Kiistanalaisen soteuudistuksen ratkaisun hetket ovat pian käsillä. Perustuslakivaliokunta antoi perjantaina odotetun kriittisen lausuntonsa soteuudistuksen ja erityisesti valinnanvapauslainsäädännön hyväksymisedellytyksistä. Ehdotettu valinnanvapausmallin voimaantuloaikataulu on sen mukaan liian kireä ja potilasturvallisuuden kannalta ongelmallinen.
Valinnanvapausmallin käyttöönottoa on perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan vaiheistettava pitkän siirtymäkauden turvin. Vakavia puutteita on myös uudistuksen rahoitusmallissa, joka ei turvaa uusien maakuntien edellytyksiä suoriutua lakisääteisistä velvoitteistaan.
Perustuslakivaliokunnan edellyttämät lakimuutokset on tarkoitus valmistella eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Aikataulu on kuitenkin erittäin tiukka, koska esimerkiksi potilaiden tietosuojaan ja oikeusturvaan liittyvät kysymyksetkin ovat yhä vailla selvää vastausta.
Uudistusta hidastaa merkittävästi myös perustuslakivaliokunnan edellyttämä varmuus valinnanvapausmallin hyväksyttävyydestä EU:n valtiontukisääntelyn näkökulmasta. Eteneepä soteuudistus hallituksen tavoittelemalla tavalla tai ei, lykkääntyvät maakuntavaalit siis hamaan tulevaisuuteen.
Valtiosihteeri Martti Hetemäen toukokuinen muistio soteuudistuksen tarjoamista säästömahdollisuuksista ei yksilöi konkreettisesti uudistuksen taloudellisia vaikutuksia. Digitalisaation ja tiedon paremman hallinnan mahdollistamia säästöjä on muistiossa arvioitu koituvan peräti neljän miljardin euron verran. Tekniikka tosin kehittyy uudistuksesta riippumatta. Valinnanvapaudesta säästöjä ei muistion mukaan syntyisi, joskaan ei välttämättä lisäkustannuksiakaan.
Valitettavasti Hetemäen muistiossa tai lakiesityksen perusteluissa on vastattu hyvin puutteellisesti kysymykseen siitä, voisiko sote-palveluntarjoajien välille syntyä tulevaisuudessa aitoa kilpailua. Ellei kilpailua synny, uudistus pikemminkin nostaa kuin laskee sotekustannuksia. Tämä heijastuisi väistämättä myös asiakasmaksuihin.
Silti kaikkein huolestuttavinta on, ettei hallitus näytä juuri valmistautuneen uudistuksen toteutusvaiheessa väistämättä ilmenevien ongelmien korjaamiseen. Ilman suunnitelmia tarvittavien korjaustoimenpiteiden tekeminen voi olla hyvin kallista tai jopa mahdotonta. Varautumatta jättäminen olisi täysin edesvastuutonta.
Soteuudistuksen ohella suurta julkista huomiota on herättänyt tuiki tarpeellinen keskustelu kansanedustajien erittäin anteliaan sopeutumiseläkejärjestelmän lakkauttamisesta. Pitkien ja monivaiheisten neuvottelujen jälkeen eduskuntaryhmien enemmistö hyväksyi puhemies Risikon tekemän laihan kompromissiesityksen. Sen myötä lakkautetaan kansanedustajien sopeutumiseläkkeet, mutta toisaalta myös nostetaan määräaikaisen sopeutumisrahan tasoa.
Perussuomalaisten kanta asiaan on ollut selvä alusta lähtien. Sopeutumiseläkkeet on lakkautettava ja kaikki kansanedustajat siirrettävä nykymuotoisen sopeutumisrahan piiriin. Emme kuitenkaan voineet hyväksyä lehmänkauppaa, jonka yhteydessä muut eduskuntaryhmät päättivät korottaa sopeutumisrahaa liki 300 eurolla sekä mahdollistaa harkinnanvaraisen lisäeläkkeen myöntämisen ministerinä yli 15 vuotta sitten toimineille henkilöille.
Puolueiden näkemykset sopeutumiseläkkeiden lakkauttamisen tarpeellisuudesta vaihtelivat suuresti. Monet istuvat kansanedustajat olisivat pudotessaan olleet oikeutettuja sopeutumisrahaa selvästi auliimpaan sopeutumiseläkkeeseen, mikä heijastui neuvottelujen kulkuun. Kenties juuri siksi sopeutumiseläkejärjestelmästä ei pystytty luopumaan ilman samanaikaisia muiden etuuksien korotuksia, kuten oikeudella ja kohtuudella olisi voinut odottaa tapahtuvan.
