Ei halvimpaan tarjoukseen perustunut huutolaismentaliteetti Suomen sosiaali- ja terveydenhuollosta mihinkään 1930-luvulle jäänyt; asiat kuorrutetaan nykyisin korulauseilla ja myydään populistisen sanamagian rummutuksella niille, jotka koko lystin maksavat.
Monikansalliset, veroparatiiseihin rahojaan kätkevät, voittojen perässä juoksevat hoivayritykset runnovat pienet paikalliset, inhimillisen kohtelun rippeitä vaalivat tekijät marginaaliin tai ostavat nämä pois markkinoilta.
Markkinavoimat vievät, veronmaksajat vikisevät.
+++++
Vanheneminen, nykyajan trendikäs taitolaji (heh!) on puhuttanut kaikkine seurauksineen syksyn aikana suomalaisia.
Vanhenemista ei pysäytä mikään, sanoo maailmankuulu vanhustutkija Steven N. Austad: ”Tällä hetkellä ei ole ruokavaliota, ei vitamiini-, mineraali- tai hormonihoitoja, ei asenteita eikä käyttäytymistapoja tai elämäntyylejä, jotka todistetusti hidastaisivat ihmisen vanhenemista.”
+++++
Vanhuudesta kirjan hiljattain julkaissut emeritusprofessori Antti Eskola varoitteli Sydän-Hämeen Lehden haastattelussa, että ihmisiä hämätään nyt epämääräisellä kielenkäytöllä.
Palvelutalon asiakkaiden yöllisen wc-käynnin avustamisesta veloitetaan 15 euroa kerralta, jos wc-käynti ei kuulu asukkaan palvelutuotteeseen.
”Palvelutuote, mikä se sellainen on? Tämä ei ole edes pelkkää tärkeilyä, vaan paljastaa sen, mikä tässä oikeasti on tärkeintä.”
Mistähän syystä muuten vanhuspalvelulaista – tulevia ennakoiden – poistettiin pari vuotta sitten perustelu vanhan ihmisen arvokkuudesta ja turvallisesta hoidosta?
+++++
Kiivaana käyvän keskustelun taustalle jäänyt ihmisen vanheneminen onkin jo tulkinnanvaraisempi ja filosofisempi juttu.
Aleksis Kivi ilmaisi diplomaattisesti ihmisen elämän kaaren: ”Kullekin meistä on säädetty elinvoimasta määrätty mitta.”
Näyttelijä Ingrid Bergman puristi asian kuin timantin: ”Ikääntyminen on kuin vuorelle nousua: hengästyttää hieman, mutta näköala paranee.”
+++++
Marcus Tullius Cicero kirjoitti jo ennen ajanlaskumme alkua: ”Ylipäänsä sopivimpia aseita vanhuuteen ovat tieteiden ja hyveiden vaaliminen. Jos on ikänsä niitä viljellyt, ne kantavat pitkän ja täyteläisen elämän päätteeksi ihmeellisiä hedelmiä.”
Joulun valoisaa sanomaa ja elämän jatkuvuutta heijastavan kuvan vanhuudesta maalasi renessanssin mestari Rembrandt satoja vuosia sitten viimeiseen, osin keskeneräiseksi jääneeseen teokseensa Simeon ja Kristus-lapsi temppelissä.
Rembrandt kuvasi mestarillisesti, miten Simeon siunaa vastasyntyneen Vapahtajan hetkeä ennen kuin taiteilijan oma aika täyttyi.
Jorma Marttala
