja niiden jakaminen. Tämän sain nähdä konkreettisesti tanssipaikoilla, joissa naiset ja miehet elivät todeksi kappaleiden riimityksiä.
Kaunisto korostaa, että iskelmällä on ollut ratkaiseva merkitys suomalaisten jaksamisessa. Hänen mukaansa jokainen sukupolvi ja aikakausi sanoittaa iskelmän omalla tavallaan.
– Kotimainen iskelmä ei kuole milloinkaan. Tämä on saletti!
Iskelmätaiteen komeetta soisi, että niin Yleisradio kuin kaupalliset radioasemat soittaisivat tämänhetkistä monipuolisemmin iskelmää.
– Varsin harvat laulajat mahtuvat mukaan. Ilmiö on harmillinen. Kansassamme on paljon 1950-luvulla, 60-luvulla ja 70-luvulla syntyneitä, joille heidän oman aikansa tulkit ovat rakkaita. Meillä olisi herättävä vääryyteen, että ainakin puolitoista miljoonaa suomalaista on jäänyt radio- ja televisio-ohjelmapolitiikan jalkoihin. Ikävän ilmiön taustalla on raaka ahneus. Kaikki päättävät tahot ovat naimisissa keskenään. Keskittyminen ja ketjuuntuminen näyttää nurean puolensa.
Kaunisto katsoo valoisasti tulevaisuuteen. Hän on varma, että juhlavuosi tuo mieheltä uuden pitkäsoiton. Sen antiin kuuluu ainakin muusikkotyttären Miljan tekemä kappale.
– Äänite merkitsee laulajalle samaa kuin kirja kirjailijalle.
– Syntymäpäiväni kieppeillä AlfaTV lähettää konserttini, joka on taltioitu Hämeenlinnassa.
– Keikkailen ja konsertoin omaan tahtiini. Olen Jumalalle kiitollinen terveydestäni. Se on kaiken a ja o esiintyvälle taiteilijalle.
Koskaan et muuttua saa
Pasi ja Irmeli Kaunisto toimivat toinen toisilleen mentoreina.
Pariskunnalla on takanaan yhteistä elämää 56 vuotta. Heidän välinen rakkaudenliekkinsä roihuaa edelleenkin.
Kaunistot sanovat, että he ovat ymmärtäneet jo kauan aikaa sitten Pasin menestykseen nostaneen espanjalaislähtöisen Koskaan et muuttua saa -iskelmän sanoman.
– Siinä puhutaan ajasta ja taiasta. Sanoittajanero Juha Vainio puki sanoiksi nuoruuden kokemuksen, jossa laulun kohde on voimakkaasti läsnä. Kysymyksessä on enemmän tiettyyn hetkeen liittyvä tunnelma kuin laulun kohde. Tässä ei palvota nuoruutta. Siinä kuvataan laulajan sisäistä ääntä. Ihanteena on nuoruudessa eletyn hetken merkityksellisyys.
Pasi Kaunisto tulkitsee iskelmän innoissaan edelleenkin tähtisilmäiselle Irmeli-puolisolleen.
