Näytät ihan sinulta

Parjasin vähän Rosa Meriläisen ajatuksia taannoisessa vessakolumnissani. Nyt olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä. ”Jotain on pielessä, kun uskomattoman kauniit nuoret naiset vihaavat ruumistaan”, hän kirjoittaa Aamulehden kolumnissaan. Niin on.
Ja nyt on kesä. Kesä on kamalaa aikaa kaikille, jotka ovat tyytymättömiä vartaloonsa. Näkyy sitä tai näkyy tätä. Minä näytän bulgarialaiselta kuulantyöntäjältä mekko päällä. Hauskuus on siinä, etten oikeastaan enää välitä.
Minä teen fyysistä työtä ja minulla on kehonrakentajan geenit. Se näkyy. Toisiin jää näkymään jokainen syntynyt lapsi. Kukaan ei ole turvassa vuosien vierimiseltä ja maan vetovoimalta. Kaikki, mikä meissä näkyy, on elettyä elämää. Miksi sitä pitäisi hävetä?
Lainaan Antti Tuiskua:
”Kuka on laiha ku lauta
Kuka on jättiläinen
Tää ilta on kuuma ku sauna
Hei ho paita pois

Kuka on kuiva ku näkkileipä
Kuka on pehmee ku pulla
Kuka on pielessä sieltä täältä
Hei ho paita pois

Kuka häpee itseään
Laita perse pyörimään

Etkö sä kuullu sä kelpaat kyllä
Hei ho paita pois
Kaikilla meil on ongelmii
Kaikil on oikeus olla täällä
Hei ho paita pois
Kaikki me ollaan ihmisii.”

Olin muutama vuosi sitten kustannusyhtiön järjestämissä juhlissa Helsingissä. Juhlia edelsi viikon mittainen vaatekriisi. Kesä. Kaupunki. Juhlien luonne ja kulku hieman hämärän peitossa. Mitä muilla on päällä? En tahdo erottua liikaa. Mitä muilla on päällä? En tahdo näyttää samalta kuin kaikki muut.
Viimeinen kohta oli turhaa spekulaatiota. Kukaan ei näissä juhlissa näyttänyt siltä kuin muut. Jossain kohtaa iltaa juhliin ilmestyi nainen, kirjailija, jolla oli yllään ohuet puuvillatrikoiset shortsit ja toppi. Vaaleankeltaiset, yhteensopivat. Sen näköiset, että ne oli ostettu Tokmannilta kolme kesää sitten. Vaaleankeltaisen shortsiasun viimeisteli musta, nahkainen vyölaukku vyötäröllä, jota ei oikeastaan ollut.
Nainen oli meikittä ja jalassa varvassandaalit. Jos olisimme olleet jossain muualla kuin Helsingin ydinkeskustassa, olisin olettanut, että hän kipaisi juhliin kesämökiltään.
Hän oli lumoava. Hän oli täysin itsevarma, siemaili iloisena juomaansa ja keskusteli kollegoidensa kanssa, niin kuin hänellä olisi ollut iltapuku yllään. Hänellä oli vaaleankeltainen trikooasu. Tiedän, että kerroin sen jo, mutta en voi korostaa sitä tarpeeksi. Se oli haalistunut.
Muistan tuon naisen vaatetuksen niin hyvin, koska tuijotin häntä varmaan häiritsevästi koko illan. Mietin, että noin sinut ihmisen pitäisi olla itsensä kanssa. Viihtyä omissa nahoissaan ja omissa vaatteissaan. Pitäisi osata joskus laittaa mukavuus ulkonäön edelle.
Minä muistan noista juhlista, että oli hiostava kesäilta ja olkaimettomien tissiliivieni silikoninauha kirveli selkääni samaan aikaan kun korkokenkä hiersi rakkoa kantapäähän.
Tuo nainen muistaa juhlista varmaan juuri sen, minkä minä näin. Hän siemaili iloisena drinkkiään jutellen kollegoidensa kanssa. Olen yrittänyt muistaa tämän aina, kun mietin, olenko alipukeutunut johonkin tilaisuuteen. Ei ole alipukeutumista. On vain huonoa itsetuntoa. Haluanko näyttää mahdollisimman hyvältä valokuvissa vai nauttia olostani?
Tiedän, että tilaisuuksia pitää kunnioittaa omalla pukeutumisellaan. Mutta myös omaa persoonaansa ja ulkonäköään saa ja pitää kunnioittaa. Naiset ottavat itsensä ja ulkomuotonsa aivan liian vakavasti. Tämä aiheuttaa hiertymiä ja kirvelyä, muun ahdistuksen lisäksi.
Vertaamme itseämme johonkin vaatekatalogin kansityttöön, joka on virheettömäksi meikattu ja photoshopattu 19-vuotias. Minä en oli jaksanut tuijottaa tuollaista kataloginaista kesäjuhlissa pitkin iltaa. Virheettömyys ei ole kiehtovaa. Elämä on. Jokainen erityinen kohta meissä, ne, mitä itse nimitämme virheiksi, ovat merkkejä elämästä. Kahdenkymmenen vuoden päästä katalogin kansityttökin alkaa olla kiehtova raskausarpineen ja ryppyisine polvineen.
Tässä kesän 2016 pukeutumisvinkki: Jos pidät siitä, pue se päälle. Kävele peilin ohi, älä pysähdy. Tuon ajan muutkin ihmiset keskimäärin sinua katsovat. Näytät hyvältä, näytät sinulta. Hämeenkyrössä kaikki tuijottaa, jos olet avojaloin, mutta anna niiden katsoa. Ne on sinun varpaat. Jos ne eivät ole kauniit, ne ovat kiehtovat.
Ja hei, reidet ei koskaan rusketu, jos et pidä shortseja. Ja sitten et voi pitää shortseja, koska sinulla on valkoiset reidet. Laita vaan jalkaan ne nyt, koska kesä on täällä. Ja lyhyt.
Antakaa palaa, muijat!

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?