Kuntaliitto saa helmikuun alussa toprakan vetäjän. Runsaan 300 kunnan edusnaisena aloittava toimitusjohtaja Minna Karhunen, 51, aikoo ottaa näkyvän ja kuuluvan roolin tehden kuntakentästä näkyvän, sen paremmin vahvuuksia kuin ongelmia vähättelemättä. Hän haluaa palauttaa kuntien uskon ja luottamuksen niiden omaan edunvalvojaan. Itsekin kuntamaailmassa monipuolisen uran tehnyt Karhunen uskoo, että kunniakkaiden perinteiden kunnat ovat merkittäviä paikallishallinnon toimijoita myös mahdollisessa maakuntien Suomessa.
– Se, että huutolaisen pojan ja palvelijan tyttären tytöstä tulee maaherran virkaa vastaava aluehallintoviraston ylijohtaja, kertoo suomalaisen paikallishallinnon eli kuntakentän toimivuuden upeudesta, Kuntaliiton uusi toimitusjohtaja Minna Karhunen korostaa.
Minna Karhusen puhelin on soinut ja sähköposti on suoltanut viestejä kuntaihmisiltä yhtä runsaasti kuin lapset muistavat Korvatunturin isäntää lahjatoiveillaan.
Helmikuun alussa Kuntaliiton toimitusjohtajana aloittava Karhunen voi vetää saamastaan postista selkeän johtopäätöksen: kuntakentällä on paljon odotuksia ja toivomuksia omaa edunvalvojaa kohtaan.
Karhunen aikookin laittaa heti alusta lähtien ison vaihteen päälle. Hän on tunnistanut, että Kuntaliitto iso voimavara, sen henkilöstöllä on mahtava ammattitaito. Kuntien tukijoukot ja heidän työnsä on saatava näkyviksi.
– Vastaan kuntaväen huutoon ja nostan kissan pöydälle. Selvitän kuntien liittoa kohtaan esittämien kritiikkien perusteet. Epäkohdat korjataan. Kuntaliitto on nimenomaan jäsenkuntiaan varten, Karhunen teroittaa.
Kunnat itsessään muodostavat laajan verkoston. Uusi toimitusjohtaja haluaa myös laajentaa aktiivista yhteydenpitoa eri yhteistyökumppaneiden kanssa.
Karhunen uskoo, että hänen vankka kuntaosaamisensa, toiminta niin virkamiehenä kuin luottamushenkilönä, antaa hyvän pohjan Kuntaliiton luotsaamiseen.
– Kuntaliitossa onkin hujahtanut pitkä aika siitä, kun taloa on johtanut kuntakentällä kannuksensa hankkinut kunta-ammattilainen. Edellinen kenttäkonkari oli Oulun kaupunginjohtajan paikalta liittoon siirtynyt Risto Parjanne.
Sanomalehden toimittajana ja kansanedustajana työskennellyt Karhunen uudistaa Kuntaliiton viestintäkulttuurin. Hän muistuttaa, että kunnissa ja niiden edunvalvonnassa asioiden on oltava läpinäkyviä.
– Tiedottaminen ja informaation on oltava yksinkertaista ja kansanomaista. Näin kuntien asiat tulevat ymmärretyiksi ja ihmiset kiinnostuvat niistä.
Kuntaliitosta myös maakuntien edunvalvoja?
– Siinäpä kysymys!
Minna Karhunen sanoo, ettei Kuntaliiton ryhtyminen mahdollisten maakuntien edunvalvojaksi ole yksinkertainen pähkinä.
– Asiastahan päättävät aikanaan Kuntaliiton hallitus ja valtuuskunta sekä maakunnat. Punnittavaksi tulee muun muassa se, onko kunnilla ja maakunnilla kovin erilaiset intressit. Rooleissa on iso ero.
– Yhteisen edunvalvonnan puolesta puhuu taas se, että Kuntaliitossa olisi valmiiksi tarvittavaa osaamista.
Karhusen mukaan asia kaaviloidaan tarkasti, jos maakunnat näkevät päivänvalon.
Itsekin Karkkilan kaupungin tervehdyttämistalkoisiin kaupunginjohtajana osallistunut Minna Karhunen tietää talouden tilan vaikuttavan keskeisesti siihen, pystyykö kunta täyttämään vastuunsa ja velvollisuutensa.
