Suomi remontoi voimakkaalla kädellä julkishallintoaan. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus toteuttaa mammuttimaisia soteuudistusta ja maakuntauudistusta. Suomen Kuntajohtajien puheenjohtaja, Lempäälän kunnanjohtaja Heidi Rämö pitää uudistajien valitsemia reseptejä suorastaan vaarallisina. Hänen mielestään arjen palvelutuotantoa pyörittävien kuntien olisi ehdottomasti oltava aktiivisesti mukana uudistustyössä. Ensimmäiseksi olisi pitänyt päättää, mitkä ovat tulevaisuuden kunnan perustehtävät ja mitkä palvelut kansalaisille tarjotaan heidän lähielämänpiirissään.
Lempäälän kunnanjohtaja Heidi Rämö harmittelee sitä, ettei sote- ja maakuntauudistuksen Suomessa puhuta oikea-aikaisesti kuntien tehtävistä. Hänen mielestään julkiset palvelut saataisiin hyvään järjestykseen, jos ensiksi selkiinnytettäisiin kuntien rooli ja toiseksi kaikessa rauhassa synnytettäisiin sote- ja maakuntauudistus. – Hallituksen valitsema tie johtaa nykyeväillä sekavaan tilanteeseen ja taloudellisesti suuriin riskeihin, Rämö varoittaa.
Lempääläläistaiteilija Kaarlo Atran maalaamassa öljyvärityössä Salome kuuntelee, kun Johannes Kastajalta leikataan päätä. Mustalla raamilla kehystetty suurikokoinen teos riippuu kunnanjohtaja Heidi Rämön työhuoneen seinällä edeltäjiensä peruina.
Suomen Kuntajohtajien puheenjohtaja ja Lempäälän kunnanjohtaja Heidi Rämö kuvaa ironisesti, että suomalaisen julkisen hallinnon yleistilanne on yhtä sekava kuin muinoin elämä Galileassa, kun Herodes määräsi sotilaansa toimittamaan Jeesuksen edelläkävijän pään hopeavadilla Salomelle.
Heidi Rämö kertoo lähettäneensä aktiivisesti postia muiden muassa istuvalle kuntaministerille Anu Vehviläiselle (kesk.) työn alla olevista uudistuksista, mutta ministeriltä ei ole tullut minkäänlaista paluu- tai vastauspostia Lempäälään.
– Ei maan hallitus eikä mikään eduskunnan valiokunta eivätkä varsinkaan sote- ja maakuntauudistuksen päätoteuttajat ole halunneet kuulla Suomen Kuntajohtajien näkemyksiä.
Heidi Rämö on kaikkien kuntien puolesta harmissaan valtion nykyisestä tavasta järjestää maan julkista hallintoa sekä julkisia palveluja.
– Esimerkiksi 313 kunnan rooli on absurdi. Kunnat eivät ole laisinkaan yhteistyökumppaneina uudistustyössä, hän harmittelee.
– Maan hallitus vain ilmoittelee asioita. Viimeinen ikävä esimerkki on ilmoitus kuntavaalien ajankohdan vaihtamisesta. Kuka päättää ja millä valtuuksilla?
Rämö löytää useita vaaranpaikkoja, jotka syntyvät sote- ja maakuntauudistuksen suuruudesta.
– Vaikuttaa vahvasti siltä, että maamme julkista hallintoa kudotaan uuteen kuosiin puhtaasti poliittisista lähtökohdista. Ongelmia satelee koko ajan siitä, ettei uudistuksien suunnittelijoilla ja päättäjillä ole kosketusta kuntien eli nykyisten palveluiden tuottajien arkeen, hän kritisoi.
Rämö varoittaa uskomasta siihen, että suomalainen yhteiskunta olisi yhtenä kauniina päivänä eli 1. tammikuuta vuonna 2019 valmis toimimaan sote- ja maakuntahallintoalueina.
Kokonaisnäkemys tipotiessään
Heidi Rämöä harmittaa se, että valtiovalta uudistaa isolla kädellä ilman harkittua kokonaisnäkemystä palvelu- ja hallintomaailmaa.
– Ensimmäiseksi olisi pitänyt päättää, mitkä ovat tulevaisuuden kuntien perustehtävät. Samalla olisi täytynyt linjata, mitkä palvelut kansalaiset saavat lähipalveluina.
