Mitä meille suomalaisille oikein tapahtuu?
Ylöjärven evankelisluterilainen seurakunta halusi kokeilla uutta tapaa Yhteisvastuukeräyksen toteuttamisessa. Diakoniatyö ideoi asuinaluekohtaiset keräykset, jotka oli tarkoitus järjestää vuoroilloin. Seurakunta kutsui talkoisiin vapaaehtoisia, jotka olisivat pareina kiertäneet listansa kanssa ovelta ovelle.
Mainio ajatus ei toteutunut.
Kerääjiä ei kertynyt, koska vapaaehtoistyöstä kiinnostuneet valtasi pelko, etteivät ihmiset avaakaan oviaan tai että jos he avaavat, niin he käyttäytyvät vihamielisesti.
Yhteisvastuukeräyksestä on muodostunut tapahtuman 65-vuotisen historian aikana koko kansan tuntema ja arvostama tempaus. Kansalaiset ovat perinteisesti odottaneet Yhteisvastuu-kerääjän vierailua.
Maamme suurimpiin hyväntekeväisyyskeräyksiin lukeutuva Yhteisvastuukeräys kokoaa varoja kotimaisiin ja ulkomaisiin kohteisiin. Yhteisvastuukeräys tukee tällä kertaa Suomessa vähävaraisia, yksinäisiä ja eri syistä elämässään vaikeuksiin joutuneita ihmisiä. Ulkomaisena keräyskohteena on Haiti, jossa avun turvin mahdollistetaan lasten koulunkäynti.
Kirjailija ja toimittaja Aino Suhola on pohtinut aikamme ilmiöitä, joissa ihmiset jättävät hyvästit useille perinteisille ja hyviksi koetuille asioille.
Suholan mielestä ylöjärveläinen Yhteisvastuukeräys-esimerkki kertoo siitä, että ihmisten elämä on tiukoilla ja osa ihmisistä ei hallitse elämää. Hänen mukaansa ihmistä pelottaa kanssaihmisen kohtaaminen. Pelon vallassa eläminen nostaa avuttomuuden tunteen.
– Kasvoista kasvoihin eläminen on ohi. Elämme somessa sekä television ja netin kautta, Suhola sanoo.
”Lähimmäisenrakkaus on ihmisyyden mitta”, Yhteisvastuukeräyksen tunnuslause kuuluu.
Olisiko vihdoin lähimmäisenrakkauden aika?
