Kaverikoira haukahtaa hyvästit

Ylöjärveläinen karvaturri Muru on tuonut iloa ja touhua  vanhainkotiin ja kouluun, mutta nyt on tilanteiden muututtua eläkkeen aika, ainakin toistaiseksi.
Muru, viralliselta nimeltään Ahulin Ciiri, saa alta aikayksikön rapsuttajia saapuessaan kaveriluokkansa vieraaksi Topintuvalle. Pian yhteinen taival kuitenkin päättyy, sillä luokka siirtyy ensi syksynä pääkoululle Metsäkylään.

Muru, viralliselta nimeltään Ahulin Ciiri, saa alta aikayksikön rapsuttajia saapuessaan kaveriluokkansa vieraaksi Topintuvalle. Pian yhteinen taival kuitenkin päättyy, sillä luokka siirtyy ensi syksynä pääkoululle Metsäkylään.

Koulun pihahiekalla seisoo tiivis oppilaiden kaari. Kevään päätös varmasti innostaa, mutta nyt ilmassa kihisee muutakin riemua. Sen synnyttää kaaren edessä istuva Muru, Topintuvalle asettuneen Metsäkylän koulun 5B-luokan tuttu koiravieras.
Taluttajaa tai leikittäjää ei tarvitse kauaa kysellä. ”Minä, minä” -huudot kajahtavat oitis. Rapsuttajia riittää. Jotkut taas pyyhältävät luontevasti leikeissään, hämmentymättä ylimääräisestä karvakasvosta.
Luokka onkin jo vallan tottunut lukuvuoden ajan heitä ilahduttaneeseen seuralaiseen.
– Jos minulla ei ole aamulla Murua mukana, heti ensimmäinen reaktio on: ”Eikö Muru tullut?”, opettaja Riitta Koivikko kertoo.
Alkuinto ja -jännitys ovat laantuneet, mutta yhä Muru kirvoittaa ilon pirskahduksia ja saa uskollisia taluttajia. Ja kun lapset kuulivat Murun jäävän kuviosta, iski harmi.

Ajatus lähti koirakollegasta

Kaveritaival alkoi jo kolmisen vuotta sitten. Tiuravuoren vanhainkodissa työskennellyt Murun omistaja Oona Korva huomasi eräällä osastolla koiran, Ylöjärven Uutisissakin esitellyn seuralaisen Raipen. Lamppu syttyi.
– En haluaisi, että koira olisi kauheasti yksin. Ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi, nainen kertoo.
Kouluun taival laventui Korvan muistellessa opinahjonsa lemmikkipäiviä. Kun äiti sattui työskentelemään pienessä Topintuvan yksikössä, josta allergisten katras puuttui, palaset loksahtivat.
– Minulla on ollut visio, että olisin erityisopettaja ja minulla olisi koira opetuksessa mukana, Koivikko toteaa koulukoiran sopimisesta pirtaansa.
Murun luonne tuki ideaa. Sosiaalinen koiruli osaa olla vaikka vauvojenkin kanssa. Se on koulutettu tottelevaiseksi: esimerkiksi vieraat on pantu nappaamaan luu sen suusta.
– Ja Murulla on koiranäyttelyitä käyneenä paineensietokykyä, Korva ynnää.
Naiskaksikollekin kuvio sopi. Korvalla on auktoriteetti koiraan mutta myös sijaisuuksien myötä lapsiin.
– Kun koulun ja lasten pyörittäminen on hanskassa, ei siinä yhtä koiraa koe haitaksi, äiti puolestaan sanoo.

Pienin järjestelyin

Koiraa ei tietysti viedä vieraaksi noin vain. Ehdotus oli hyväksytettävä rehtorilla, huoltajilla ja kollegoilla koulussa sekä osastonhoitajalla vanhainkodissa. Sen kummempaa byrokratiaa ei kuitenkaan tarvinnut rouskuttaa.
– Topintuvalla oli vain yksi allerginen, mutta asia kävi hänenkin perheelleen, jos Muru ei olisi oppilaan kanssa samassa tilassa, Koivikko kertoo.
Järjestelyyn kuuluu toki myös se, että kun koira lakkaa kyläilemästä, tilat on puhdistettava perusteellisesti tulevia, mahdollisesti allergisia tilan käyttäjiä varten.
Itse vierailut ovat järjestyneet mutkattomasti. Vanhainkodissa ja luokassa koira on liikuskellut ja köllötellyt vapaana, siinä sivussa. Koulun pihalla se on kytketty tai sen on annettu kirmata valvotusti vapaana. Koira on kuin tunnelmaa luova maskotti. Sen kanssa ei ole järjestetty juurikaan tuokioita, mitä nyt joitain temppuhetkiä.
–  Sitä saa käydä rapsuttelemassa. Se on sellainen halinalle, Koivikko sanoo.
Äidiltä ja tyttäreltä touhu ei ole liioin vaatinut sumplintasavottaa. Naapureina asuvat naiset huikkaavat pihalta tai viestittelevät aikeista. Koska Tiuravuorikin on ihan naapurissa, äidin on vapaillaan ollut kätevää viedä Muru vaikka kesken päivän piipahdukselle.

Murun omistaja Oona Korva toivoo, että tulevaisuudessa urkenisi uusia mahdollisuuksia käydä ilahduttamassa ihmisiä karvaturrin kanssa.

Murun omistaja Oona Korva toivoo, että tulevaisuudessa urkenisi uusia mahdollisuuksia käydä ilahduttamassa ihmisiä karvaturrin kanssa.

Aktivoiva rohkaisija

Kaverikoira on otettu vastaan hyvillä mielin: kiitellen, rapsutellen ja koirasta ilahtuen.
Äiti ja tytär ovat huomanneet monia hyötyjä Murusta. Ilon ja hyvän mielen lisäksi otus luo uskallusta lähestyä eläimiä.  Vanhuksia koira aktivoi: sen tullessa alkaa oitis porina, ja muistot kirpoavat.
– Oppilaita se voi motivoida: kun tehtävät on tehty, saa mennä rapsuttamaan, Korva huomaa.
Haittaa karvakorvasta ei ole koulutyöhön tai vanhainkodin elämään.
– Se ei ole haitannut oppimista. Lapset eivät hötkyile sen kanssa, opettaja sanoo.
Siivoustyötä koira kylläkin lisää, kaksikko myöntää.
– Ja onhan riski, että Muru nappaisi lattialle pudonneen lääkkeen, Korva tietää.

Eläkkeelle odottelemaan uutta

Murun ura menee nyt katkolle, kun Koivikon luokka siirtyy ensi syksyksi isoon Metsäkylän pääkouluun ja Korva jättää työnsä vanhainkodissa.
Piipahduksia kaksikko kuitenkin kaavailee. Muru voisi kenties kyläillä Metsäkylässä pihapäivinä, ja naapurin vanhuksia passaa käydä tervehtimässä.
Jos tulevaisuus suo uusia vierailumahdollisuuksia, Korva tarttuu niihin varmasti.
– Minulla on aina ollut niin kova panostus tuon koiran kanssa, ettei se lopu. Ja kyllä Murullakin varmasti intoa piisaa, Korva hihkaisee.
– Ilman muuta, jos jotkut vain pystyvät tuomaan eläimen, niin suosittelen, opettaja vinkkaa ja kertoo erään kollegan jo saatelleen koiransa opinahjossa käymään.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?