Rämö muistuttaa, ettei kaikkia kansalaisten tarvitsemia palveluja voida hoitaa digitaalisesti saati verkkomaailmassa toimien.
– Nurinkurista on se, että uudistajat puhuvat voimakkaasti tulevien organisaatioiden johtajista sekä päätöksentekijöistä mutta että arkkitehdit jättävät olemattomalle huomiolle olennaisen eli sen mistä ja miten kansalaiset saavat palvelunsa.
– Koko perustavaa laatua oleva kuntakeskustelu on edelleen käymättä. Realistinen tehtävien jako on välttämätön samoin kuin rahoituksesta sopiminen.
Rämö pitää suureellisena tavoitetta, jonka mukaan sote- ja maakuntahallinto kypsyisivät valmiiksi muutaman lähivuoden aikana.
– Ainoastaan jo soteuudistus muodostaa niin mittavan kokonaisuuden, ettei sitä juosta kokoon vähässä ajassa. Kun soteuudistus sai vielä kaverikseen maakuntauudistuksen, tuli jokaiselle haukattavaksi aivan liian iso pala, hän sanoo.
– Valittu resepti on suorastaan vaarallinen. Sote- ja maakuntahallinto repäisevät erittäin ärhäkän haavan perinteisen itsehallinnosta nauttivan kunnan ja uusien sote- sekä maakuntaorganisaatioiden välille. Ongelmia riittää jo perustuslain näkökulmasta, Rämö uskoo.
Vaiheistaminen ainoa järkevä vaihtoehto
– Sote- ja maakuntauudistuksen onnistuminen edellyttää ehdottomasti niiden vaiheistamista, Heidi Rämö korostaa.
Hänen mukaansa molempiin uudistuksiin liittyy erittäin paljon riskejä, joten korjausliikkeille on varattava aikansa.
Rämön mukaan kuntien ja alueiden erilaisuudet synnyttävät omat ongelmansa. Yksi malli ei toimi kaikkialla pinta-alaltaan laajassa maassa.
Kunnanjohtaja nostaa pöydälle sotealueiden palvelukseen siirtyvän henkilöstön. Jo pelkästään töiden ja tehtävien organisoiminen synnyttää valtavan palapelin, jossa kaikkien osasten paikalleen saaminen on historiallinen vääntö.
Rämö vetoaa 1970-luvulla peruskoulu-uudistuksen toteuttamisesta hankittuihin kokemuksiin, jotka puoltavat myös tämän kertaisten valtakunnallisten muutoksien vaiheistamista.
– Ensiksi on sanottava jo oikean mittasuhteen oivaltamiseksi, että peruskoulu-uudistus oli merkittävästi pienempi kuin nyt käsillä olevat sote- ja maakuntauudistus. Peruskoulu-uudistus onnistui hyvin, koska toteutus eteni maan pohjoisista osista etelään päin. Kun vuorollaan peruskoulujärjestelmään siirtyneet kunnat havaitsivat joitakin pullonkauloja, ne raportoivat valuviat eteenpäin, jotta ongelmat eivät olleet enää seuraavien kuntien vastuksina, hän kertoo.
Toinen tapa vähentää kuntien määrää
– Tämänkertaisen sote- ja maakuntauudistuksen taustalla häämöttää noin 20 kunnan Suomi, Heidi Rämö uskoo.
Kuntajohtajien pomo sanoo, että nykyhallitus etsi toisen tavan edetä mammuttikuntiin.
– Maakunnallinen itsehallinto tarkoittaa arkielämässä samaa kuin kuntalaisten hallinnoima alue, hän avaa.
Rämö ihmettelee suomalaisten päättäjien kovaa halua rakentaa jättimäisiä organisaatioita.
– Kaikkialla muualla maailmassa toimitaan päinvastaisella tavalla.
Kunnilla on menestystarina
– Nykyiset kuntamme ovat suorastaan huippumenestystarina, Heidi Rämö herättelee.
Hän taustoittaa, että suomalainen kuntakenttä on ollut ainakin 15 viime vuotta erilaisten uudistuksien temmellysalustana.
– Kuntiin on kohdistunut erittäin runsaasti poliittisia intohimoja. Ne ovat konkretisoituneet esimerkiksi lisävelvoitteina ja -tehtävinä.
Heidi Rämö painottaa, että jatkuvassa myllerryksessä olleista kunnista on muodostunut suurelle yleisölle mielikuva, etteivät kunnat olisi tehneet yhtään asiaa kunnollisesti.
