Ylöjärven nimismiesten värikäs elämä

Nimismies Liljestrand kiirehti huoneeseensa, tempaisi seinältä pyssyn ja takaisin palattuaan ampui lasin läpi laukauksen kohti eläintä. Seuraavana päivänä aamun valjettua Hagan aidan kupeelta löytyi poikien koiraksi luulema suurikokoinen susi ammuttuna.

Kasimir Liljestrandin hautakivi on Ylöjärven hautausmaalla heti komean kiviportin pielessä kuusen alla.

Pirkkalan suurpitäjän nimismies (nimitetty mies) oli arvostettu kruunun viranhaltija. Kansanomaisempi nimitys vallesmanni tulee ruotsin sanasta befallningsman eli käskymies.
Ensimmäiset tunnetut Pirkkalan nimismiehet asuivat Tammerkoskella, Kaarilassa ja Hyhkyssä. 1600-luvun jälkipuoliskolta alkaen he asuivat Harjun kappelissa Siivikkalassa. Poikkeuksen teki Nils Widbom, joka asui Keijärven Eerolassa, jossa hän myös viljeli.
Widbomin jälkeen järjestyksenpitäjät asuivat taas Siivikkalassa. Ison vihan jälkeen virkaa hoiti Johan Limner, sitten Jöran Callin ja lopuksi Christian Otto Bergman ja hänen poikansa Hans Gustav Bergman.

Brander ja Polviander

Vuonna 1812, kun Suomi eli Venäjän alaisuudessa, muutti lietolainen nimismies Zacharias Brander Hämeenkyröstä Tampereen kautta Harjuun ja lopulta vuonna 1818 Ylöjärvelle. Brander hoiti ensin virkaansa Grankullasta (Krankkula) käsin, mutta muutti sitten vuonna 1825 vaimonsa ja seitsemän lapsensa kanssa Siivikkalaan, missä hänen vanhemmat virkaveljensäkin olivat asuneet. Perhe asui Ylinen-nimisellä tilalla, joka silloin kuului muun Siivikkalan mukana Harjuun.

Isak Emanuel Polviander toimi Mouhijärvellä apupappina ja myöhemmin Kurussa kirkkoherrana. Hänen poikansa vänrikki CG Polvianderin oletetaan olevan JL Runebergin kuuluisan vänrikki Stålin esikuva.
Mouhijärven pappilassa syntyneellä vänrikillä oli nuorempi veli Anders Ferdinand, joka myös oli ensin armeijan palveluksessa vääpelinä. Kolmas veli Robert toimi Ruovedellä pappina
Anders Ferdinand muutti poikamiehenä vuonna 1834 Kurusta Harjun Vähäniemeen nimismieheksi. Seuraavana vuonna hän muutti Ylöjärvelle, meni 20 vuotta nuoremman Vendla Esbjörnin kanssa naimisiin ja muutti takaisin Harjuun. Sieltä nimismies Polviander perheineen muutti vuonna 1840 Ruovedelle ja edelleen Virroille.

Winter ja Liljestrand

Kuolinilmoituksessa kerrottiin Kasimir Liljestrandin nukkuneen rauhallisesti kuolon uneen.

Polvianderia seurasi vallesmannin virassa Gustaf Winter. Winterin perhe asui perheinensä Hagassa, jonka nimi on nykyään Urkonmäki. Winter kuoli ainoastaan 52 vuoden ikäisenä vuoden 1862 keväällä. Vaimo Sofia Fock jäi jo toisen kerran leskeksi. Hän oli vuonna 1823 Tukholmassa mennyt naimisiin nimismies Gustaf Brolinin kanssa, joka kuoli 39-vuotiaana Lappi Tl:ssä. Winterin kuoltua muutti samana vuonna 1862 Ylöjärvelle Paraisilta hänen seuraajansa Kasimir Liljestrand.

