Ylöjärveläiskynästä syntynyt äskettäin julkaistu Seksin ja uskonnon vaiettu historia vetää verhoa parituhatta vuotta länsimaissa peitellyn aiheen edestä. Aihe on omiaan herättämään pohdintoja tabuista, niiden voimasta, vallasta… Ja se ravistelee vielä nykylukijaakin.
”Uskonto ja seksi eivät varmasti ole kaksi ensimmäisenä yhteen kuuluvaksi miellettävää asiaa”, todetaan ylöjärveläisen Marko Meretvuon tuoreen kirjan esittelyssä. Kieltämättä ne, vaikkei aihe tyystin vieras ole, tuskin nousevat ihan joka päivä samaan lauseeseen.
Eikä aihe pulpahtanut Meretvuon mieleenkään yhtenä kirkkaana päivänä. Se siivilöityi vuosien saatossa.
– Pohjalla on pitkä kiinnostukseni uskontoja ja mytologioita kohtaan.
Miehen tutkiessa uskontoja harrastuspohjalta putkahteli uskonnon ja seksin kytkös esiin sieltä jos täältä. Aihe hahmottui olennaiseksi teemaksi uskonnon historiassa.
Jos ei yhdistelmä ole arkisen tavanomainen, ei se liioin ole kepeä, tuosta vain poimittava puheenaihe. Silti Meretvuo ei kavahtanut aihetta sinänsä. Joidenkin yksittäisten hätkähdyttävien ja outojen juttujen kirjoittaminen kuitenkin arvelutti hiukan.
– Mietin, miten oikein voin ne muotoilla. Mutta sitten ajattelin, etten voi olla suodatin. Asioista pitää puhua suoraan, tai tutkimus vääristyy.
Vaiettua, pelottavaakin
Aiheen tabuluonne ei ole koko kuva. Aihetta pääasiassa länsimaiden osalta lähestyvä Meretvuo toteaa, että vielä läntisen kulttuurimme edeltäjissä antiikin, Egyptin ja Mesopotamian kulttuureissa sitä ei kartettu ja että muut kulttuurit ovat vielä oma lukunsa.
Tabuleima iskeytyi meillä vasta Rooman vallan aikoihin.
– Vähän ennen kristinuskoa jo. Kristinuskoa pidetään usein syypäänä, mutta sen seksuaalikielteinen asenne on vain jatkumo Rooman ajalle.
Sittemmin tabunäkemys on ollut Meretvuon mukaan jo vallitseva suhtautumistapa, kokonaista parituhatta vuotta.
Tästä kielivät kirjaan poimitut syrjään lakaistut henkilöt ja keskustelunavaukset. Esimerkiksi lahkojen poikkeavista seksuaaliajatuksista on vaiettu tai niitä on tukahdutettu, niin ulkopuolisessa yhteiskunnassa kuin kenties lopulta ryhmissä itsessäänkin.
– Esimerkiksi mormonien päälahkossa ei enää ole moniavioisuutta.
Myös aihetta 1700- ja 1800-luvuilla akateemisesti lähestyneitä tutkimuksia pyyhkäistiin maton alle, koska ne herättivät kohua.
Erinäiset salaseurat taas ovat pidelleet salamyhkäisyyden verhoa yllä tarkoituksella mystifioidakseen kulttejaan ja varjellakseen seksin suurimpia voimia joutumasta kenen tahansa käsiin.
Mutta miksi? Miksi luonnollinen asia on kasvanut moiseksi tabuksi.
– Luulen, että ihminen pelkää jotain itsessään. Tämä psykologinen näkökulma on yksi selitys. Ihminen kaikkine vietteineen ja vaistoineen on aika eri kuin normikehikoiden mukaan rakennettu persoona.
Seksin arkaluontoisuutta eritoten uskonnollisessa viitekehyksessä Meretvuo taas selittää kristinuskon varhaisajoilla. Kristinuskon normiston rakentuessa valta-asenne oli kielteinen.
Valtasuhteet vinossa
Seksi on ollut uskonnollisille instituutioillemme kinkkinen purtava myös vallan näkökulmasta – ja näin ollen mitä olennaisin tabun syy.
Voi näet nähdä, että seksi uuden elämän lähteenä nostaa ihmisen luojan asemaan. On myös ajateltu, että seksi herättää ihmisessä ylimaallisia voimia. Kumpikaan ajatus ei ole sopinut kristillisen päävirtauksen arvo- ja valta-asetelmiin, joiden mukaan ihmistä ei voi liiaksi korottaa.
Maallisenkin vallan pulma seksi on ollut. Esimerkiksi Roomassa lisääntyminen haluttiin pitää valtion tarpeiden, uusien kansalaisten saamisen, täyttäjänä, ei ihmisten oman päätännän varaisena asiana.
Valtapulmaa Rooma ratkoi kontrolloimalla lisääntymistä ja kirkko taas paheksumalla vaikkapa homoseksuaalisuutta tai lisääntymiseen johtamatonta seksiä.
– Hassuimmat jutut liittyvät keskiaikaisiin ohjeisiin siitä, missä asennoissa seksiä voi harrastaa. Jos nainen oli päällä, se oli paha juttu. Siitä voitiin jopa rangaista.
Tätä vallankäyttöä Meretvuo pitää suurena, sikäli kun ajatellaan vaikkapa inkvisition vainoamia henkilöitä tai synnintuntoa juurruttavaa henkistä kontrollia. Siltikään valta ei ole ollut kaikkivoipa.
– Koskaan vallankäyttäjät eivät ole päässeet tavoitteeseensa, mistä kirjanikin on todiste, kynämies viittaa normirikkeisiin.
Vieläkin karistettavaa
Tätä nykyä asenteet ovat aiempaa avoimempia, ja Meretvuo uumoileekin varsin vapaamielistä vastaanottoa kirjalleen.
Toisaalta koska tabu ei ole vieläkään täysin karissut, mies myöntää, että aiheessa voi olla yhä nieleksittävää. Uskonnollisille piireille se voi olla perinteisessä mielessä arka, ja maallistuneille tahoille taas uskonto alkaa jo olla tabu. Meretvuo uskookin kirjansa voivan avartaa tämänkin päivän näkemyksiä.
– Sehän on tarkoituskin.
