Presidentti Sauli Niinistö on muutaman uudenvuoden puheen pitänyt. Olen tainnut kuunnella yhden. Onneksi se sisälsi sitten erinomaisen yksityiskohdan. Suomen taloudellinen tilanne ja erityisesti yhteiskuntamme rakenne eivät ole muuttuneet sittemmin juuri ollenkaan.
Oman taloudellisen oksan leikkaaminen on ihmiselle vaikeata. Silti Niinistö kehotti aloittamaan juuri siitä. Minä olen valmis leikkaamaan tätä etuani. Mitä sinä olet valmis tekemään?
Yleensä talouspoliittinen arvokeskustelu menee niin päin, että arvioidaan kriittisesti toisen asioita. Nykyisessä nopeassa sosiaalisen median keskustelukulttuurissa kaikki avaukset ammutaan alas parissa tunnissa. Lopputuloksena mikään ei muutu.
Jostain vyyhdin purkaminen pitää aloittaa. Aivan erityisesti haaste kannattaa heittää poliitikoille. Ongelman osa-alueena se on käytännössä yhtä vaikea, ellei jopa vaikeampi, kuin muut yhteiskunnan lohkot. Kunnissa ja valtakunnan tasolla tilanne on sitä parempi mitä kovempia osaajia yhteiset asiat kiinnostavat. Palkkiotaso sinällään ei tähän houkuttele. Suo siellä ja vetelä täällä.
Lähdetään liikkeelle edes jostain. Työmies on palkkansa ansainnut. Tämä periaate sopii pääsääntöisesti myös politiikkaan. Ilman palkkioita ei voi vaatia tekemään yhteistä työtä. Kansanedustajien palkkioissa näen pienen kehittämisen kohteen. Verovapaan kulukorvauksen voi muuttaa verolliseksi. Tämä siis ilman mitään vastaavaa nimellistason korotusta. 200 henkilön osalta verolait yksinkertaistuvat ja verohallinnon työ helpottuu. Suurempi asia on kuitenkin moraalinen lähtölaukaus.
Tosiasiallisen esteen tälle uudistukselle sanon kohta. Sukelletaan ensin kuntatasolle. Remontoinnin kohteita poliitikon palkkioista kyllä löytyy. Tässä kohtaa pitää erottaa toisistaan populistiset toimet ja todelliset rakenteelliset uudistukset. Muutoksen estää muutosvastarinta. Tällä kohtaa olen kyllä pettynyt. Poliitikko paikallistasolla ei halua koskea omiin palkkioperusteisiinsa. Rohkenen epäillä, että eduskunnassa on sama henkinen mielentila. Erillisen palkkiotoimikunnan selän taakse ei kannata piiloutua.
Nimiä mainitsematta Suomesta löytyy kansanedustajia, jotka ovat ymmärtäneet tehtävänsä todellisen luonteen väärin. Kansansuosio ja ymmärrys eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Todellisia muutoksen tuulia ei ole näköpiirissä. Pettymys ja turhautuneisuus poliitikkoja kohtaan ovat oikeutettuja tunnetiloja.
Suomi sentään pysyy jaloillaan yrityksien ja yrittäjien ansiosta. Näillä toimijoilla on sitä arjen realismia. Yleisen elämänkokemuksen perusteella en odota julkiselta sektoriltamme merkittävää päänavausta rakenteiden muuttamisen suhteen. Valtiomiehelle on tilaus olemassa.
marko@markotaipale.fi
