Herätyskello soi kello 6.50. Nousen pirteänä ylös, sillä eilisillan pihapelit muiden innokkaiden kanssa antoi eväät kunnon yöunille. Aurinko on noussut jo aamuneljän tienoissa ja nyt se paistaa pilvettömältä taivaalta. Linnut laulavat.
Aamupalan jälkeen nousen autoon ja suuntaan kohti Ylöjärveä. Kaikki muutkin ovat näköjään heti aamusta liikkeellä, mutta työmatkan ruuhka ei haittaa lainkaan, kun radiosta soi Eppujen yllättäen julkaisema uusi biisi. Se saa hymyn kasvoille.
Edessä on hieno päivä: pari palaveria ja pari juttukeikkaa. Siis inspiroivia kohtaamisia. Ja on hieno suunnitella yhteistyökumppaneiden kanssa pian alkavaa tapahtumaamme. Luullaksemme luvassa on yleisöryntäys.
Lounasaikaan kävelen läheiseen ravintolaan, jonka aurinkoinen terassi onkin jo täyttynyt hymyilevistä ihmisistä. On selvästi perjantai, kun moni näyttää aloittaneen viikonlopun lounastunnista. Turistejakin näkyy jo paljon puutarhakaupungin katukuvassa.
Lounaan jälkeen julkaisen vielä iloisen uutisen: Ylöjärven työllisyys on lähtenyt kasvuun ja yritykset kertovat aiempaa valoisammista tulevaisuuden näkymistä. Kaupungiltakin tulee puhelu, jossa kerrotaan Mökkirokin kovista esiintyjäkiinnityksistä. Räikänpuisto tulee taatusti täyttymään ääriään myöten ihmisistä.
Työpäivän jälkeen kaarran Vaasantielle ja katselen, kun kymmenet pojat ja tytöt pelaavat Aron rannassa futista. Uimarantakin alkaa hiljalleen täyttyä, vaikka vesi on vielä hieman viileää.
Edessä on hieno viikonloppu. Luvassa on grillijuhlat ystävien kanssa. Onpa hieno nähdä heitä kaikkia pitkästä aikaa.
Edellä kirjoitetun tekstin tapahtumat voisivat pian olla tästä todellisuudesta. Ainakin, jos me kaikki suomalaiset välitämme nyt toisistamme ja noudatamme viranomaisohjeita.
