Valokuvin elämästä

Kurulaisvalokuvaaja on nähnyt vuosikaupalla elämää kameransa linssin läpi. Kun kuvalla on tarkoitus, asia kuin asia elämässä on tallettamisen arvoinen.

Juhani Latoniemi on kuvannut mitä moninaisimpia aiheita mitä moninaisimmin välinein ja tekniikoin. Syynä on vaihtelun kaipuu ja se, että täytyy tehdä, mitä tilataan. Lisäksi mies on halunnut osoittaa, että vanhatkin tekniikat toimivat ja ettei työn laatu ole laitteesta vaan tekijästä kiinni. Näyttelyn kuvista osa on canvas-tauluja, osa vedoksia. (Kuvat: Juhani Latoniemi)

Hautajaiskeikoista se alkoi, Juhani Latoniemen taival sormi kameran laukaisimella.
Noista kuvauksista on aikaa jo yli puoli vuosisataa. Eikä nuorukaisen mielessä silloin 1950-luvun lopulla suinkaan muhinut aietta ryhtyä ammattivalokuvaajaksi.
Ehei, valokuvauksen perusopit Ruoveden yhteiskoulussa saanut poika vain sai partioleiriä varten kameran ja päätyi sitten sukulaisten hautajaisia kuvaamaan.
Ajan myötä harrastus kuitenkin kasvatti mittojaan. Latoniemi alkoi kuvata luontoa ja tukkiuittoja, kunhan oli ensin raskinut viedä kalliin kameran luonnon armoille. Pari palkintoa kunnallisissa valokuvausmittelöissä iski ytyä innolle.
Harrastus ujui ammatilliseen suuntaan, ja 1990-luvulla Latoniemi sitten perusti valokuvausyrityksen, Kurun Luontokuva Ky:n.
Vuosien mittaan kameralle on tallentunut mitä moninaisempia näkyjä elämästä. Arkea, juhlaa, ihmisiä puuhissaan, vempeleitä…
Kokemuksista hienoimpia oli musiikilla höystetty diashow täydelle katsomolle, jonka joukossa istui Arvo Ylpön vaimo. Toinen ikimuistoinen ääripää oli auto-onnettomuuden vaatimien viiden nuoren hautajaiset, joihin lehdistöllä olisi ollut hinkua mutta joissa ainoastaan Latoniemellä oli kuvausoikeus.

Jottei pitkä ja pienessä tilassa oleva näyttely kävisi tylsäksi, osa kuvista vaihtuu.

Talletusta tarpeeseen

Elämä. Tavallinenkin. Se on kuvaamisen arvoista, joskaan Latoniemi ei ole juuri koskaan pysähtynyt puimaan, miksi hän sitä kuvaa.
– Silmään kehittyy jotain, jolla tietää, miksi jokin on kuvaamisen arvoista, hän tuumii.
Hän myös toteaa, että ottaa kuvia, kun niille on jokin tarkoitus. Hän on näpännyt otoksia esimerkiksi markkinointia varten mutta myös dokumentoidakseen tapahtumia, joko yhteiskunnallisesti tai perheiden muistojen kannalta merkittäviä.
Mies myöntää, että kuvan arvo voi olla käytännön tarpeen lisäksi myös visuaalisuudessa. Taidekuvaaja hän ei silti ole pohjimmiltaan, vaikka on taiteellisiakin otoksia loihtinut. Ehkä siksi hän katsoo kuvan kahta arvokkaammaksi, jos siitä on tarjota myös puhdasta tietoa.
– Kuvilla luodaan mielikuvia. Kuva kertoo, hän kuitenkin niputtaa kaikkien kuvien arvoa.
Elämä ei koskaan ole käynyt Latoniemelle tylsäksi kuvata. Paitsi silloin, kun tilanteesta on aito elämä kaukana, esimerkiksi hääkuvauksissa, joissa joko mallit tai aidot avioparit sortuvat liialliseen näyttelemiseen ja suorittamiseen.
Sitä, miten elämän saa kuvattua kiinnostavasti, ei Latoniemi voi määritellä millään yleispätevällä ohjeella.
– Kuva on hyvä, kun siinä toimii kaikki eikä sitä tarvitse selitellä, hän toteaa ja mainitsee toki keinoiksi esimerkiksi valaistuksen, sommittelun, kuvakulman, terävyysalueen ja katseen vangitsijan.

Latoniemi on kuvannut paitsi ihmisiä myös esineitä.

Elämän kuvia Kurussa

Näitä näkymiä elämästä – arkea ja juhlaa – nähdään nyt Kurun kirjastossa. Kimmokkeen näyttely sai viimevuotisesta merkkipaalusta: yritykselle tuli mittariin 25 vuotta.
Mies on kuitenkin pitänyt aiemminkin näyttelyitä. Syynä on paitsi kaupallinen tarve näyttää, mitä on myytävänä, myös halu jakaa luovuuden hedelmiä, näitä elämän näkymiä ja ajatuksia niistä.
– En halua nostaa itseäni jalustalle vaan avata ihmisten silmiä näkemään jonkin ajatuksen ympäröivästä elämästä.

Matkan varrelta – kuvia juhlasta ja arjesta Juhani Latoniemen valokuvausyrittäjän uralta Kurun kirjastossa 10. maaliskuuta saakka.