Todellinen paikallispläjäys teatteria

Työväenopiston näytelmäporukka Saurion teatteri tarttui entisen kunnanjohtajan tekstiin, joka kurkistaa menneen ajan Räikän elämään.

Työväenopiston, nykyään Tampereen seudun työväenopiston, teatteripoppoo hyppäsi harjoittelemaan kohtausta, jossa fröökynä latelee Räikän väelle työnjaon.

Näyttelijät käyvät asemiinsa harjoituksissa. Repliikit kajahtavat ilmoille. Väliin ohjaaja neuvoo käsikirjoitusta seuraten.

Vaan ei ihan mitä tahansa käsikirjoitusta. Kyseessä on Ylöjärven entisen kunnanjohtajan Pauli Poussun kynäilemä, vieläpä paikallisaiheinen, tosi taustoihin nojaava teksti.

Kunnanjohtaja näet oli kynämiehiä. Näytelmäpoppoo kertoo hänen kirjoittaneen useita näytelmiä.

– Hän kirjoitteli muun muassa runojakin. Hän oli hyvin kirjallinen, muistelee kuntaluotsin entinen työkaveri ja Saurion teatterin näytelmäporukassa harrastava Kirsti Mäntynen.

Lempää huumoria, syvyyttäkin

Näytelmä kertoo päivästä Räikän talolla.

– Ulkonaisesti ei kauheasti tapahdu, mutta näytelmä kertoo ihmisten välisistä suhteista, ohjaaja Sirkku Veilahti luonnehtii.

On määrätietoista, dominoivaa Räikän talon tytärtä, fröökynää, on lempeämpää fröökynäsiskoa. On talon väkeä, on kylän väkeä.

– Dominoiva tytär haluaa korostaa etuoikeutettua asemaansa, ja muut joutuvat siitä tavalla tai toisella kärsimään, Veilahti jatkaa.

Näytelmässä on porukan mukaan kansanomaista humoristista tunnelmaa.

– Muttei ärsyttävää kuten monissa kansanomaisissa näytelmissä, joissa on kauhean yksioikoisesti kuvattuja hahmoja, ohjaaja tuumaa.

Hän näkee tarinassa myös haikeaa virettä.

– On vanhoja tyttäriä, joille se prinssi ei ole karauttanut pihamaalle valkealla ratsullaan. Mutta ongelmat eivät ole kamalia, räikeitä niin kuin monissa rankoissa näytelmissä.

Porukka näkee tarinassa myös useita tasoja.

– Niin, pinnan alta löytyy pieniä inhimillisiä oivalluksia tai elämäntotuuksia. Näytelmä on sellainen tuokiokuva ihmisten elämästä, ohjaaja kiteyttää.

Vaikka tarina kertookin Räikän talosta, näytelmä nähdään Saurion talon pihalla. Räikälle ei näet oikein voinut mennä remontin jalkoihin. Liikennekin olisi voinut olla pulma, ja takapiha taas on jyrkkää rinnettä. Sauriolla on tasainen piha, ja onpa paikka osuva senkin kannalta, että kyseessä on Saurion teatteri, poppoo myöntää. Harkittu sisätilavaihtoehtokin hylättiin kolkkona ja liian isona. Toki sää on jännityksen aihe.

– Mutta yleisöhän rakastaa sitä, kun se saa katsoa, kuinka vaikeaa näyttelijöillä on, ohjaaja kuittaa surkean kelin riskin naurahtaen.

Historia eläväksi

Monenmoista näytelmää tehneelle Saurion teatterille paikallisaiheinen näytelmä on ilo.

– Kyllä tällaisena aikana, kun kaikki muuttuu ja maailmanmeno on sekavaa, olisi tärkeää tietää taustoja ja juuria, ohjaaja tuumaa.

– Pauli Poussu talletti paikallishistoriaa jälkipolville. Se oli arvokas kulttuuriteko, harrastaja Marko Keskinenkin hihkaisee.

Poppoo tuumaakin, että näytelmä voi olla antoisa niin paikallishistoriaa tunteville kuin sitä tuntemattomille, vaikkapa tänne muuttaneille.

– Tuomalla historiaa esiin historia tulee eläväksi. Voimme tarjota ihmisille, että tällaista kaikkea täällä on ollut, Mäntynen sanoo, ja harrastajatoveri Pentti Säynäväjärvi ynnää, että Räikän oltua nyt paljon esillä sen kunnostuskuvioiden vuoksi näytelmän aihe on myös mitä ajankohtaisin.

Näyttelijöille itselleenkin moinen teksti tarjoaa jotain erityistä. Tosipohjaisuus kutkuttaa.

– Se antaa syvyyttä roolille, Mäntynen tuumii.

Antoisaa harrastajaperinnettä

Itse teatteripuuhakin on juurevaa. Saurion teatteri on pitkäikäinen, ja Ylöjärvellä on muutakin vahvaa harrastajateatteriperinnettä. Se on porukasta arvokas juttu.

Saadaan omaehtoista kulttuuria ja tekemistä, halukkaille mahdollisuus harrastaa.

Harrastaja voi ponnistaa eteenpäinkin – porukka esimerkiksi kertoo ammattinäyttelijä Milka Ahlrothin nuorena harrastaneen Saurion teatterissa ja joidenkuiden ryhmäläisten avustaneen telkkarissa – mutta touhu on antoisaa, vaikkei pidemmälle edettäisikään: saadaan itsetuntoa, rohkeutta ja ystäviä.

– Ja eipähän tule dementiaa, kun pitää vuorosanoja osata, harrastaja Esa Rantanen murjaisee.

Yleisölle harrastajateatterin katselu voi antaa rohkeutta heittäytyä itsekin ja toisaalta sallia mokia.

– Ja parhaimmillaan yleisö saa iloa ja viihdykettä, ohjaaja myhäilee.