Ilma, jota päästämme uloshengityksessä kertoo yllättävän paljon asioita kunnostamme.
Huippu-urheilijoille ja heidän valmentajilleen hengitysilmatestaus on entuudestaan tuttua, mutta nyt siihen on mahdollisuus aivan tavallisilla ihmisilläkin.
– Tällaisen maskin läpi saadaan juoksumattotestissä kunnosta paljon täsmätietoa, joka helpottaa painonhallintaan tähtäävän liikunnan suunnittelua, Matti Jääskeläinen näyttää.
Kuntotutkimuksen suomalainen uranuurtaja, liikuntafysiologi Matti Jääskeläinen hankki viime vuonna Testaus- ja kuntotutkimusasemalleen TESKUlle saksalaisvalmisteisen laitteiston, jolla tarkan kuntoanalyysin voi tehdä nopeasti ja helposti.
Jääskeläinen on testannut neljännesvuosisadan ajan valtavan määrän suomalaisia perinteisellä menetelmällä, jossa juostaan tai kävellään asteittain vauhtia kiihdyttäen ja jossa vauhtitasojen välissä mitataan veren maitohappopitoisuus.
Sillä ja muutamalla muulla arvolla pystytään määrittelemään jokaiselle henkilökohtaiset liikuntasuositukset kunnon kohottamiseksi ja painon hallitsemiseksi.
Testin perusidea ei ole muuttunut miksikään, mutta sitä on edelleen jalostettu ja tarkennettu hengitysilman koostumusta mittaavalla laitteella.
Huipputarkka laite on saksalainen keksintö, jonka saksalaiset myivät ensin USA:lle avaruusteknologiatutkimuksiin.
– Saksassa tällaisia laitteita käytetään normaalissa kuntotestauskäytössäkin, ja näin pitäisi olla nykyistä enemmän Suomessakin, jotta ihmiset saisivat oikeita ohjeita painonhallintaansa.
– Tämän päivän kunto- ja terveysvalistajatkaan eivät tunnu pääsevän yksimielisyyteen siitä, miten pitäisi liikkua laihtuakseen. Tällä laitteella pystytään osoittamaan erittäin tarkasti, millaisilla tehoilla liikuttaessa rasva parhaiten kullakin palaa. Se on nimittäin yksilöllistä, Jääskeläinen huomauttaa.
Matolla maskissa ja valjaissa
Jotta pystyisin kertomaan lukijoille, millaisesta testistä on kysymys, oli paikallaan tehdä ”koeajo” TESKUn nykyisessä toimipaikassa Nokian Edenissä.
Varmuuden vuoksi kävin lämmittelemässä ennen testiä 40 minuutin erittäin hidasvauhtisella lenkillä. Tein sen siksikin, että iskiakseni oli oikutellut nimenomaan lenkkien alkuvaiheissa.
Matto oli testin aikoihin minulle hyvin vieras laite, kuten lienee useimmille muillekin kuntoilijoille. Ei olisi siis haitaksi, jos kävisi opettelemassa matolla juoksemista muutaman kerran ennen testiin menoa.
Minulle asennettiin sykevyö, maski sekä valjaat. Jääskeläinen istui tietokoneen ääreen, ja hänen assistenttinsa Erja Laitakari ryhtyi ottamaan verinäytteitä sormenpäästäni.
Testi aloitettiin kävelyvauhdilla viidellä kilometrillä tunnissa, ja nopeutta nostettiin aina kolmen minuutin välein.
– Ja nyt kunnolla hengitystä! Jääskeläinen kannusti muutaman kerran.
Lopussa lisättiin vauhtia mutta myös nostettiin mattoa jyrkempään ylämäkikulmaan, ja kuudennen pätkän Jääskeläinen käski juosta niin, että lopettaisin tuntiessani saavuttaneeni maksimin.
Periaate oli aivan sama kuin vuoden 1994 syksyllä, jolloin olin edellisen kerran testauttanut itseäni Jääskeläisellä. Silloin vain juostiin noin kilometrin kiekkaa puistotiellä.
Olin 21 vuotta sitten noin 3.20:n maratonkunnossa eli puolisen tuntia nopeampi kuin nykyvireelläni. Silloin pystyin puristamaan pulssin lopussa lähelle 200:aa.
