Voi tätä riemua! – Katso, miten islanninhevoset pääsivät pitkän talven jälkeen kirmaamaan laitumelle

Kyllähän tämä viime kesäinenkin vielä maistuu, mutta aah, miten ihanalta tuore heinä tuoksuukaan tuolla alempana rinteessä. Onpa se houkuttelevan vihreää ja voikukat ovat aivan syötävän keltaisia.

Islanninhevoset juoksivat villisti rinnettä alas kohti kesäistä voikukkapeltoa. Varsat ja niiden emät seuraavat tapahtumaa taustalla.

Tällaisia ajatuksia varmasti risteili helatorstaina Tuulensillan tallin reilun kolmenkymmenen islanninhevosen ja kahden minishetlanninponin mielissä, kun ne malttamattomina odottelivat pääsyä kesälaitumelle. Hevosista saattoi aistia, että jotakin on tekeillä. Ja arvasihan sen, koska pihalla hääri iso joukko talkoolaisia korjaamassa laitumien aitoja ja nauttimassa talkooevästä.

– Talkoisiin saavat osallistua kaikki kiinnostuneet. Talli tarjoaa hieman talkooevästä ja lopuksi laskemme hevoset laitumelle. Joku tulee kameran kanssa kuvaamaankin. Hevoset tietävät tämän rutiinin ja seurailevat tarkkaan, kun touhuamme joukolla aitoja laittamassa, hevosyrittäjä Johanna Ihalainen kertoo.

H-hetki lähestyy

Sekarotuinen Elli-koira, itseoppinut hevospaimen, juoksentelee pihamaalla ja käy ystävällisesti tervehtimässä jokaista kuin kertoen, että kohta päästään tositoimiin. Jalostusori Hrimfaxi från Flottatjärn on omalla laitumellaan. Se hölköttelee kiireettömästi omalle voikukkapellolleen, kun muut vielä odottavat vuoroaan.

H-hetken lähestyessä joukko talkoolaisia ja muuta väkeä lähtee jo edeltä kävelemään noin kilometrin matkan kohti kesälaidunta. Matkalla ohitetaan kolme emää varsoineen. Ne asustavat omalla laitumellaan metsän reunassa. Alle kuukauden ikäiset varsat ihmettelevät väenpaljoutta, mutta emät tietävät, että kohta mennään ohi ja lujaa.

Tömisten rinnettä alas

Katsojien ei tarvitse kauaa odotella, kun alkaa kuulua kavioiden kuminaa. Pellon reunaa, rinnettä alas viilettää lauma hevosia paksut harjat hulmuten. Aitoa kesän riemua voi aistia sekä hevosissa että katsojissa. Pienet varsat kurkkivat aidan takaa, että noin mekin sitten isoina. Kun lauma saavuttaa laitumen, alkaa villi juoksu ja laukka ympäriinsä. Pari kierrosta tehtyään hevoset rauhoittuvat syömään.

Joukko talkoolaisia ja muita kiinnostuneita saapui seuraamaan kesäistä riemua.

Yhtäkkiä huomaamme, että eiväthän tässä olekaan vielä kaikki. Puolet porukasta on pois. Saamme iloisen uusinnan edellisistä tapahtumista toisen lauman kiitäessä ohi. Joukon viimeisenä viilettää minishetlanninponi Xena. Vauhti kasvaa alamäessä sen verran kovaksi, että se joutuu hieman jarruttelemaan, mutta pysyy kuin pysyykin muiden mukana. Kesälaitumella Xena porhaltaa häntä suorana edestakaisin, kunnes Elli komentaa sen takaisin laumaan.

Yöksi takaisin talliin

Hevosille on laidunta noin 12 hehtaaria. Ne kaikki ovat yhdessä laumassa oria lukuunottamatta. Tilalla tuotetaan myös hevosten heinät.

– Hevosilla on juoma-automaatit tallipihalla. Kun hevoset lähtevät juomaan, niille tulee mukavasti luonnollista vaeltamista päivän aikana ruohonsyönnin ohessa. Pidän mielelläni isot laitumet, vaikka se onkin sitten pois viljeltävästä alueesta ja talven heinistä. Meillä laidun on avoin hevosille mahdollisimman pitkään, yleensä ensimmäisiin pakkasiin asti. Hevoset saavat elää hyvin lajityypillistä elämää lähes puolet vuodesta, Ihalainen kertoo.

– Talliin ne tulevat joka yö mielellään. Ne ovat niin tottuneet siihen, että tallissa voi levätä. Se on pimeä ja viileä, ja sinne tarjoillaan laaturehut turvan eteen. Ne tulevat jonottamaan portille, jos sisäänotto jostain syystä viivästyy. Sateella niitä joutuu joskus houkuttelemaan sisään, mutta auringonpaahteella ne saattavat tulla portille jonottamaan jo aiemmin. Meillä on jonkun verran kesäihottumahevosia, jotka loimitetaan päivittäin ja yöksi loimi otetaan pois. Näin pystyy jokaisen hevosen tarkastamaan läpikotaisin aamuin ja illoin, Ihalainen lisää.

Laatutalli äidiltä tyttärelle

Johanna Ihalainen ja Islannintuliainen Rit – rakkautta ensi silmäyksellä.

Tuulensillan talli on islanninhevosiin keskittynyt ratsastuskoulu, jolla on Laatutalli-hyväksyntä. Tilalla on myös leiritoimintaa sekä kokous- ja saunatilat yritysten ja yhteisöjen kokous- ja virkistystapahtumiin.

Ihalaisen äiti, Anita Tapanainen, perusti tallin alunperin Pirkkalaan vuonna 2001. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2014.

– On hauska sattuma, että isovanhempani ja vanhempani ovat olleet vuokralla tällä tilalla jo yli 50 vuotta sitten. Kun tila tuli myyntiin vuonna 2004, talli muutti Pirkkalasta Viljakkalaan ja tuntuu, kuin ympyrä olisi sulkeutunut. Selvisi vielä, että äitini sukuakin on lähtöisin ihan tästä naapurista Karhelammin tilalta. Sukumme on ollut aina täynnä yrittäjiä ja vahvoja naisia, jotenkin tuntuu, että täällä meidän kuuluu olla, Ihalainen sanoo.

 

 

 

 

 

 

 

– Islanninhevoset ovat ihania, leppoisia, kilttejä ja tulevat toimeen laumana, kertoo tallimestari Heidi Poikela, joka oli paikalla poikansa Maxin, kahdeksan kuukautta, kanssa. Poikelan hevonen Vordur tuli tervehtimään.

Hevoset napostelivat vielä vanhaa heinää ennen kesälaitumille kirmaamista.

Itseoppinut paimenkoira Elli pitää lauman koossa ja huolen siitä, että kaikki hevoset päätyvät samalle laitumelle

Muiden jo vähitellen rauhoittuessa nauttimaan voikukkalounaasta, minishetlanninponi Xena kiitää vielä riemukkaasti heinikossa

Varsat emoineen jäivät vielä omalle laitumelle.

Kesä on täällä!

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.