Kahvila Emmin ja Sulon emäntä elää kierroksilla. Vaikka mittariin pyörähti jo 50 vuotta, työhön ja politiikkaan piisaa puhtia.
Tiina Landgren-Mäkkylä risti kahvilansa Emmiksi ja Suloksi Tankki täyteen -sarjan mukaan mutta halusi ensin pyytää asialle siunauksen käsikirjoittaja-ohjaajalta. Taannoin tuotantotiimi piti kahvilassa illanistujaiset, joista kahvilaa komistava valokuva muistuttaa. Kaiken hulinan keskellä yrittäjältä jää vähän aikaa perheelle ja ystäville, mutta perhe on ollut ymmärtäväinen ja ystävyydet, joita hän on ehtinyt hoitaa, ovat syventyneet.
Taitaa olla Duracell-pupun luonnetta tässä naisessa. Kahvila Emmin ja Sulon yrittäjä Tiina Landgren-Mäkkylä virnistää ja myöntää.
– Olen halunnut täyttää aikani jos nyt en 24/7 niin 16/7, hän toteaa taipumuksistaan.
Elämältään hän on janonnut myös kosketusta ihmisiin – niin arkisia kohtaamisia kuin laajempaakin yhteiskunnallista kuvaa.
Tätä kaikkea hän on myös saanut.
– Aina se, mitä aiemmin olen tehnyt, on jollain tavalla tukenut seuraavaa elämänvaihetta. Kaikki on mennyt toisaalta suunnitellusti, mutta toisaalta olen antanut elämän viedäkin. En kadu mitään. Kaikki on muovannut minua ihmiseksi, joka olen.
Kahvila ja aika monta höystettä
Vauhtinaisen elämä ei kuitenkaan ole ollut pelkkää kiihdytystä. Välillä on pitänyt jarruttaa. Mutta luonteeseen kuuluu, että pian täytyy taas lisätä vaihdetta silmään. Tästä tasapainoilusta, aaltoliikkeestä, Landgren-Mäkkylä nauttii.
– En kestä tasaisuutta. Tulee levoton olo, jos ei ole eläväistä liikehdintää. Kaipaan tiettyä rauhaa ja jatkuvuutta mutta toisaalta särmää.
Yksi ratkaiseva jarrutus koitti reilut kymmenen vuotta sitten, kun muun muassa Keltaisilla Sivuilla, Kiss FM:llä ja Suomen Lehtiyhtymässä mainos- ja markkinointitöitä tehnyt hyppäsi alan kelkasta.
– Mainosmaailma on tosi raastava. Siellä käydään liikaa kierroksilla.
Vaan perään tuli kiihdytys. Nainen heittäytyi tuntemattomaan ja lähti Espoosta Espanjaan vuodeksi. Siellä heräsi ajatus, että hän voisi tehdä jotain uutta. Ja kun rakkaus Ylöjärveltä löytyi, hän muutti tänne ja kävi yrittäjäkurssin.
Sitten löytyi juuri parahiksi myyntiin tullut kahvila Soppeenmäestä.
– Tiesin heti, että siinä se oli. Tuli tosi vahva intuitio, hän kertoo kahvilasta, joka toimi sijoillaan pari vuotta, siirtyi sitten isompaan naapuriliiketilaan ja muutti kotvan kuluttua nimensä Emmiksi ja Suloksi täkäläismaisemissa kuvatun Tankki täyteen -sarjan mukaan.
Ja taas kiihtyi. Emäntä lisäsi kahvilaan pitopalvelun, pesulan ja Matkahuollon. Sitten vuorostaan jarrua. Jopi kävi turhan työlääksi, joten nainen jätti Matkahuollon pois. Mutta lisäsi settiin lounaspalvelun…
– Mieluummin teen ruokaa kuin nostelen painavia paketteja. Eikä se oikein sopinut kuvaan, kun kahvilan läpi kannettiin pakoputkea, hän virnistää Matkahuollon pakettitoimituksille.
Sopiva politiikkaan
Jos työ on tarjonnutkin ihmiskontakteja, suurempaa yhteiskunnallista kuvaa – ja lisätekemistä – Landgren-Mäkkylä on saanut paikallispolitiikasta. Halu vaikuttaa sukeutui toiminnaksi, kun sopiva hetki koitti lapsen vartuttua tarpeeksi.
Hetki oli otollinen siksikin, että kahvilassa ihmisiä kohdatessaan yrittäjä oli saanut entisestään pontta, huomannut yhä enemmän asioita, joihin vaikuttaa.
– Jonkun poliittinen työ on tehtävä, ja siellä on oltava jonkun, joka uskaltaa pistää itsensä likoon ja avata suunsa, edelliskaudella varasijalta valtuutetuksi noussut ja viime vaaleissa ääniä kahmien valtuutetuksi yltänyt Landgren-Mäkkylä ynnää perusteluksi.
Politiikan pohjaksi hän istuu myös Ylöjärven Yrittäjien, Ylöjärven Veden, kokoomuksen kunnallisjärjestön ja Keijärven kokoomuksen hallituksissa. Muita luottamus- tai järjestötehtäviä hän ei ole ottanut vastaan, vaikka kyselty on.
– Haluan hoitaa tehtäväni kunnolla. Ihminen ei kaikkeen pysty, vaikka haluaisikin. Ja olen myös oppinut sanomaan ”ei”.
Duracell-pupu ei hyydy
Ja vielä ehtii.
– Voisin vielä kerran tehdä kaiken alusta, heittäytyä uudelle alalle, tehdä jotain uhkarohkeaa, kiihdyttäjä tuumii.
Tämä ei tarkoita, etteikö hän nyt viihtyisi. Kyse on siitä hingusta. Hingusta heittäytyä.
Eikä kiikarissa ole edes seesteisiä eläkepäiviä, vaikka vauhtia on aikanaan toki hidastettava.
– Aina pitää olla jotain haastetta. Se pitää minut hengissä ja käynnissä. Olen joskus unelmoinut muuttavani Balille, mutta varmaan sielläkin pitäisin kahvilaa.
Viimeisimmät kommentit