Työpaikkana taivaankansi

Juha Ihantola tarttuu pensseliin ja nousee tikkaille. Kevyt töpsäys ja kas – ylhäällä tuikkii pieni tähti. Tunnelma vahvistuu, kun mies korostaa väriä pienellä siveltimellä. Kaikki tämä tapahtuu lähes pimeässä, uv-lampun valossa. Menossa on tähtikattomaalarin työpäivä.
Näillä vehkeillä teokset syntyvät. Ihantolan pakissa on pensseliä ja sutia joka lähtöön.

Näillä vehkeillä teokset syntyvät. Ihantolan pakissa on pensseliä ja sutia joka lähtöön.

32-vuotias Ihantola on Suomen ainoa alallaan. Paljasjalkainen ylöjärveläinen laskee maalanneensa vuosien varrella noin sata tähtikattoa.
Jotkin ovat tulleet hotelleihin, toiset yksityisasuntoihin. Yhdistävänä tekijänä on ollut tilaajan rakkaus maisemista ikuisimpaan – tähtitaivaaseen.
– Kun näin itse ensi kerran tällaisen katon, olin ihan että ”vau”, Ihantola muistelee.
– Tässä tekniikassa käytetään maaleja, jotka hohtavat pimeässä. Eri maalilaatuja käyttämällä saadaan aikaan efekti, jossa taivaankappaleet syttyvät loistamaan keskenään eri aikaan, hän jatkaa.
Ihantola laskeutuu tikkailta ja havainnollistaa asian. Hän sulkee ovet, vetää pimennysverhon alas ja napsauttaa valon pois päältä.
Näkymä paljastuu hitaasti. Ensin syttyvät päätähdet, sitten kymmenet pienemmät kohteet. Nurkassa kiiltää tähdenlento.
– Tuolla on Pikku-Otava ja tuossa Otava. Linnunradan reuna menee katon poikki haaleana, näetkö? Ihantola osoittaa sormellaan.
– Vaikka käytin useita värejä, emme kohta enää huomaa sitä. Silmä havaitsee lopulta vain kuvan syvyyden. Aika makeeta, vai mitä?

Lapsille jännitystä, aikuisille rauhaa

Ihantola myöntää, että hänellä ei nuorempana ollut hajuakaan tähtitaivaan saloista. Asia muuttui muutama vuosi sitten, kun hän kävi tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan peruskursseilla.
– Pakkohan niitä juttuja oli opetella, kun tätä työtä halusin tehdä, mies sanoo naurahtaen.
Ylöjärveläinen hankki maalaustaitonsa Itävallassa, tähtikattomestari Heinz Prünsterin opissa. Maalaustekniikan isänä tunnettu Prünster on määrännyt suuntaviivat sille, miten hänen ainutlaatuista tekniikkaansa saa käyttää.
Eräs tärkeä kriteeri on realismin kunnioitus. Aivan mitä tahansa kattoihin ei suostuta maalaamaan, ainakaan yleensä.
– Pyrin aina sijoittamaan tähtikuviot toisiinsa nähden oikeille paikoilleen. Tietysti maalattavien kattojen koko ja muotokin määräävät paljon, Ihantola kertoo.
– Lasten katot ovat sellaisia, joissa voi vähän irrotella. Niihin voi maalata tavallista enemmän galakseja, tähdenlentoja ja vaikka sakaratähtiä. Lapsille tähtitaivas on jännittävä asia, mies juttelee.
Useimmiten Ihantolalta on tilattu maalauksia makuuhuoneisiin. Niihin tähtikatoilla haetaan ennen kaikkea rauhaa ja seesteisyyttä.
– Jotkut ovat halunneet kattoon lastensa syntymähetkellä taivaalla olleen näkymän. Nykytekniikan avulla sekin onnistuu, Ihantola toteaa.

Jääkiekkoilijasta taivasmaalariksi

Juha Ihantolan työn jäljen näkee vain pimeässä. Pohjoismaiden ainoa tähtikattomaalari sutii teoksensa täydelliseksi uv-lampun valossa. – Muilta osin maalattava huone täytyy pimentää kokonaan. Päivänvalossa en pystyisi näkemään, mitä oikein olen tekemässä, Ihantola kertoo.

Juha Ihantolan työn jäljen näkee vain pimeässä. Pohjoismaiden ainoa tähtikattomaalari sutii teoksensa täydelliseksi uv-lampun valossa. – Muilta osin maalattava huone täytyy pimentää kokonaan. Päivänvalossa en pystyisi näkemään, mitä oikein olen tekemässä, Ihantola kertoo.

Kun huoneen valot napsautetaan päälle, tähtitaivas katoaa jäljettömiin. Loistemaali näkyy vain, kun tilassa on täysin pimeää.
Valotehoaan tähtikatto ei menetä moneen vuoteen.
– En voi kertoa maaleista kovin tarkkaan, koska ne ovat suojattu liikesalaisuus. Heinz lähettää minulle itse tekemänsä sekoitukset Itävallasta aina, kun ilmoitan tarvitsevani lisää, Ihantola sanoo.
Viime aikoina ylöjärveläisellä on ollut runsaasti töitä. Kesäksi ne kuitenkin vähenevät, koska lisääntyvä valoisuus vetää suomalaisten kiinnostuksen pois tähtitaivaalta.
Hiljaisina aikoina Ihantola huhkii sukunsa yrityksessä sekatyömiehenä.
– Olen aina tykännyt tehdä töitä käsilläni, joten sekin homma on ihan ok. Tietysti toivon, että jonain päivänä voisin maalata kattoja täysipäiväisesti, mies miettii.
Ennen nykyistä uraansa Ihantola oli ammattijääkiekkoilija. Nuorten maajoukkueisiinkin aikoinaan päässyt Ilveksen kasvatti ei enää haikaile entisen elämänsä perään.
– Fysiikkani ei lopulta kestänyt kiekkoilua, mutta ei se mitään. Urheilu antoi minulle paljon, mutta niin antaa tämäkin, hän sanoo hymyillen.

Katso upea kuvasarja Ihantolan työstä Ylöjärven Uutisten digilehdestä!

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?