Niklas Paulaniemi hurahti siivekkäisiin jo lapsena

Koulun jälkeen kiikarit käteen

Harva lukiolainen voi sanoa saaneensa valtakunnallisen tunnustuksen harrastuksestaan. Niklas Paulaniemi kuitenkin voi. Vuoden nuoreksi lintuharrastajaksi valittu mutalalainen viettää lähes kaiken vapaa-aikansa luonnossa. Havaintopaikoiksi kelpaavat niin suot, mäennyppylät kuin oma kotipihakin.
Ylöjärven lukiossa opiskeleva Niklas Paulaniemi on Suomen johtavia nuoria lintuharrastajia. Birdlife Suomen mukaan hänen taitonsa ovat samalla tasolla kymmeniä vuosia lintutorneilla viihtyneiden konkareiden kanssa. – Jos harrastus kiinnostaa, kannattaa aloittaa ostamalla lintukirja. Sitten sen kanssa voi lähteä hyvällä porukalla vaikkapa lintutornille – siitä se lähtee, 17-vuotias nuorukainen vinkkaa.

Ylöjärven lukiossa opiskeleva Niklas Paulaniemi on Suomen johtavia nuoria lintuharrastajia. Birdlife Suomen mukaan hänen taitonsa ovat samalla tasolla kymmeniä vuosia lintutorneilla viihtyneiden konkareiden kanssa. – Jos harrastus kiinnostaa, kannattaa aloittaa ostamalla lintukirja. Sitten sen kanssa voi lähteä hyvällä porukalla vaikkapa lintutornille – siitä se lähtee, 17-vuotias nuorukainen vinkkaa.

Kun Niklas Paulaniemi puhuu linnuista, kuulijan on parasta olla hetki hiljaa.
Nuoren mutalalaisen lauseissa vilahtelee termejä, joista maallikon on vaikea ymmärtää mitään. Puheen varmuudesta ja luontevuudesta huomaa, että kyseessä on todellinen asiantuntija.
On vaikea uskoa, että Paulaniemi on vasta 17-vuotias.
– Niin, ei meitä nuoria harrastajia kyllä paljon ole. Sanoisin, että koko Pirkanmaalla alle 25-vuotiaita on lintupiireissä ehkä viisi, nuorukainen ynnäilee.
– Tänä päivänä on ihan hirveästi harrastuksia, jotka kilpailevat nuorten ajasta. Teinejä on vaikea saada lähtemään linturetkille, koska vaihtoehtojakin on. Siitä kai se suosion vähäisyys johtuu.
Paulaniemi itse on ollut lintuharrastaja alle kouluikäisestä lähtien. Ensikosketuksen siivekkäiden maailmaan hän sai selatessaan lintukirjaa vaarinsa kanssa. Pikku hiljaa nuori Niklas alkoi kiinnostua linnuista siinä määrin, että isän piti viedä häntä retkille Mutalan metsiin.
Nyt isä ei enää vie, mutta Niklas käy retkillä edelleen. Ja aikoo käydä jatkossakin.
– En usko, että tämä innostus mihinkään loppuu. Kyllä minä olen tässä niin syvällä, että paluuta ei ole, Paulaniemi virnistää.

Tornissa jopa kellon ympäri

Aktiivinen luonnossa liikkuminen on lintuharrastamisen a ja o. Periaatteessa siivekkäitä voi tiirailla kodin ikkunastakin, mutta varsinaisesta harrastamisesta ei tällöin voida Paulaniemen mielestä puhua.
– Moni on yllättynyt, kuinka fyysisesti vaativaa touhua tämä on. Luonnossa pitää ihan oikeasti viettää paljon aikaa, jos kiinnostavia havaintoja aikoo tehdä, mutalalainen painottaa.
Lintuharrastajien kiireisintä aikaa on perinteisesti kevät. Silloin muuttolinnut alkavat palailla pohjoiseen ja olosuhteet taivaan tähystämiselle paranevat, kun valo lisääntyy.
Paulaniemen sanoin: keväällä kaikki alkaa alusta.
– On hurjan motivoivaa yrittää havaita tutut muuttolinnut ensimmäistä kertaa. Keväisin vietän käytännössä kaikki viikonloppuni torneilla tai soilla, joko Pirkanmaalla tai saaristossa, nuori harrastaja kertoo.
Pisimmillään Paulaniemi on viettänyt lintutornissa yhtäjaksoisesti yli 12 tuntia. Tämä tapahtui lintuharrastajien vuotuisessa Arktika-tapahtumassa Virolahdella viime keväänä.
– Kyllä se illalla kropassa tuntui, että on tullut harrastettua. Mutta kyllä sitä jaksaa, kun on hyviä kavereita mukana reissussa, Paulaniemi sanoo.
– Moni ei varmaan tiedä sitäkään, että kyseessä on tosi sosiaalinen harrastus. Minä olen yleensä retkillä 2–4 hengen porukoissa, ja välillä juttu rönsyää ihan muihin asioihin kuin lintuihin, hän naurahtaa.

Talvi on rauhallista aikaa

Tuloillaan oleva talvi merkitsee Niklas Paulaniemelle mahdollisuutta hengähtää. Lintuharrastus painuu pienelle tauolle, koska suuri osa siivekkäistä on lähtenyt etelään.
Nuoren miehen katse hakeutuu silti taivaalle joka päivä. Siitä pitää huolen aktiivinen toimiminen paikallisessa lintuyhdistyksessä.
– Silloin tällöin käyn tekemässä talvilintulaskentaa Hämeenkyrössä ja Ylöjärvellä. Kierrän kavereiden kanssa tietyt reitit ja ilmoitan lintujen lukumäärän luonnontieteelliselle museolle. Näin saadaan tärkeitä kantatietoja talteen, Paulaniemi juttelee.
Eniten kiksejä Paulaniemi saa harvinaisten lintulajien spottaamisesta. Ikimuistoisimman havaintonsa hän teki vuosi sitten Länsi-Tampereella.
– Näin siellä kashmirinuunilinnun. Kun ilmoitin havainnosta etenpäin, seuraavana päivänä paikalla oli kymmeniä muita etsimässä samaa lintua, hän hymyilee.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?