Hetki ystävyyttä ulkosalla

Anonyymikin ystävällinen kohtaaminen on arvokas, vaikkei kavereiksi tullakaan. Sen tietävät iloa ripottavat vanhusten ulkoilutusystävät. Kaikenmoisen toveruuden merkeissä vietetään sunnuntaina taas ystävänpäivää.
Hymy nousi Arto Jylhäsalon (2. vas.) huulille Tiuravuoren palvelukeskuksessa, kun Jukka Merikoski (oik.) sekä Raili ja Erkki Vartiovuori piipahtivat häntä ulkoiluttamassa.
Hymy nousi Arto Jylhäsalon (2. vas.) huulille Tiuravuoren palvelukeskuksessa, kun Jukka Merikoski (oik.) sekä Raili ja Erkki Vartiovuori piipahtivat häntä ulkoiluttamassa.

Kun seurankipeys iskee, ei kuin pirautus vanhalle ystävälle tai livahdus tätä tapaamaan.
Kaikilla homma ei kuitenkaan käy noin vain. Esimerkiksi Tiuravuoren palvelukeskuksessa on vanhuksia, jotka kaipaisivat päiväänsä talon ulkopuolista seuraa mutta joilla ei ole hollilla tai ehkä lainkaan tuttuja hätiin tulemaan.
Vaan ei hätä ihan tämän näköinen ole. On sitä muutakin seuraa kuin ystäviä perinteisessä mielessä. Esimerkiksi Ylöjärven seurakunnan ja Suomen Punaisen Ristin ystäväpalvelun ulkoilutusystävät.

Autetaan, kun kerran kyetään

Yksi heistä, Raili Vartiovuori, lähti toimintaan jumppatutun innostamana. Hän taas houkutteli mukaan miestään Erkki Vartiovuorta, joka sitten eräässä rekrytointitilaisuudessa tarttui tuumaan. Jukka Merikoskenkin imaisi mukaan vaimo.
– Vaimo sanoi, että tarvitaan myös miehiä, pyörätuoleja vaikeissa olosuhteissa työntämään, Merikoski sanoo.
Koko kolmikolla oli toki myös sisältä kumpuavaa tahtoa.
– Koen sosiaaliseksi velvollisuudeksi tehdä jotain, kun olen itse kunnossa ja pystyn auttamaan muita, muutenkin vapaaehtoistoiminnassa aktiivinen Merikoski sanoo tovereiden nyökytellessä samanmielisesti.
Kokemusta hyvän teosta oli Raili Vartiovuorellakin. Auttavassa puhelimessa vapaaehtoispäivystäjänä toimineena hän oli tottunut kuuntelemaan ihmisiä.
– Kahdella korvalla, nainen hymyilee ja toteaa, että entisenä vanhainkodin työntekijänä hän tiesi ulkoilutuksen tarpeen.

Ulkoilutusryhmäläisten keskinäinen hyvä henki on toiminnan voimanlähde, ja se myös löi lisää löylyä Merikosken (vas.) ja Vartiovuorten innolle. – Tiistaita oikein odottaa, Erkki Vartiovuori hykertelee ulkoiluttajien jokaviikkoisesta kokoontumisesta.
Ulkoilutusryhmäläisten keskinäinen hyvä henki on toiminnan voimanlähde, ja se myös löi lisää löylyä Merikosken (vas.) ja Vartiovuorten innolle. – Tiistaita oikein odottaa, Erkki Vartiovuori hykertelee ulkoiluttajien jokaviikkoisesta kokoontumisesta.

Kohtaamisten onnea

Vaikka ulkoilutusta ystävyystoiminnaksi kutsutaankin, ei kyse ole ihan tavanomaisesta ystävyydestä. Oikeastaan kolmikko ei käyttäisi suhteesta varsinaisesti nimitystä ystävyys.
– Ystävähenkinen on hyvä sana, ulkoiluttajanainen sanoo.
Suhde on näet pitkälti anonyymi. Ulkoiluttaja ei yleensä esitä nimeään, ja jos esittääkin, sanoo vain etunimen. Ulkoilutettavat myös vaihtelevat kerrasta toiseen. Syvälle henkilökohtaisuuksiin ei muutenkaan mennä. Jutellaan säästä tai perheestä ja elämästä yleisluontoisesti.
– Sellaista small talkia. Annamme vanhusten puhua, koska usein heillä on tarve tuottaa puhetta, Merikoski kertoo.
Kolmikon mielestä toiminnan tässä muodossa henkilökohtaiselle tasolle ei saakaan mennä. Monenlaisen tarjonnan ystäväpalvelussa on sen sijaan erikseen myös henkilökohtaisia ystäviä.
– Ei saa tulla riippuvuutta puolin eikä toisin, Merikoski kuvaa omaa sarkaansa.
Tällaisen ystävyys- tai ihmissuhteen ydin on kolmikon mukaan kohtaamisessa, siinä, että ihminen on toiselle ihmiselle hetken seuraksi. Suhde on neutraali mutta silti antoisa.
– Näkee, kuinka vanhukset ovat onnellisia siitä, että heitä on huomioitu. On inhimillinen perustarve olla kanssakäymisissä toisten kanssa, Merikoski selittää hymyillen.

Ystäviä eri tarpeisiin

Ulkoiluttajien keskinäinen tuttavuus on puolestaan syvempää kuin ulkoiluttajien ja vanhusten. Sitäkään kolmikko ei ihan ystävyydeksi kutsuisi, pikemmin kaveruudeksi. Henkilökohtaisistakin asioista nimittäin puhutaan, mutta hurjan syvälle yksityisiin tuntoihin ei mennä.
Ryhmän sisäinen toveruuden pulssi on koko toiminnalle polttoainetta. Kolmikon mielestä touhu ei toimisi, jos ryhmäläiset olisivat anonyymejä myös keskenään.
– Voima ei riittäisi, Merikoski sanoo.
Niinpä niin, ystävyyttä on kovin monenlaista ja monentasoista. Kukin ystävyyden muoto vastaa omanlaiseensa tarpeeseen.
Kolmikko luonnehtii, että joskus halutaan jakaa yhteinen harrastus tai kiinnostuksen kohde. Joskus taas kaivataan vertaistukea johonkin yksittäiseen asiaan – syvällistäkin mutta vain tuon aiheen tiimoilta. Joskus taas on hauskaa vain vaihtaa pari sanaa kivan hyvänpäiväntutun kanssa. Sydänystävyys taas on aivan oma kallisarvoinen lukunsa.
– Onhan se elämän rikkaus, Ritva Vartiovuori kuvaa moninaista ystävien palettia.
– Ja yhdestä ystävyyssuhteesta tulisi hyvin vaativa, jos se yksin yrittäisi peittää koko ystävyyden kirjon, Merikoski järkeilee.
Kaikilla ystävyyden muodoilla on silti jotain yhteistä.
– Se on se hyvän mielen tuottaminen.