Ylöjärven kylässä kirkon kupeessa 130 vuotta sitten sattui seuraava tapahtuma:
Rikalan pikkupojat Elis ja Kalle olivat tulleet perheensä mukana hevosella ja reellä Tampereelta Ylöjärven Hagaan kyläilemään.
Hagassa asui nimismies Kasimir Liljestrandin perhe. Kasimirin vaimo Eleonora Gustava eli ”Vava” oli Rikalan poikien täti.
Pojat halusivat välttämättä päästä ulos rakentamaan lumilinnaa ja viskelemään lumipalloja. Heidät laskettiin ulos vanhemman serkun saattelemana. Äkkiä naapurin tytön huuto keskeytti leikin ja serkku kaappasi pojat syliinsä ja vei heidät sisälle taloon.
Pojat ehtivät vain nähdä kuinka suuri koira hyppäsi puutarhaportin yli. He näkivät kuinka se tirkisti salin ikkunasta sisään. Nimismies Liljestrand kiirehti huoneeseensa, tempaisi seinältä pyssyn ja takaisin palattuaan ampui lasin läpi laukauksen kohti eläintä. Seuraavana päivänä aamun valjettua Hagan aidan kupeelta löytyi poikien koiraksi luulema suurikokoinen susi ammuttuna.
Tapahtuman kirjasi muistelmiinsa professori Kalle Rikala 1940-luvulla.

Liljestrandin perhe

Kasimir Liljestrandin nimikirjoitus löytyy monesta dokumentista.

Kasimir Liljestrand oli kuollessaan vuonna 1889 toiminut yli neljännesvuosisadan vallesmannina. Ennen Ylöjärvelle muuttoaan hän oli toiminut kruunun nimismiehenä monessa Ahvenanmaan pitäjässä sekä Mouhijärvellä. Nuoruudessaan hän oli ollut Suomalaisen tarkk´ampujapataljoonan aliupseerina.
Liljestrandin vaimon Gustavan eli ”Vavan” äiti Ulrica oli kuollut neljän kuudesta lapsesta ollessa vielä alaikäisiä. ”Vavan” Isä Henrik Grönberg avioitui uudelleen ja Grönbergin perhe täydentyi vielä yhdellä tyttärellä Pauliinalla, joka oli Rikalan poikien äiti.
Henrik Grönberg oli ollut Mouhijärven Selkeen virkatalon arrendaattori eli vuokraaja – titteli oli kirjanpitäjä ja talousjohtaja. Hän asui eläkkeelle jäätyään vuodesta 1866 toisen vaimonsa Edla Matildan kanssa Ylöjärven Grankullassa (Krankkula).

Liljestrandin perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista tunnetuimmaksi tuli nuorin Bertha. Hän aloitti vuonna 1884 Tampereen tyttölyseossa 43:na oppilaana, ja muutti vuonna 1901 Ylöjärveltä Helsinkiin. Hänet valittiin viiden vuoden Helsingissä oleskelun jälkeen silloisen eduskunnan kanslistiksi.
Bertha oli järjestyksen ihminen ja talossa työskentelevät miehet tottelivat kiltisti hänen käskyjänsä. Berthan kunnioitusta lisäsi kenties hänen tapansa pukeutua miesmäisesti saappaisiin ja polttaa piippua.
Pääkaupunkiin muutettuaan Bertha suomensi nimensä Bärtta Rainioksi. Berthan vanhempi veli Arwo toimi Pohjanmaalla, muun muassa Jalasjärvellä nimismiehenä nimellä Arvo Lempiranta. Hän kuoli Vaasassa vuonna 1914.

Arvon nuorempi sisar Elin meni Vaasassa naimisiin Ernst August Forsbergin kanssa, jonka jälkeen pariskunta muutti Kristiinankaupunkiin. Arvon sisar Vanja toimi Helsingissä sairaanhoitajana ja oli naimisissa rakennusmestari Edvard Forsellin kanssa. Kumpaankaan perheeseen ei syntynyt lapsia.
Ikäjärjestyksessä seuraava nimismehen lapsista oli Naima, joka toimi Orivedellä ja Hämeenlinnassa hierojana ja sairasvoimistelijana. Hän sai miehensä Otto Wirzeniuksen kanssa viisi lasta.