Karhunen listaa kolme keskeistä mittaria, joiden avulla hän punnitsisi kunnan itsenäisenä toimimisen realistisia edellytyksiä.
– Terve talous on kunnan uskottavan toiminnan kivijalka. Jos kunta kipristyy vain hallinnon pyörittäjäksi, sillä ei ole elinmahdollisuuksia. Näännyttävä velkaannuttaminen vie viimeisetkin mehut.
– Katsoisin toiseksi kuntalaisten äänestysintoa kuntavaaleissa. Jos kunnan asukkaat kiinnostuvat heikosti oman elinympäristönsä asioista ja osoittavat alle 50 prosentin äänestysaktiivisuutta, niin pullat eivät ole hyvin uunissa. Kohtalon kellot soivat.
Karhunen muistuttaa, että Hyvinkään historiassa on kuntavaalit, joissa äänestysprosentti painui alle 50 prosentin.
– Noilla luvuilla ei mielestäni tavoiteta legitimiteettiä demokraattiselle päätöksenteolle.
Karhusen mukaan kunnan elinmahdollisuuksiin vaikuttaa kolmantena keskeisenä asiana väestökato. Voimakkaasti laskeva asukasmäärä horjuttaa kunnan sisäistä huoltosuhdetta.
Maakunta- ja soteuudistuksen toteutuessa kunnilla on kreivin aika miettiä omaa kohtaloaan ja tulevaisuuttaan. Karhunen luottaa siihen, että kunnissa ymmärretään, milloin itsenäisenä toimimisen edellytykset ovat kadonneet.
–En ymmärrä, miten lakien valmistelu, eduskunnan toimintakyky ja maan asioiden hoitaminen kaikkinensa on mennyt tällaiseksi haparoinniksi kuin maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen käsittely on ollut, Minna Karhunen harmittelee.
Itsekin kaksi kautta kokoomuslaisena lainsäätäjänä ollut Karhunen hakisi apua parlamentaarisesta asioiden valmistelusta. Hänen mukaansa kansallisesti merkittävät muutokset ja uudistukset eivät ikinä tule valmiiksi yhden eduskuntakauden aikana. Perinteinen ja koeteltu parlamentaarinen valmistelu turvaa itse asian etenemisen, olivatpa hallitusvastuussa mitkä tahansa puolueet.
Karhusen mukaan maakunta- ja soteuudistuksesta ei synny päätöksiä, koska niin hallituksella kuin oppositiollakin on oma näkemyksensä hankkeen toteutustavasta.
– Todellisuudessa kisassa on nyt kaksi erilaista järjestelytapaa, joista olisi vain kyettävä valitsemaan toinen. Vaihtoehdoista kumpainenkaan ei ole pelkästään huono tai hyvä.
Karhusen mukaan kansanedustajien keskustelutyyli maakunta- ja soteuudistuksessa on hämmentävä, koska puheenvuoroista ei kuulu vastuullinen päätöksentekokulttuuri.
– Jos hanke kaatuu, kunniakkaat tavoitteet on täytettävä olemassa olevan lainsäädännön turvin. Voimassa olevat lait mahdollistavat tavoitteiden toteuttamisen. Isäntäkuntamalli, kuntien yhteistyö ja kuntaliitokset ovat toimivia työkaluja. Edessä on joka tapauksessa vaikeita päätöksiä, jotka on vaan pystyttävä tekemään.
– Niillä mennään, mitä hallitus ja eduskunta päättävät.
Viime joulukuussa tuli kuluneeksi sata vuotta siitä, kun suomalaiset vuoden 1918 joulukuussa äänestivät ensimmäisen kerran kunnallisvaaleissa. Minna Karhusen mielestä demokraattisten vaalien lähtölaukausta olisi kannattanut juhlistaa maassamme näyttävämmin kuin Suomessa tehtiin. Suomalainen kunnallishallinto on yhteiskuntamme peruskivi, ja sellaisena se uuden kuntakentän pomon mielestä tulevaisuudessakin pysyy.
– Arvokasta ja merkityksellistä on se, että kuntakentällä eli paikallishallinnossa kansalaiset päättävät aidosti omista asioistaan.
Karhunen korostaa sitä, että nimenomaan kansanvaltaisuus on pienen kansan vahvuus.