Vahingossa oikein harjoiteltu
Tällä kertaa en päässyt maksimiin, sillä alaselkäni antoi hälytysmerkkejä.
Sain nostettua sykkeen 169:ään, kunnes pyysin Laitakaria pysäyttämään laitteen.
En tunne normaalistikaan oloani juoksumatolla mukavaksi, ja nyt myönsin suoraan, että seinä jäi saavuttamatta. Hengitysilmaa mittaavan laitteen vika se ei missään tapauksessa ollut, sillä tuskin muistin sen olemassaoloa.
– Ei se mitään: kyllä näilläkin eväillä saadaan jo paljon tietoa.
Käväisin suihkussa, ja varttitunnin päästä Jääskeläinen kertoi tilanteeni:
– Poltat rasvaa hyvin laajalla sykealueella, koska veren maitohappopitoisuutesi ovat hyvin matalat vielä lähellä anaerobista kynnystä.
– Saat kuntoluokitukseksi vitosen eli erittäin hyvän sekä aerobisen ja anaerobisen kynnyksen että maksimimaalisen hapenottokyvyn puolesta. Laatimallamme kilpakuntoilija-asteikolla lukemat ovat 3, 3 ja 2.
Ohoh! Minä kun luulin juosseeni lenkkini enimmäkseen ihan liian hitailla vauhdeilla.
– Kyllä sinä kunto- ja terveysliikunnan näkökulmasta olet liikkunut ilmeisesti juuri oikein – toisin kuin valtaosa painonhallintaan pyrkivistä. He yrittävät aivan liian kovilla tehoilla, jolloin rasva ei enää pala.
– Suorituskykysi on laskenut sitten viime testin noin 0,5 prosenttia vuodessa, kun yleensä se heikkenee 1–2 prosenttia vuodessa. Sinun pitäisi pystyä juoksemaan puolimaraton noin 1.37:ään, Jääskeläinen laskeskeli.
Pelkällä ruokavaliolla ei laihdu
Matti Jääskeläisen tietokoneen ruudulle ilmestyy pitkä litania hengitysilmatestin antamia arvoja, joiden perusteella liikuntaohjeita voidaan antaa yksilöllisesti.
Sain kouraani nipun testituloksia todistukseksi tilastani, joka paljastui 50-vuotiaalle suomalaismiehelle varsin kelvolliseksi.
– Katsopas vielä tätä. Näitä kaikkia lukemia ei varmaankaan ole tarpeen ruveta analysoimaan…, Jääskeläinen naurahti.
Hän näytti läppärinsä ruudulta pitkän litanian monen desimaalin tarkkuudella mitattuja arvoja. Kilpaurheilijoille niidenkin analysoinnista saattaa löytyä viisastenkivi.
– Kyllä tämä on huipputarkka laite, jolla pystytään määrittelemään jokaiselle juuri sopivat kuntoilusuositukset. Kun niitä noudattaa, ei tarvitse tuskailla, ettei liikunta auta painonhallinnassa.
– Jos yrittää laihtua pelkällä ruokavalion muutoksella, ihmiseltä lähtevät lihakset mutta terveydelle haitallinen rasva jää, Jääskeläinen tähdensi.
Jos lihaskuntoani, liikkuvuuttani ja muutamia muita ominaisuuksiani ruvettaisiin nyt mitattua tarkemmin mittaamaan, todettaisiin todennäköinen tarve laajentaa hieman liikuntarepertuaariani.
Olen kuitenkin rakentanut terveydelleni ja suorituskyvylleni vankan pohjan yksinkertaistakin yksinkertaisemmalla reseptillä: paljon, säännöllisesti ja tarpeeksi matalilla tehoilla. Lohdullista tulevillekin juoksuvuosille.
Ikääntymisen tuomia haittavaikutuksia pystyy siis estämään, tai ainakin hidastamaan, ihan maalaisjärjellä liikkuen ilman ainuttakaan teknistä härpäkettä. Yleensä en nimittäin pidä lenkeillä mukanani edes kelloa.
Viimeisimmät kommentit