Kun äiti jää työelämästä hoitovapaalle, hän voi kerätä ympärilleen toisia äitejä. Mutta kun lapsia jääkin hoitamaan isä, samanlaista mahdollisuutta ei ole. Tätä mieltä on ylisläinen Juha Karppinen, jolle vanhempainvapaa on tuttu juttu.
Vaikka Juha Karppinen elää onnellisesti avioliitossa, hän viettää usein yksinhuoltajan arkea. Miehen vaimo Paula on työnsä vuoksi usein pitkiä jaksoja poissa kotoa. Silloin lasten kaitseminen ja arjen pyörittäminen jää isän vastuulle. – Ei tässä tarvitse paljon vapaa-ajan harrastuksia miettiä. Vapaat hetkeni ovat aamulla ennen kuin lapset heräävät ja illalla, kun he nukahtavat, kiireinen yrittäjä naurahtaa. (Kuva: Suvi Tammilehto)
Isyys on määrittänyt 37-vuotiaan Karppisen elämää pian kymmenen vuoden ajan. Kun hän sai esikoisensa Lotan, miehen maailma mullistui – joskaan ei vielä aivan täysin.
– Kuvittelin tietysti olevani kauhean fiksu aikuinen, mutta enhän minä mistään mitään tiennyt, Karppinen naurahtaa.
– En elänyt Lotan vauva-aikaa käytännössä ollenkaan. Olin isyyslomalla kolmisen viikkoa, ja sitten meninkin jo takaisin töihin. Ei minulla ollut mitään käsitystä perheen arjen pyörittämisestä, vaikka tuin vaimoani Paulaa parhaani mukaan, hän jatkaa.
Viitisen vuotta sitten Karppinen koki herätyksen. Tuolloin maailmaan tuli perheen toinen lapsi, Jaakko.
Tällä kertaa kotiin jäikin äidin sijaan isä. Kokemus oli silmiä avaava.
– Siinä piti opetella päivärutiinit, aikataulutukset… Kellon sai unohtaa, kaikki tapahtui lasten ehdoilla. Kaikki oli minulle ihan uutta, Karppinen sanoo rehellisesti.
– Olin kotona maksimiajan eli puoli vuotta. Arvostukseni kotiäitejä ja yksinhuoltajaäitejä kohtaan kasvoi älyttömästi. Pienen lapsen hoito on kokopäiväistä työtä – ymmärsin sen silloin.
Isäkin tarvitsee vertaistukea
Juha Karppinen pitää isänpäivää hieman liian kaupallisena juhlana. – Vanhempia ollaan ympäri vuoden eikä vain yhtenä päivänä, hän muistuttaa. (Kuva: Suvi Tammilehto)
Karppinen jäi koti-isäksi myös perheen kolmannen lapsen, Lauran, syntymän jälkeen. Jälleen edessä oli puoli vuotta arkielämää pienen ihmisen ehdoilla.
Sosiaaliset kontaktit olivat vähissä. Toisella paikkakunnalla töissä oleva vaimo oli välillä poissa kotoa jopa pari viikkoa putkeen. Sukulaisia tai ystäviäkään ei tuolloin ollut lähellä.
– Jaakon syntymän aikaan asuimme Maarianhaminassa, ja kun Laura syntyi, asuimme Kemissä. Olemme kumpikin ihan muualta kotoisin, Juha Karppinen muistelee.
– Kävin aika paljon seurakuntien perhekerhoissa. Pääsääntöisesti olin ainoa mies paikalla, hän jatkaa hymähtäen.
Kotiäitien keskellä vauvaansa leikittänyt isä koki itsensä kummajaiseksi. Naisvoittoisissa perhekerhoissa mies oli asia, jota kummasteltiin.
Karppisen kuulumisia ei kyselty. Hänen kanssaan ei aloitettu keskusteluja. Vauvat telmivät keskenään, mutta vanhemmista yksi jätettiin yksin.
Jälkikäteen Karppinen on miettinyt tätä paljon.
– En väitä, ettei kotiäideillä olisi joskus yksinäistä. Mutta olen sitä mieltä, että koti-isillä on yksinäisempää kuin -äideillä, mies sanoo.
– Kaikki kotiäidit varmasti tietävät, miten tärkeää vertaistuki on. Siis se, että saa joskus jutella toisen samassa tilanteessa olevan kanssa – ihan mistä vain, hän kuvailee.
”Vanhempainvapaasta oppii paljon”
Koti-isyys on Suomessa edelleen harvinaista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan maamme isät ovat Pohjoismaisessa vertailussa vanhempainvapaiden käytön häntäpäässä.
Juha Karppisen mielestä näin ei tarvitsisi olla.
– Kyllä minä suosittelen isillekin vanhempainvapaata, ehdottomasti. Se on hommaa, josta oppii valtavasti.
– Luulen, että koti-isyys lisääntyy tulevaisuudessa. Vanhat asenteet, joiden mukaan äiti jää automaattisesti hoitamaan lapsia ja mies tuo leivän pöytään, varmaan murenevat pikkuhiljaa, hän juttelee.
Lähikuukausina Karppisten perhe kasvaa jälleen yhdellä jäsenellä, kun neljäs lapsi syntyy. Hänen kanssaan kotiin jäänee vaihteeksi äiti.
– Minä olen nykyään yrittäjänä ilmastointi- ja rakennuspeltiyrityksessä Elovainiolla. Tällä kertaa tehdään varmaan näin, koska se on juuri nyt helpointa. Ja tietysti tasapuolistakin, ylpeä isä sanoo.
Viimeisimmät kommentit