– Huutolaisen pojan ja palvelijan tyttären tytöstä tulee maaherran virkaa vastaavan aluehallintoviraston ylijohtaja. Tiedän omasta elämänkaarestani, mitä merkitsee se, että jokaisella ihmisellä syntyperästään huolimatta on mahdollisuus opiskella niin paljon kuin omat rahkeet antavat myötä. Tällainen ei ole vieläkään mahdollista kaikkialla maailmassa.
Karhunen on vakuuttunut siitä, että mahdollisten maakuntien toteutumisen jälkeen tulevaisuuden elinvoimakunnat ottavat uuden tärkeän paikkansa yhteiskunnassamme.
– Paikallishallinto säilyy muutoksissa ja murroksissa. Kunnat ovat arvokkaita lähiyhteisöjä, jotka antavat ihmisille turvalliset elin- ja toimintaympäristöt.
Kunnat pyörittävät tätä nykyä noin 44 miljardin euron suuruista rahakakkua.
– Jos kuntatalouden koko summasta lähtee soteuudistuksen myötä pois 19 miljoonaa euroa, jäljelle jää vielä 25 miljoonaa euroa. Se on iso kasa paikallista rahaa, joka kannetaan omalta alueelta veroina.
Karhunen uskoo, että kunnissa havahdutaan nopeasti uusiin mahdollisuuksiin, joilla ne pystyvät käyttämään voimavaransa nykyisin vähemmälle huomiolle jääneisiin asioihin ja tehtäviin.
– Tiedän, että maankäytössä ja kaavoituksessa on todella haastava ja antoisa työmaa. Fiksuilla ratkaisuilla kunnat saavuttavat todella merkityksellisiä asioita tällä saralla.
– Infran rakentaminen nousee uudelle tasolle. Kunnallistekniikan ja ympäristönrakentamisella on suuri vaikutus kunnan elinvoimaan. Yritykset ja asukkaat valitsevat sijoittumiskuntansa todellisten vetovoimatekijöiden kirjolla.
Karhunen sanoo myös koulu- ja opetuspalveluiden kohoavan paljon nykyistä merkittävämpään osaan. Hän satsaisi nimenomaan lasten ja nuorten hyvinvointiin.
– Kunnissa tehdään aitoja arvovalintoja, kun ne linjaavat tulevaisuuttaan. Kuntiin syntyy eroja. Ihmisillä on todellinen valinnanvapaus, kun he etsivät itselleen parasta mahdollista asuinseutua.
Jos maakunnat syntyvät, Minna Karhunen toivoo niistä tulevan oikeasti itsehallinnollisia.
– Maakunnan eivät saisi hyytyä valtiovallan käsikassaroiksi tai jatkeiksi.
Karhunen ymmärtää täysin maakuntien rajun vastustamisen. Se liittyy uuden ja tuntemattoman kieltämiseen.
– Nyt olisi luotava ja vahvistettava turvallisuuden tunnetta, sillä palvelut vain järjestetään eri tavalla kuin tällä hetkellä. Palvelut eivät katoa minnekään.
Kaupungistuminen on tosiasia ja ajan trendi. Minna Karhusen mukaan raju yhteiskunnallinen muutos ei vain näy nykyhallituksen ohjelmassa eikä toimissa.
– Kyllä kaupunkipolitiikka on tyystin unohtunut.
Karhusen mielestä yhteiskuntamme olisi herättävä siihen, ettei kaupungistuminen voi edetä niin, että voimakkaasti kasvaviin keskuksiin kerääntyy vaikeita ongelmia. Hän sanoo, että hallitsemattoman muuton synnyttämät varjopuolet ovat jo laajimmin näkyvissä metropolialueella. Kärsijöinä ovat usein lapset ja nuoret.
– Kuinka paljon meillä on esimerkiksi kouluja ja niissä luokkia, joissa yksi opettaja yrittää opettaa kahdeksaa eri äidinkieltä puhuvia lapsia?
– Väkivaltainen käyttäytyminen yleistyy. Perheiden sisällä on paljon pahoinvointia. Ihmisten rahat eivät yksinkertaisesti riitä elämän pyörittämiseen; esimerkiksi asumisen kustannukset pääkaupunkiseudulla ovat karanneet käsistä.
Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Viimeisimmät kommentit