Ensitreffit alttarilla

Seurasin sarjan ensimmäisen kauden intensiivisesti, seuraavaa vilkuilin, ja tähän uusimpaan en ole perehtynyt juuri lainkaan. Sama kaava on toistunut Maajussille morsian -ohjelman kanssa. Senkin formaatti on jollain tapaa kiehtova, mutta kun joka vuosi tulee uudet alttaritreffiparit ja uudet maajussit morsiamineen, niin kaikkiin ei vaan jaksa tutustua kunnolla.
Vaikka maajusseja ja -justiinoita on vain kourallinen ja alttarilla toisensa tavanneita pareja kolme, sieltä löytyy joka vuosi samat tyypit.
On se yksi pari, joilla alusta asti synkkaa täysin mutkattomasti. Se, joista näkee, että nuo pysyvät yhdessä ja vuoden päästä syntyy pellavapäinen poika. Nämä parit yrittävät kameroiden edessä epätoivoisesti hillitä itseään, koska he tajuavat itsekin, että kahdessa tunnissa rakastuminen on umpihöperöä. Silti se ei ole millään lailla salattavissa.
Sitten on ne, jotka tulevat hyvin toimeen keskenään. Molemmat tykkäävät laittaa leivän päälle juustot ja tomaatit samassa järjestyksessä ja molempien mielestä sälekaihtimista pitää pyyhkiä pölyt viikoittain. Molemmat kehuvat kameralle toisen ulkonäköä ja sitä, miten on löytynyt yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Silti näistä ei koskaan tiedä. Kun tulee se hetki, että pitää päättää ollaanko vai eikö olla, niin toinen voikin sanoa, että ei olla. Ei oikein tunnu nyt oikealta. Katsojalle kaikki pariskunnan päätökset tulee ihan yhtä puskista, koska näiden elekielestä tai oikein puhekielestäkään ei voi päätellä mitään. Mikään tunne ei välity.
Sitten on ne parit, joiden kanssakäyminen on niin kiusallisen etäistä, että joudut vaihtamaan kanavaa aina, kun heidän treffejään kuvataan. Tiedät sen tunnelman, joka on treffeillä, kun asiat eivät suju eikä juttu luista. Plus televisiokamerat. Plus näiden ”treffien” jatkuminen mahdollisesti päiviä tai viikkoja ohjelmaformaatista riippuen. Liian kiusallista. En kestä.
Uusimalla Ensitreffit alttarilla -tuotantokaudella on kuulemma pari, joka riitelee jatkuvasti. Tästä olen ilahtunut, ja aion sen kunniaksi katsoa pari jaksoa. Mari ja Petri ovat ymmärtäneet avioliiton syvimmän olemuksen kertalaakista. Ei se ole ruusuilla tanssimista. Kissa pöydälle. Härkää sarvista. Povaan tälle pariskunnalle pitkää yhteistä tulevaisuutta.