Moisiolaiset jättivät jäljen

Usean opettajan ja SKS:n avut yhdistänyt projekti viritteli eväitä oppiainerajat ylittävään opetukseen ja perinneymmärrykseen.
Moision koulu, perinne, kulttuuriperintö, monialainen opetus, oppiainerajat ylittävä opetus, SKS

Muistelutehtävää pohjustettiin eri oppiaineiden kotiläksyin ja eräänä marraskuisena päivänä muistot kirjattiin SKS:n nettiportaaliin. Yhteistyö SKS:n kanssa tarjosi virkistystä tavalliseen koulunkäyntiin ja uusia työkaluja koulun ulkopuolelta. (Kuva: Suvi Tammilehto)

Juhannuksena Helena Tahlon perhe hyppää yhteiseen ilonpitoon koko kylän kanssa. Kylän maalaisperinteet ovat vieraita monelle nykykansalaiselle, mutta maalaistytöstä ne tuntuvat läheisiltä.

Markus Sarakailan mieleen taas on jäänyt musiikkimuistoja riparilta. Rippikoulu on yksi iso elämäntapahtuma.

Kun Moision koulun 9C-luokalle annettiin tehtäväksi puida identiteettiään muistojensa ja perinteidensä lävitse, Tahlon mietteistä kohosi maaseutuidentiteetti ja Sarakailan aatoksista uskonnollinen identiteetti.

Nämä tarinat ja moni muu muisto tallentuivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistoon.

Aineet kimppaan

SKS:n kanssa toteutettu muisteloprojekti oli osa seuran Minusta jää jälki -pilottihanketta, joka on viety seitsemään Suomen kouluun.

Tarkoitus on ollut uuden opetussuunnitelman hengessä virittää oppiainerajat ylittävää työpajamuotoista opetusta. Moision koulussa puitiin koulun valitsemaa ilmiötä, identiteettiä, muun muassa äidinkielen ja uskonnon näkökulmista.

Projekti oli opettajille hyvä harjoitus ja vauhdittava potku uusiin opetustuuliin.

– Saimme mielikuvaa siitä, mitä monialaisuus voisi olla, ja huomasimme, että hyvin pienelläkin pääsee liikkeelle, historian ja yhteiskuntaopin opettaja Juhapekka Rikala kiittelee vähin ponnistuksin järjestynyttä projektia ja visioi jo tulevaa koko koulun hyödyksi.

– Monialaisuutta on joskus pidetty vaikeana, mutta asiat, joita nyt teimme, olivat yksinkertaisia mutta toimivia, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Annu Viheriälehto komppaa.

Rikalan mielestä projekti auttoi raottamaan oppilaillekin, että samoja asioita käsitellään useissa oppiaineissa. Vaikka Tahlo ja Sarakaila eivät asiaa kauheasti miettineet vaan keskittyivät muistelointiin, myöntävät he näin jälkikäteen, että monialainen ote auttoi katsomaan aihetta usealta kantilta, vaikkapa murteen ja sukuhistorian näkökulmista.

– Huomasin, etten olekaan vain yhtä massaa, Sarakaila kertoo oivaltaneensa.

Perinnetietous oraalle

Toinen ydintavoite oli avata oppilaille perinnettä ja kulttuuriperintöä sekä sen tallentamista. Apuna tarinoinnissa käytettiin SKS:n luomaa Muistikko-nettiportaalia, jonne kuka tahansa suomalainen saa tallettaa muistojaan. Portaalin tarinat säilötään myös seuran arkistoon tulevien polvien hyödyksi.

Koululaiset niin ikään vierailivat SKS:n arkistossa vuosien takaisten tarinoiden äärellä.

Niin vierailu kuin perinneaiheen äärelle sujahtaminen virittivät Tahloon ja Sarakailaan perinnekiinnostusta. Sukutilansa historiaa jo tunteva Tahlo intoutui kuulemaan vuorostaan isoisänsä karjalaistaustoista, ja entuudestaan isoisoäitinsä tarinoista tykännyt Sarakaila viehättyi arkiston eri aihepiireistä, kuten vanhoista parannuskeinoista ja pilkkalauluista.

– Jos edes pari oppilasta sai oivalluksen, ettei perinne jää jäljelle, jos sitä ei kerätä, niin loistavaa! Rikala katsoo.

Oppilaskaksikosta on myös hienoa saada omat muistonsa säilöön.

– Tajuaa, kuinka tärkeää on jättää itsestään jälki, Tahlo hymyilee.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?