Talviruoista puhuminen ei ole tyhjää toistelua, vaan kyseessä on perusteltu ja elävä ilmiö: talviateriat lämmittävät ja antavat energiaa. Toki väliin sopii silti kepeä ateriointi.
Kun ilma käy kipakaksi ja maiseman vuoraa valkea peite, ilmestyy myös ruokalehtiin ja keittiöihin jotain tähän vuodenaikaan kuuluvaa: tuhtia talviruokaa.
Ylöjärveläisen lounasravintola Vispilänkin menu muovautuu hiukan. Ja pala talvea hiipii myös Vispilän keittiöpäällikön ja innokkaan kotikokin Marianne Helpiölän keittiöön.
Kauden ehdoilla
Tukevuus, mausteisuus ja lämpimyys ovat talviruoan peruspiirteitä. Lautaselle lapetaan siis ainakin pataruokia, keittoja ja eksoottisiakin makuja.
– Haetaan tuolta Meksikosta ja Espanjasta lisäpotkua, Helpiölä maalailee.
Tuhtius perustuu kylmällä kasvavaan energian tarpeeseen. Polte ja lämpimyys taas tietysti paleluun.
– Ne lämmittävät kroppaa sisältäpäin.
Talvella tupataan käyttää myös juureksia ja säilykkeitä. Selitys on sesonki. Vaikka nykymaailma on mullistanut viljelyä ja säilytystekniikoita, on juureksia yhä talvisaikaan erityisen paljon, samoin talteen purkitettua kesän ja syksyn satoa.
Usein talviape on haudutettua. Entisaikaan tämä oli luontevaa, kun lämmitys hyödynnettiin ruoanlaitossa. Mutta ajatus pätee tänäkin päivänä: uunia ei viitsi alati hehkuttaa kesäkuumalla.
Haudutusten vuoksi pakkasruoka on usein helppoa. Ruoka tekeytyy itsekseen. Tietenkään helppoutta ei toivota vain talvella, mutta onpa se ainakin innokkaalle talviulkoilijalle iloinen etu.
Sesonkiraaka-aineiden vitamiineja ja pimeällä korostuvaa D-vitamiinin tarvetta Helpiölä ei ole tullut ajatelleeksi talviruoan tunnuspiirteeksi, mutta ovatpa ne oivia lisänäkökulmia pakkaskokille.
Sopivassa mitassa
Helpiölän talviruokakausi kotona alkaa silloin, kun tulee selkeästi pakkasia ja lunta.
Pöytään katetaan mausteisia lihapatoja, lämpöisiä sosekeittoja, kauden kalaa madetta sekä säilöttyä hapankaalia tuhdin makkaran kera. Ja hernekeitto, se sitten maistuu hyvältä ulkona syötynä!
Mutta talviherkkujen lomassa maistuvat myös kevyet ja raikkaat ateriat.
– Ei kukaan jaksa tuhteja talviruokia päivästä toiseen, nainen viittaa sekä kyllästymiseen että ruoansulatukseen.
Ruokanaiselle ihanteellinen talviskenaario olisi kauden ruoista koostuva, ystävien kanssa idyllisessä ravintolassa jaettu ateria.
– Ja ravintolassa olisi takka. Voisi fiilistellä sen loimussa, ja ikkunasta näkyisi talvimaisema.
