Kuntakolmikko on käärinyt hihojaan heikossa hapessa kärvistelevän jokihelmisimpukan pelastamiseksi.
Viimevuotisessa raakkuhaastattelussa kyläyhdistysaktiivi tuumi paikallisten tietävän raakut ja jättävän ne rauhaan. Pentti Keskitalokin (vas.) uskoo, että raakkuihin tuskin kosketaan. Moni ihmisen toimi on kuitenkin ollut raakulle haitaksi. – Vaikka tiedetään, että kyseessä on raakkujoki, ei tiedetä konkreettisesti, mikä toiminta on haitallista, Erkka Hurtola selittää. Tätä tietoa jaetaan nyt asukkaille.
Ylöjärven ylpeydellä, täkäläisjokien harvinaisella raakulla menee sanalla sanoen huonosti.
Kaupungin ympäristöpäällikkö Pentti Keskitalo perustelee sananvalintaansa toteamalla, että Pinsiön-Matalusjoessa tämä simpukka ei lisäänny ja Ruonanjoessakin se jatkaa sukua heikosti.
Myös vedenlaatu on liian heikko. Ruonanjoella se johtuu eritoten sameista ja ravinnepitoisista valumavesistä, Pinsiön-Matalusjoella ihmisen muokkaamasta ympäristöstä. Lisäksi on löytynyt raakun väli-isäntälajin, taimenen, nousua haittaavia laittomia patoja, haitallisia ojituksia, liettynyttä pohjaa raakun tarvitseman sorapohjan sijaan…
– Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on sääli. Ikävältähän se tuntuu.
Oli jo korkea aika
Huoli ei ole yksin Keskitalon. Jokien kehno tila on tiedetty jo vuosia, ja Ylöjärven Uutisten viimevuotisessa haastattelussa raakkututkija listasi tarvittavia toimia ja totesi vastuullisiksi kunnat, ELYn sekä paikalliset ihmiset.
Nyt varjoihin paistaa vihdoin valoa. Meneillään on ensi kesään kestävä Kolmen helmen joet -hanke. Ja toimeen on tarttunut joukko juuri noita vastuullisia: Ylöjärvi, Nokia ja Hämeenkyrö – joiden alueella raakkujokia virtaa – sekä ELY. Hanke saa myös EU-tukea.
– Varmaan yksi sysäys oli Hämeenkyrön uusi raakkulöytö. Havahduttiin, että tässä on kolme kuntaa lähekkäin, ja ajateltiin, josko ruvettaisiin lopulta toimiin. Kaikkien mielestä nyt on viimeinen hetki, Keskitalo perustelee viitaten pari vuotta sitten raakkujoeksi todettuun Turkimusojaan.
Kaupungin ympäristötarkastaja Erkka Hurtola tuumii ryhtiliikkeen taustalle sitäkin, että aktiivisten toimien tarpeeseen on herätty yhä vahvemmin.
– Ennen ehkä ajateltiin, että luonto hoitaa itse itsensä. Lisäksi kun aikaa aiemmista toimista on kulunut parikymmentä vuotta, on nyt nähty, että ne eivät ole olleet riittäviä, hän sanoo.
Ylöjärven osalta viivettä selittää sekin, että kunnon matkaa Ylöjärveä halkova Ruonanjoki tuli osaksi kaupunkia vasta Viljakkalan kuntaliitoksessa. Vuosia on kulunut myös siihen, että joista on hiljalleen saatu uutta tietoa.
– Toki kaikki olisi voinut alkaa paljon aiemmin. Tämäkin projekti oli tarkoitus aloittaa aiemmin, mutta rahoituksen kanssa kesti, Keskitalo myöntää.
Hankkeessa konsultoivan Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen näytteenottaja Pekka Westerling tutki taannoin Ruonanjokea. (Kuva: Anna Väisänen)
Hanke haalii pohjatiedot
Hanke ei kuitenkaan ole raakun lopullinen pelastus. Se kerää vasta tietoa, ja varsinaisille toimille on viritettävä uudet projektit.
– Ei hankkeen hyödyllisyyttä pysty kiistämään. Ilman lisätietoja on mahdotonta tehdä mitään. On saatava hyvät, uskottavat ja luotettavat tiedot, Hurtola toteaa.
Hankkeen mittaan muun muassa tutkitaan veden laatua ja määrää sekä valuma-alueiden osuutta asiaan.
– Selvitetään, mikä kaikki vettä oikeastaan kuormittaa.
Myös pohjaa ja sen eliöitä tarkataan, samoin raakkua Turkimusojalla, jolta simpukkatiedot ovat vielä niukkoja. Veden virtauksen esteet, kuten padot ja vanhat myllyrakenteet, kartoitetaan. Veden laadusta kielivien ja pohjaa kunnossa pitävien rapujenkin selviytymistä joilla testataan.
– Karkeita kunnostussuunnitelmiakin tehdään jo, Keskitalo lisää listaan ponnistusaskeleen jatkohankkeita varten.
Jokunen päivä sitten Hurtolan silmä äkkäsi paikallisjoesta neljä raakkua. Ne ovat pystyssä pohjaan kaivautuneina. (Kuva: Erkka Hurtola)
Tulevat toimetkin kiikarissa
Vaikka jatkohankkeet ovat vielä nuijimatta, on niihin Keskitalon mukaan sitouduttu tähtäämään. Tavoite on, että toimet alkaisivat katkotta tämänhetkisen hankkeen perään.
– Alkuvuodesta tehdään jo hankesuunnitelmaluonnos, Hurtola kertoo.
Tärkeä jatkon perusta on sekin, että tämänhetkinen hanke vie tietoa paikallisille asukkaille, yhdistyksille ja kouluille.
– Oppilaiden joukossa on tulevia joen varren asukkaita, ja ovathan lapset tosi hyviä opettamaan vanhempiaan.
Vaikka varmaa ei ole, saadaanko joka joen raakkukantaa pelastettua ja suhtautuvatko paikalliset hanakasti toimiin, kaksikko on toiveikas.
– Lähtökohta on, että raakut ovat pelastettavissa, Hurtola linjaa.
– Jotenkin tekemisen meininki on ollut tosi hyvä. Kyllä aika on nyt kypsä, ja uskon, että ihmiset haluavat vaalia elinympäristöä, Keskitalo luottaa.
Viimeisimmät kommentit