Muutamat kauppiaat ovat jälleen osoittaneet syyttävällä sormella ylöjärveläisiä, jotka heidän mielestään vievät euronsa mieluummin tamperelaisiin kauppoihin kuin kotikaupunkinsa yrityksiin.
Ylöjärveläiset puhuvat keskenään varsin paljon paikkakunnan kaupallisesta tarjonnasta. Huomattavan monen asiakkaan puheenvuorossa korostuu se, ettei asiakas tiedä läheskään kaikkia palvelujen tarjoajia. Moni kauppias pitää siis kynttilänsä vakan alla. Suuri yleisö hakee tarvitsemansa tuotteet ennestään tutuista myymälöistä.
Konkarikauppiaat Terttu ja Jaakko Pirtinaho totesivat talvella tämän lehden haastattelussa ”Kauppaa on tehtävä. Kauppaa ei pidetä.” Heidän mottoonsa sisältyy viesti, jonka mukaan yrittäjä on aktiivinen.
Eräs Ylöjärvelle liiketoimintaansa tuonut puhui suurielkeisesti panevansa lehmätkin lentelemään, jotta ostava yleisö tietää, minne on suunnistettava ostoksille. Eipä ole näkynyt Ylöjärven taivaalla lentäviä lehmiä.
Kauppa on pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä. Kauppias luo omalla käytöksellään mielikuvan, jonka ostava yleisö ostaa tai jättää aloilleen. Pitkään aikaan ei ole riittänyt se, että avaa aamupäivällä puotinsa oven ja istuu kassakoneen taakse odottamaan asiakasjonoja.
Monelta ylöjärveläiseltä toimijalta unohtuu se, että kaupungissa on 32 000 asukkaan potentiaalinen asiakaskunta. Naapuripaikkakunnilla on omat yrittäjänsä, ja naapurikuntien ihmiset asioivat varmasti oman kylänsä liikkeissä.
Comments are closed.