Rikosjuttuja lehdissä

Nimismies esiintyi tietenkin virkansa puolesta usein sanomalehdissä. Finlands Allmänna Tidning peräänkuulutti 24. helmikuuta vuonna 1849 kahta Arkangelista kotoisin olevaa karkuteillä olevaa mieshenkilöä, joilta Liljestrandin edeltäjä Gustaf Winter oli joulukuussa Liimolan Sorvajärven torpassa takavarikoinut salakuljetettua tavaraa 34 ruplan ja 95½ kopeekan arvosta. Miehiä kehoitettiin saapumaan tulevan kesäkuun 4. päivänä raastuvan oikeuden eteen vastaamaan Herra Kruunun nimismies Winterille.

Vuoden 1885 keväällä oli monissa peräkkäisissä lehdissä pitkät selostukset oikeudenkäynnistä koskien ylioppilas Ernst von Nottbeckin murhajuttua. Syylliset saatiin kiinni ja tuomittiin pitkiin kuritushuonerangaistuksiin.
Murhatun isä, Lielahden patruuna Wilhelm von Nottbeck oli luvannut suuren rahapalkkion henkilölle, joka antaisi vihjeen syyllisten kiinniottamiseen. Jutun ratkettua Aamulehti julkaisi listan henkilöistä, jotka halusivat palkkion. Yhtenä oli nimismies Kasimir Liljestrand. Palkkio meni kuitenkin maisteri Langille.

Vielä enemmän julkisuutta sai oikeudenkäynti Efraim Martinia vastaan. Se oli samaan aikaan lehtien palstoilla von Nottbeckin murhan kanssa. Nimismies Liljestrand joutui haastamaan tuttavansa oikeuteen, kun väitettiin että Martinien torpassa kummitteli ja että pariskunta oli järjestänyt selittämättömät tapahtumat myydäkseen uteliaille kävijöille viinaa.
Useita todistajia kuultiin, muun muassa lukkari Lindelliä. Hänen lausuntonsa jälkeen oikeus totesi että tapahtumat olivat täysin yliluonnollisia, eivätkä voineet olla Martinin pariskunnan järjestämiä. Näin ollen heidät vapautettiin syytöksistä.

Erikoisia ilmoituksia

Vuonna 1866, kun Ylöjärven ensimmäinen oma kappalainen oli kuollut, Aamulehti julkaisi tällaisen tuplailmoituksen:
Piakkoin tapathuwaa kalunkirjoitusta warten täällä olleen kappalais-wainaan, Pastori E. W. Tamlanderin jälkeen kehoitetaan kaikkia, joilla on pesässä welkaa tahi saatawaa, sellaista ennen tulewan Marraskuun loppua allekirjoittaneelle toimitsijamiehelle ilmoittamaan. Ylöjärwellä Syysk. 28 p. 1866 Kasimir Liljestrand

Tulewana tuorstaina tämän kuun 11 p. myydään julkisella wapaaehtoisella huutokaupalla, kello 11 e.p.p. alkain Ylöjärwen kappalaispuustellissa kaikenlaista irtainta tawaraa niin kuin lehmiä, lampaita, pelto- ja ajokaluja sekä puukaluja, josta halullisille ostajille täten ilmoitetaan. Ylöjärwellä lokak. 6 p. 1866 Kasimir Liljestrand

Joskus lehtijuttu saattoi olla vähän henkilökohtaisempaa laatua. Suomen Wirallinen Lehti tiesi 2. huhtikuuta vuonna 1880 kertoa, että nimismies Kasimir Liljestrand sai hopeahäidensä ja 19-vuotisen palveluksensa johdosta komean kultakellon perinensä ja hänen rouvansa sai ”alsenitiset kaffikapineet nimikirjoituksilla warustetut”.

Seuraavan vuoden marraskuussa kuntalaiset halusivat taas muistaa nimismiestänsä lahjalla hänen 20-vuotisen palveluksen johdosta ja siksi että hän on osoittanut nöyrää tasamielisyyttä niin ylhäisempiä kuin myös alhaisempaa kansaa kohtaan. Talollinen David Suojanen sai toimekseen toimittaa kunniavanhukselle majavannahkaisen turkin. ”Eläköön mainittu kunniavanhus kauan keskuudessamme!” kirjoitti Tampereen Sanomat.

Lähteet: Annali Rikala, vanhat sanomalehdet ja kirkonkirjat

TORBJÖRN NIKUS

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>