– On annettu ymmärtää, etteivät kunnat olisi reagoineet mihinkään, hän lisää.
Rämö vakuuttaa todellisuuden olevan kielteisiä olettamuksia hohdokkaampi.
– Kun kukin maan hallitus vuorollaan on leikannut valtion apuja kunnilta erittäin raa’alla kädellä, kunnat ovat säästäneet ja tehostaneet toimintaansa. Kunnissa on ideoitu uusia toimintatapoja. Kuntatyöntekijät ovat antaneet kaikkensa.
– Hallitukset ovat jakaneet kunnille uusia tehtäviä, mutta hallitukset eivät ole antaneet rahaa uudistuksien toteuttamiseen. Vähillä taloudellisilla voimavaroilla on pitänyt tehdä aikaisempaa enemmän.
Heidi Rämö teroittaa, että kunnat toteuttavat palvelunsa tällä hetkellä samansuuruisella valtionavulla kuin vuonna 1992.
– Tosiasia on, että kuntamme tuottavat ja tarjoavat erittäin hyvät peruspalvelut. Tämä on totuus, kunnanjohtaja kiteyttää ja huomauttaa:
– Yksittäisten kuntien yksittäisillä epäonnistumisilla ei pidä mustamaalata laadukasta kokonaisuutta, hän vetoaa.
Velkaantumissyytökset aiheettomia
– Kuntia syytetään siitä, että ne velkaantuvat holtittomasti, Heidi Rämö päivittelee.
Hän korjaa väärää käsitystä ja sanoo kuntien löytäneen varsin lujan talouden tasapainon viime vuosien aikana.
– Kaikesta huolimatta, Rämö korostaa.
– Kuntien taloudelliset haasteet ovat olleet suorastaan kestämättömät ja epärealistiset, mutta silti kunnat ovat neuvokkuudellaan löytäneet uusia toimintamalleja.
Rämö on varsin luottavainen kuntatalouden terveyden suhteen.
Tulehdus vaivaa vieläkin
Rämön mukaan pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen ajama kuntauudistus kriisiytti pahalla tavalla kuntien ja valtion välit.
– Vuonna 2011 alkaneella pakonomaisella uudistusvimmalla oli tulehduttava voima. Tuo tulehdus riivaa edelleenkin, hän toteaa.
Rämö sanoo, että ministeriöt ohjaavat edelleen voimakkaalla otteella kuntia.
– Kunnat antavat muutaman päivän varoitusajoilla lausuntoja.
Missä kunta-asiantuntijat ovat?
Moni lainsäätäjäksi eduskuntaan ponkaiseva kansanedustaja väittää olevansa kunta-alan asiantuntija. Moni kertoo asiantuntijuutensa syntyneen kunnallisissa luottamustehtävissä toimimisesta.
Kunnanjohtaja Heidi Rämö uskaltaa julkisestikin olla eri mieltä.
– Poliittiset päättäjät eivät osallistu arjen pyörittämiseen, hän perustelee.
Rämön mielestä esimerkiksi tulevaisuuden kuntaa pohtivilla ihmisillä olisi oltava substanssitietoa kunnista.
– Tällä hetkellä työn alla olevissa sote- ja maakuntauudistuksessa häärivät etunenässä erilaiset edunvalvojat ja kattojärjestöjen edustajat, hän huomauttaa.
Mitä varten kunnat perustettiin?
– Oy Suomi Ab tarvitsee nyt jos koskaan peruskeskustelua siitä, mihin yhteisesti päätämme laittaa rajat yksilön ja yhteiskunnan vastuulla olevista asioista, Heidi Rämö sanoo.
Hän muistuttaa, että hyvinvointiyhteiskunnan tarkoituksena on ollut huolehtia heikko-osaisista jäsenistä ja antaa apua tilapäisesti ahdinkoon joutuneille kansalaisille.
– Nyt olemme tilanteessa, että jokainen kansalainen on oikeutettu saamaan kaikki mahdolliset palvelut. Yhteiskunnallamme ei ole tähän varaa, Rämö herättelee.
Kunnanjohtaja Rämö korostaa, että hän kannattaa kuntakentän uudistusta. Hänen mielestään koko yhteiskunnan olisi huolehdittava siitä, että muutokset tehdään laadukkaasti.
Viimeisimmät kommentit