Työelämä kaipaa urheilumaailman mallia

Vallitsevassa heikohkossa taloustilanteessa suomalainen työelämä ja sen tuottavuus kaipaavat tehostamista. Poliitikot ovat esittäneet omia ehdotuksiaan, mutta huonolla menestyksellä. Minä aion seuraavaksi esittää omani, todennäköisesti vielä huonommalla menestyksellä.
Kotimaisten työntekijöiden elämä ei ole helppoa, ainakaan jos ay-liikkeiltä kysytään. Siirretään muutama urheilumaailman käytäntö työelämään, niin se on vielä vähemmän helpompaa. Mutta kiinnostavampaa se on, sen voin luvata.
Urheilijat saavat työpaikkansa paitsi menestyksen perusteella erilaisten leirien kautta. Laitetaan työnantajat oppilaitoksiin tarkkailemaan oppilaita ja järjestetään kirjastonhoitajille Kuortaneella erilaisia leirityksiä. Töitä saavat he, jotka pomojen mielestä ovat parhaita. Palkka maksetaan työntekijälle sen mukaan, mitä hän taitojensa mukaan ansaitsee (tai mihin työnantajalla on varaa). Muusta rahoituksesta työntekijä on vastuussa itse – aina voi kysyä, saisiko siistijä itselleen sponsoria paikallisesta apteekista.
Jos naapurilla on tulostehokkaampi työntekijä, hänet voi ostaa itselleen. Työntekijälle itselleen ei ole niin väliä muistaa kertoa. Muistinko kertoa, että työnantajan tehtävä ei ole huolehtia työntekijänsä eläkemaksuista tai vakuutuksista – jokainen on niistä vastuussa itse. Jos työntekijä tienaa riittävästi, iltapäivälehdet voivat sillä mässäillä, kuten Kaisa Mäkäräisen 110 000 euron tämän kauden tienesteillä.
Jos duunari on hommissaan riittävän huono kreikkalaisten nuorten ampumahiihtäjien tapaan, siitäkin saa lukea lehdestä. 20 pummia ja 38 minuutin ero EM-kisoissa toiseksi viimeiseen on uutisoitavan arvoinen suoritus. Mielestäni maailmalla on oikeus tietää, jos päiväkodin täti ei saa kaikkia taaperoita puettua kymmenessä minuutissa pihalle.
Venäjällä on 11 urheilijaa kärynnyt dopingiksi luokitellusta meldoniumista. Jos naapurikoulun opettajat repivät suojateistaan parempia yo-arvosanoja, heidänkin voidaan keksiä käyttävän kiellettyjä aineita. Banaanilla olisi historian valossa mahdollisuus päästä kiellettyjen aineiden listalle.
Kaikilla kadun tallaajilla olisi oikeus arvostella työntekijöiden käden jälkeä, jopa paikan päällä. Motivaatio vedellä jugurttipurkkeja pitkin kassahihnaa ja palvella asiakkaita kasvaa, kun selän takana on muutama sata ulkopuolista kertomassa, että eivät ole tyytyväisiä kassaneidin työhön. Jos yleisöllä palaa käämi, se saattaa heitellä päällesi kolikoita ja herjauksia. Mixu Paatelainen kertoo, kuinka siihen ei kannata vastata.
Työkaverin vaimo voi joskus olla liian vetävä. Niin kävi jalkapalloilija Christian Kellerille, joka alkoi tapailla joukkuekaverinsa vaimoa. Kyräilyä ja eripuraahan tilanne normaalistikin aiheuttaisi, mutta urheilun maailmasta plagioidussa systeemissä kaverin vaimon napannut paperimies suljetaan työyhteisöstä hetkeksi ulkopuolelle.
Ja hei, jos kollegan naama turhauttaa, niin aina häntä voi vetäistä turpaan. Rangaistukseksi napsahtaa todennäköisesti vain parin päivän töihintulokielto. Vähän kovemmalla turhautumisella voi töihintulokielto kestää parikin vuotta, niin kävi Ruotsissa kiekkoilevalle pelaajalle, joka osui muualle katsonutta pelaajaa poikittaisella mailalla niskaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?