On ilmoja pidellyt.
Siinä lause, joka nostaa monen kasvoille huvittuneen tai jopa kyynisen virneen. Tahi tympääntyneen silmienpyöräytyksen kera syvän huokauksen. Taas tämä aihe. Aina jauhetaan säästä. Onko turhempaa? Onko kuluneempaa?
Mutta ei, ei se nyt ihan niin ole. No joo, ymmärrän, jos alituinen säähöpinä joskus tuntuu tyhjänpäiväiseltä tai itseään toistavalta. Mutta ei se suinkaan tyhjää täynnä ole tai ihan turhaan toistu.
Sää. Sehän jos mikä meitä ympäröi. Ja meitä ympäröivistä asioista me koemme tarvetta puhua, koska ne ovat todellisuuttamme. Puhuminen auttaa ymmärtämään ja sulattelemaan kohtaamaamme.
Aika moni meistä kurkkaa aamuisin ikkunasta nähdäkseen, tervehtivätkö meitä sieltä auringonsäteet vai sadepisarat.
Se on jo käytännön kannalta tärkeä tieto. Laittaako päälle lämmintä tai varautuako saappain? Mennäkö kävellen vai ottaako bussi? Ja puhuen asiasta voi jakaa näkemyksiä ja kokemuksia.
Sää on myös fiilikseen vaikuttava seikka. Harmaa sumu voi vetää apeaksi tai tuoda lohdullisen tunnelman, jonka lomassa vetäytyä viltin alle. Auringonpaahde voi virittää riemun rintaan tahi uuvuttaa kuumuudellaan. Tavallaan toki on turhaa antaa sään mieltämme kovin ohjailla, sillä säälle ei mitään voi, mutta toisaalta ympäristö väistämättä vaikuttaa, ja silloin on vain hyvä pysähtyä miettimään, miksi ja miten.
Sääpuhe on myös kohteliasta. Ihan totta, vaikka äkkiä ajatellen sitä voisi pitää ikävänä keskustelukumppania kohtaan, kun ei vaivauduta parempaa jutun juurta keksimään.
Vaan ehei. Ei kaikkien kanssa halua, tarvitse tai voi avata syntyjä syviä. Silloin sää on mitä oivin aihe. Tuttavaa tai muuta etäistä keskustelukumppania ei ohiteta tuppisuuna mutta liioin ei tungeta nokkaa turhan lähelle. Sää on yhteinen, harmiton ja turvallinen aihe, jolla voi kohteliaasti vain ottaa toisen huomioon.
Ja läheisenkin kanssa aihe voi olla passeli, juuri tuona meitä ympäröivänä realiteettina. Voi olla huomaavaista ja lämminhenkistä turista säästä, koska se on kummankin keskustelijan todellista elämää. Ja sillä voi myös keventää. Joskus on juteltava vaihteeksi niitä näitä, jottei jumituta liian syviin vesiin.
Joten antaa palaa. Porotukset, tihkut, sumut, sateet ja tuiverrukset kehiin vain! Rupattelu kannattaa.
