Eduskuntavaalit ovat jälleen kerran takana. Suhtaudun omaan äänimäärääni suurella kiitollisuudella ja nöyryydellä. Kiitän myös kanssaehdokkaitani rehdistä kampanjoinnista, jonka yhteydessä vältettiin loanheittoa ja pitäydyttiin asialinjalla. Niin tietysti pitääkin.
Tämänkertaiset eduskuntavaalit olivat itselleni neljännet. Mahdollisesta aiemmasta kokemuksesta huolimatta vaalit ovat aina ehdokkaille jännittävät. Vaikka lopputuloksen suuntaviivat ovat usein aavistettavissa, ovat yllätykset voittoineen ja pettymyksineen vaalien suola.
Kevään vaaleista tuli historiallisen tiukat. Niiden lopputulos oli ennakkokaavailujen mukaisesti ja varsinkin perussuomalaisten maahanmuutto- ja ilmastorealismiin pohjautuneen huiman loppukirin myötä äärimmäisen täpärä. Sosialidemokraattien, perussuomalaisten ja kokoomuksen keskinäinen järjestys ratkesi lopulta yhden paikan eroilla.
Erityisen heikon vaalituloksen teki keskusta, jonka edustajamäärä putosi yli kolmanneksella. Vaalitappio johti puheenjohtaja Juha Sipilän eroilmoitukseen ja mitä todennäköisimmin keskustan jäämiseen oppositioon. Hallitusneuvotteluiden mennessä pahaan solmuun voi keskustakin tosin päätyä hallitukseen. Vielä keskustaakin kehnommin kävi kesken vaalikauden syntyneille sinisille.
Parasta antia vaalikamppailun tuoksinassa on perinteisesti äänestäjien kohtaaminen, niin nytkin. Suosituimpiin keskustelunaiheisiin lukeutuivat näissäkin vaaleissa pienet eläkkeet, työttömyys, verotus, korkeat asumis- ja liikkumiskustannukset sekä hallitsematon maahanmuutto.
Edellä mainittujen ja lukuisten muiden esille nousseiden yhteiskunnallisten epäkohtien korjaaminen edellyttää vahvaa ja määrätietoista hallitusta. Kansanvallan näkökulmasta olisi selkeintä yrittää hallituksen muodostamista suurimpien puolueiden kesken.
Vaalien suurimman puolueen edustajamäärän jääminen 40 paikkaan voi johtaa tilanteeseen, jossa uudella hallituksella on vain niukka enemmistö eduskunnassa. Vaalitulos ennakoi monimutkaisia hallitusneuvotteluita, varsinkin jos puolueiden väliselle yhteistyölle pyritään luomaan jo etukäteen keinotekoisia raja-aitoja.
Perussuomalaiset suhtautuvat lähtökohtaisesti myönteisesti ajatukseen hallitusyhteistyöstä kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa, mutta eivät tietenkään millä tahansa ehdoilla. Hallituksen on muun muassa huomioitava tavallisen suomalaisen arki päätöksenteossa, turvattava kotimaisen teollisuuden ja pk-yritysten toiminta- ja työllistämisedellytykset sekä puututtava hallitsemattomasta maahanmuutosta aiheutuneisiin ongelmiin.
Eduskunnan kevät kuluu hallituksen muodostamiseen asti pitkälti muodollisuuksien parissa ja tulevan kauden suuntaviivoja hakiessa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi torstaina vuoden 2019 valtiopäivät. Eduskunnan väliaikaiseen puhemiehistöön on valittu edustajat kolmesta suurimmasta puolueesta. Puhemiehenä toimii toistaiseksi SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. Hallitustunnustelijaksi perjantaina nimitetty Rinne jätti eduskuntaryhmien vastattavaksi yhdestätoista eri aihealueesta koostuvan kysymyssarjan, johon ryhmien tuli vastata huhtikuun lopussa.
Eduskuntaryhmiltä vastaukset saatuaan Rinne kutsuu neuvottelupöytään ne puolueet, joiden kanssa hän arvioi voivansa löytää yhteisen näkemyksen tulevan neljän vuoden suuntaviivoista.
Ellei sopua löydy, voidaan hallitustunnustelijaa myöhemmin myös vaihtaa. Eduskunta äänestää pääministeristä ja hallitusohjelmasta neuvottelujen päätyttyä. Vasta sen jälkeen päätöksenteko voi pyörähtää kunnolla vauhtiin. Palaan aiheeseen tulevissa kolumneissani, nyt toivotan kaikille Ylöjärven Uutisten lukijoille oikein hauskaa vappua!
