Kevään viherpiiperrysvillitys heittää hyvästit kasvit tukehduttavalle pussimullalle – Täältä tulee rakkaudella koottu mullaton kasvupohja!

Jokakeväinen piikki on täällä. Nimittäin villityspiikki.

Se tarkoittaa kohdallani sitä, että innostun jostakin uudesta asiasta niin paljon, että kulutan ensin tolkuttoman paljon aikaa kaikenlaiseen aiheeseen liittyvään tiedonhankintaan: liityn Facebook-ryhmiin, katselen ulkomaisten gurujen Youtube-videoita, Googlettelen mitä ihmeellisimmillä hakusanoilla.

Viimeisimmät googletukseni kevään villitykseen liittyen ovat coir stick diy ja how to make a coir stick eli suomennettuna: miten tehdä kookostukipaalu.

Kuvan oikeassa laidassa olevat peikonlehdet olivan ennen yhdessä samassa ruukussa. Olen oppinut, että usein muodikasta peikonlehteä myydään siten, että useita kasveja on istutettu samaan ruukkuun, jotta se näyttää rehevältä. Kasvupohjan vaihdon yhteydessä päästin kasvit elelemään omiin ruukkuihinsa. Vasemman puolen kasvit  saaavat odottaa vielä hetken mullatonta elämää.

Olen ollut jo pitkään viherkasvien ystävä, mutta en ole kiinnittänyt niiden elinolosuhteisiin erityisen paljon huomiota. Olen laittanut purkkiin multaa, iskenyt kasvin sinne, kastellut silloin tällöin, jutellut ja antanut henkistä tukea.

Isoin peikko sai kaverikseen kookoksesta tehdyn tukipaalun. Peikkoharrastajat harmittelevat, että aivan liian usein näitä kasveja näkee apaattisena roikkumassa hyllyn pimeimmässä nurkassa, vaikka kasvi on oikeasti kiipeilijä ja tarvitsee tuen.

Vahvimmat ovat selvinneet tähän päivään, heikoimmat taas menehtyivät talven pimeydessä.

Mutta nyt on uusi vaihde silmässä.

 

Törmäsin nimittäin erään viherkasviharrastajan Instagramissa asiaan nimeltä mullattomuus.

Mullattomuuden punainen lanka on se, että jos rakastat kasvejasi tarpeeksi, et missään tapauksessa anna niiden homehtua missään pussimullassa. Mullan sijasta kasvi istutetaan sille räätälöityyn, eri raaka-aineista koottuun kasvualustaan, jossa se elää ja voi hyvin maailman tappiin asti.

Kun tunteisiini vedottiin tällä tavalla, olin välittömästi myyty. Vielä kun samassa lauseessa mainittiin Facebook-ryhmä Mullattomat, tiesin sen olevan menoa.

 

Nyt reilun viikon jälkeen olohuoneessani koreilee kuusi kappaletta peikonlehtiä, eli siis näin ammattikielellä Monstera deliciosia, jotka ovat päässeet asumaan uusiin mullattomiin kasvuympäristöihinsä, sekoitukseen nimeltä aroid mix. 

Valmistin pohjan kookoskuidusta, vulkaanisesta aineesta perliitistä ja männynkuoresta. Joku vielä enemmän asialle vihkiytynyt olisi saattanut suunnannut tässä kohtaa metsään, mutta koska rahalla saa ja hevosella pääsee, ostin säkin orkideamultaa.

Ja jos oikein olisi halunnut hifistellä, olisi seokseen kuulunut laittaa vielä biohiiltä – mutta ajattelin, että kai nuo hengissä pysyvät ilmankin.

Tällaiselta näyttää rakkaudella rakennettu kasvupohja, johon on sotkettu turvotettua kookoskuitua, perliittiä ja kaarnaa (orkideamultaa). Vielä enemmän asialle vihkiytyneet laittaisivat mukaan biohiiltä ja juottaisivat kasville vettä, jossa on merilevää.

 

Nyt tätä kirjoittaessani on kasveillani menossa uusissa kodeissaan päivä numero 4. Ja hengissä ovat – toistaiseksi.

Olen joka päivä tutkiskellut niiden varsia ja etsinyt merkkejä uuden elämän syntymisestä. Ja kuinka ollakaan, tuo suurin peikko on jo alkanut pukata uutta lehtivartta!

Nyt seurailen tilannetta, ja jos kaikki menee putkeen, teen pohjanvaihdoksen lopuillekin kasveille. Lupaan informoida, elänkö kevään lopussa sademetsässä vai onko täällä tapahtunut joukkosurma.

Opin Mullattomat-ryhmästä, että reiällisen ruukun pohjalla kannattaa laittaa verkkoa (esim. hyttysverkkoa), jottei pohja-aines valu ulos ruukusta. Ruukun alle voi laittaa esimerkiksi maitopurkin korkit, jotta ilma pääsee kiertämään juuriin.