Vekarat videovelhoina

Videoita, lehtiä, purkkipuhelimia… Eskarit loihtivat aimo satsin mediamakupaloja näyttelyksi, joka kielii jo pikku pilteille tärkeistä poluista viestinnän maailmaan.
media, mediakasvatus, esiopetus, varhaiskasvatus, pääkirjasto Leija

Antti Servolta (vas.), Jasmi Leponiemeltä ja Emilia Kestilältä digikuvaus. Heille touhu on tuttua jo kotoa. Opettajan mukaan kolmasosa ryhmästä taitaakin digijuttuja jo entuudestaan ja loput oppivat nopeasti. Kaikki olivat digilaitteista kuulleet.

Kuvaruudulle rävähtää värähteleviä tekstin pätkiä, ja kaiuttimista kaikuu dramaattinen musiikki. Videopätkä esittelee Peikkojen karkumatkaa, ihan kuin ihka aito leffatraileri.

Toisessa videossa merirosvot seikkailevat myrsky-yönä ja kärsivät kovan kohtalon. Kolmannessa tarkataan Koiramäki-kirjan avulla entisajan viestimistä. Kauhutarinat kiehtoivat silloinkin, suullisina vain.

Viljakkalan esikouluryhmän tuotoksiin lukeutuu vielä valokuvin elävöitetty satu linnan tulipalosta. Työt ovat osa pääkirjasto Leijassa nähtävää eskareiden medianäyttelyä.

Lasten näkökulma lennättää

Pläjäysten teko alkoi siten, että aikuiset miettivät tavoitteellisen tehtävän. Sitten pallo heitettiin lapsille, jotka aivoriiheilivät tarinoita, askartelivat ja piirsivät sekä kuvasivat. Aikuiset hoitivat editointityöt lasten toki seuraillessa vierestä.

– Lapset tuovat oman näkökulmansa, ja töistä tulee parempia ja monipuolisempia kuin on suunniteltukaan, lastentarhanopettaja Kirsti Kontteli iloitsee.

Viljakkalassa keskiöön nousi siis sadutus ja kuva. Muualla sukellettiin myös esimerkiksi lehtien ja esineiden maailmaan.

Touhu oli Antti Servon, Jasmi Leponiemen ja Emilia Kestilän mielestä kivaa ja kiintoisaa, koska sai tehdä itse. Helppoakin se heistä oli. Tosin haastettakin vekarat ja opettaja myöntävät. Jännitettiin esimerkiksi kalliiden laitteiden rikkomista tai väärin käyttämistä.

– Mutta sitten, kun lapset uskalsivat, he innostuivat ja oppiminen helpottui, opettaja sanoo.

– Jos pitää lujasti kiinni, laite ei tipu, Emilia hihkaisee.

Helpoksi opettaja toteaa mielikuvituksen käytön, innon ja oivaltamisen, että voidaan oppia monin tavoin, luokan ulkopuolellakin.

– Kun lapset saavat itse vaikuttaa lopputulokseen, he panostavat 110-prosenttisesti .

media, mediakasvatus, esiopetus, varhaiskasvatus, pääkirjasto Leija

Tässäpä hymyilemässä tyytyväistä työryhmää. Medianäyttely on osa Ylöjärven varhaiskasvatuksen Suomi 100 -teemoitettua vuotta, sillä mediamaailmassa on paljon historia-aineksia. Suomi 100 -hankkeen teemana on myös ”yhdessä”, ja näyttelyllä halutaankin näyttää vanhemmille, ettei digiopetus ole vain yksin laitteiden parissa nyhjäilyä.

Vanhakin kiintoisaa, uusi ei pelota

Näyttely viihdyttää ja valistaa mediatuotosten lisäksi pohdinnoilla viestinnän menneisyydestä ja nykyisyydestä. Lapset hoksasivat ja yllättyivätkin, kuinka kovin mediat ovat muuttuneet.

– Ennen niillä ei ollut radiota eikä puhelinta, Emilia tietää.

– Eikä pelikoneita! Antti lisää, ja poppoo ynnää vielä postinkannon hevoskyydillä sähköisen viestimisen sijaan sekä kasvokkaiskohtaamisen puhelinsoiton sijaan.

Tuumattiin myös, että ennenkin elämä oli kivaa, vaikkei ollut nykyvempaimia viihdykkeinä. Vekarakolmikko viihtyisikin aikamatkalla menneeseen.

– Joo! Kertoisimme satuja.

Ymmärrettiin sekin, että uuden tulo on ihan turvallista ja mukavaa. Siihen sopeudutaan, kun muu elämä ympärillä on varsin vakiintunutta, ja vanhan, vaikkapa lankapuhelimen, jääminen pois taas ei ole kauheaa.

– Ei uusia juttuja tarvitse säikkyä, Emilia sanoo.

– Me totumme niihin, Jasmi jatkaa.

media, mediakasvatus, esiopetus, varhaiskasvatus, pääkirjasto Leija

Videoiden ohella Viljakkalan ryhmältä syntyi myös valokuvin ehostettu satu.

Mediakasvatus tähtää kauas

Näyttelyn tekoon ryhdyttiin kaupungin saatua opetus- ja kulttuuriministeriöltä valtionavustusta toimintakulttuurin kehittämiseen, mutta mediaopit kuuluvat varhaiskasvatukseen muutenkin.

Esikoulun puolella mediakasvatus on Ylöjärvellä jo hyvässä vauhdissa, sillä esiopetussuunnitelma on velvoittanut siihen. Muu varhaiskasvatus tulee perässä. Konttelin ryhmä tekee mediaprojekteja kuukausittain ja jollain lailla sivuaa mediaa päivittäin. Voidaan esimerkiksi miettiä, miksi elokuvilla on ikärajoja.

Opetetaan myös median vaaroja ja vastuullista käyttöä sekä yhdistetään media-asiaa muihin sisältöihin. Esimerkiksi yksi viljakkalalaisten näyttelytöistä syntyi jo ennen näyttelyprojektia, kun haluttiin hitsata ryhmää yhteen muutenkin kuin perinteisin ryhmäytymisleikein.

– On lumoavaa, kuinka hienosti lapset oppivat ottamaan toisia huomioon, Kontteli kehuu videoprojektin vuorovaikutusantia.

Mediaopetus on jo varhaisvaiheessa tärkeää, koska sillä luodaan pohjaa kohti kauaskantoista maalia ja suodaan kaikille tasa-arvoinen mahdollisuus nykytaitojen omaksumiseen.

– Tavoitteena on tehdä lapsista yrittäjähenkisiä aktiivisia kansalaisia. Opetus pitää aloittaa jo varhain, jotta polusta tulee yhtenäinen. Ja lapsilla on herkkyyskausia. Niitä ei voida tuhlata, Kontteli toteaa.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.