Uhanalainen raakku ei pärjää avutta

Raakkupäivä perkaa paikallisen tunnusmerkin, jokihelmisimpukan, tilannetta. On syytä huoleen muttei epätoivoon. Uusi löydöskin on putkahtanut.
Vipu-paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Ismo Friman toivoo raakkutietoisuuden lisääntymistä entisestään. Uhanalaista lajia ei pidä häiritä.

Vipu-paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Ismo Friman toivoo raakkutietoisuuden lisääntymistä entisestään. Uhanalaista lajia ei pidä häiritä.

Raakkujen tyyssijana tunnetun Ruonanjoen äärellä Ylöjärven ja Hämeenkyrön rajamailla paikallisaktiivi Ismo Friman äityy hämmästelevän ihastelevaksi.
– Siellä niitä on ollut monta sataa vuotta. Ja kun ne elävät jopa yli satavuotiaiksi, on osa ollut täällä jo ennen minua ja jää minun jälkeenikin tänne, hän juttelee veteen katsellen.
Samalla mieltä varjostelee huoli.
– Olisi aika karmeaa, jos meidän aikanamme saataisiin aikaan jotain, jonka vuoksi ne katoaisivat.
Frimanin, Vipu-paikallisseuran puheenjohtajan, mukaan alueen asukkaat ovat laajalti tietoisia raakusta ja arvostavat sitä sekä kantavat siitä huolta.
– Joen annetaan olla rauhassa.

Kanta pienentynyt rutkasti

Raakkua on jo pitkään tiedetty esiintyvän Pirkanmaalla Ruonanjoessa ja Matalus-Pinsiönjoessa. Joulun alla löytyi kolmaskin kohde: Hämeenkyrön Turkimusoja.
Jokihelmisimpukoihin perehtynyt emeritusintendentti Ilmari Valovirta luonnehtii jokikolmikon raakkutilannetta huolestuttavaksi.
– Tendenssi on, että kanta on pienentynyt voimakkaasti.
Ongelman juuri piilee jokien kehnossa tilassa. Matalus-Pinsiönjoessa pulma urkeni jokunen vuosikymmen sitten, kun Tampereen kaupunki alkoi johtaa vettä Pinsiönharjun lähteestä. Raakkuja suosivaa viileää ja puhdasta pohjavettä ei siksi lasketa jokeen riittävästi, ja tilalla on huonoa valumavettä. Kanta on noin puolittunut 1990-luvun lopulta, ja joesta on löytynyt vain yksittäisiä nuoria yksilöitä.
Ruonanjoen pulma on tuoreempi. Valovirran mukaan luontaisten syiden sekä Karhejärven pinnan säätelyn vuoksi valumavedet ovat korvanneet pohjavettä ja veden kokonaismäärä on vähentynyt. Tämä on karsinut kantaa ja sotkenut raakkujen lisääntymisen – ainoassa pirkanmaalaisjoessa, jossa ne ovat aiemmin kyenneet kunnolla jatkamaan sukua.
Kummassakin joessa on silti yhä tuhansia yksilöitä.
Turkimusojaa on tutkittu vasta vähän, mutta oitis havaittiin paljon kasvuvikaisia kuoria.
– Vaikuttaa, että jokeen tulee jotain myrkyllistä.

Toimia tarvitaan

Valovirta ei silti synkisty.
– Aikanaan oli hirveän kiva huomata, että joissa oli mahdollisuudet saada kanta kasvamaan. Nyt kaikki on kiinni siitä, että saataisiin muutama asia kuntoon.
Niin Matalus-Pinsiönjoessa kuin Ruonanjoessa tulisi lisätä veden määrää kuivina kausina. Ensin mainitulla pitäisi puuttua veden johtamiseen harjusta.
– Ruonanjoella voisi muutamana kuivimpana kesäviikkona laskea nykyistä enemmän vettä Karhejärvestä. Suhteellisesti pieni määrä riittää, hän rauhoittelee järvestä murehtivia.
Turkimusojalla tulisi ensiksi selvittää myrkyn laatu ja lähde. Kullakin joella tulisi myös välttää viljelyä ja metsien hakkaamista varoalueella.
– Rahoituksen kannalta on hyvä, että samalla alueella on kolme raakkujokea. Tällaiset alueet ovat erityisluokassa.
Vastuullisiksi Valovirta mainitsee kunnan ja kaupungit, ELY-keskuksen sekä tietysti alueella toimivat asukkaat. Direktiivit velvoittavat suojeluun, mutta vastuullisten määrittely vaatii vielä herättelyä.

Tilannekatsaus ja tulevaisuutta raakulle

Vipu ja Ylöjärven luonto ry järjestävät raakkutilaisuuden, jotta tilanne saataisiin tietoon. Vipua motivoi myös tausta: yhdistys perustettiin muun muassa raakkua suojelemaan, kun alueelle aiottiin kaatopaikkaa.
– Vipu täyttää kymmenen vuotta. Nyt varsinaisia juhlia ei tule, vaan juhlinta menee näin työn merkeissä, Friman taustoittaa.
Raakkua on suojeltava jo EU-direktiivin vuoksi. Lisäksi Valovirta toteaa, että Oulun eteläpuoliset raakkujoet, joita on vain yhdeksän, suovat tarpeellista tutkimustietoa oloiltaan vastaavien keskieurooppalaisvesien tarkasteluun. Ja tietysti uhanalainen laji ansaitsee suojelua.
– Samalla, kun raakkua suojellaan, suojellaan paljon muitakin lajeja.

Raakkupäivä seurantalo Päivölässä (Komintie 224) 25. huhtikuuta klo 14–16.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?