Macron ylös ja alas

Katoavaista on mainen kunnia. Tiedä sitten onko politiikassa koskaan mitään kunniaa. Joka tapauksessa siitä on vain vähän vajaat kaksi vuotta, kun Emmanuel Macron valittiin Ranskan presidentiksi. Silloin tällöin politiikassa tuntuu viehättävän tietty ulkopuolisuus.
Suomesta tulee mieleen pari esimerkkiä. Martti Ahtisaaresta tuli Suomen presidentti politiikan ulkopuolelta. Jälkikäteen ajatellen hänen saamansa kritiikki oli kohtuutonta. Mutta kun lisäksi omasta puolueesta oli kovin paljon työntöä, niin kausi jäi yhteen kuuden vuoden jaksoon.
Pääministeri Juha Sipilä oli julkikuvaltaan menestyvä yritysjohtaja, joka todella ymmärsi talouden realiteetteja. Työpaikkoja on Suomeen tullut mukavasti. Se on tietysti tärkeintä. Kuten nähdään, niin hyvä saavutus ei välttämättä politiikassa riitä.
Macronin työura ennen politiikkaa oli menestystä täynnä, nuoresta iästään huolimatta. Ranskassa on oma koulunsa huippuvirkamiehille. Koko EU saa kaiketi kiittää hallintomallistaan Ranskaa.
Kovasti se ihmetyttää, kun saa lukea, että Macron on viidennen tasavallan presidentti. Siihen hallinnon historiaan en aio perehtyä.
Pitää olla uudistushenkinen. Sitä Macron totisesti on. Politiikan ulkopuolisuutta kuvaa uusi perustettu kansanliike. Siltä pohjalta Emmanuel ponnisti presidentiksi. Kopiointi on imartelun jaloin muoto. Englannin kieli olisi tällä kohtaa osuva.
Oletetaan Suomessa pyörivän menestyvä televisiosarja. Olkoon sen nimi vaikkapa Komediaa Kangasalta. Mikäli katsojaluvut ovat suurenmoiset, niin silloin ohjelma kannattaa toistaa vähän eri muodossa. Nimettäköön jatkaja vaikka Kihniön komediaksi. Maailman mitassa tämä toimii. Suomessa jää nähtäväksi, että miten näennäisesti politiikan ulkopuolinen kopioitu kansanliike menestyy.
Keskiluokka maksaa aina ison osan veroista. Toki joka maassa on niin sanottuja rikkaita. Heitä on yleensä niin vähän, ettei korkeakaan verotus juuri valtion kassassa tunnu. Parempaan yhteiskuntaan päästään, kun jokainen ponnistelee omalla kohdallaan vähän parempaan. Ja aina välillä myös se verokarhu kouraisee.
Ranskassa ei nykyään Macronia ja hänen politiikkaansa hyväksytä. Niin sitä mennään ylös ja alas. Keltaliivit näyttävät mieltään ja poliisi sekä Macron ovat kummissaan.
Suomessa ei sitten syntynyt soteuudistusta. Monesti lääkäriin pääsy kestää kauan. Ehdotan reseptiksi leikkauksia. En tarkoita lääketieteellisiä sellaisia.
Kaikenlaista paperia Suomen byrokraattinen julkinen sektori vaatii. Paperi saa sitten hyvää ja runsasta valohoitoa pyöriessään hallinnossamme. Esimerkkejä kyllä löytyy! Paperi on valohoidosta varmaan hyvin pirteä. Mutta ihmisten hyöty ei lisäänny. Hyvä leikkaus tuo talouteen dynamiikkaa.

Marko Taipale
marko@markotaipale.fi

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.