Kaikki tietävät vaakunat, ja silti vaakunoita ei tunne juuri kukaan. Soppeenmäen uumenissa työskentelevä heraldikko tietää, että tuttujen symbolien maailma on pintansa alta valtaosalle hämärä.
Kulkiessa ohi Mikkolantiellä nököttävän keltatiilisen liiketalon ei heti arvaisi, mitä erikoista yläkerrassa piilee.
– Tervetuloa vaakunataiteen mystiseen luolaan, oven takaa paljastuva hymynaama sanookin.
Hiukan mystinen paikka tosiaan on. Sen isäntä Harri Rantanen on himmentänyt valot, sytytellyt kynttilöitä ja kytkenyt sähkötakan päälle tunnelmoidakseen talvisessa pimeydessä mutta myös keskittyäkseen luovaan työhön.
Jonkinlaista mystiikkaa on myös yrityksen tuntemattomuudessa. Se on majannut paikalla kymmenkunta vuotta, mutta harva sen tietää.
– Vain muutamat tietävät, mikä luola tämä on, mies virnistää.
Niin ikään tuntemattomuudessaan mystinen on yrityksen ala: heraldiikka. Kun mies ihmisten kanssa rupatellessaan mainitsee sen, joutuu hän lähes poikkeuksetta selittämään, mistä on kyse.
– Vastaukseni on yksinkertaisesti vaakuna- ja lipputaide ja -tiede.
Silmien edessä, mielen takana
Vaikka jotakuinkin jokainen elämässään törmää vaakunataiteeseen, esimerkiksi kuntarajoilla paikannimikylttien äärellä, harva pysähtyy miettimään asiaa.
– Heraldiikasta ja vaakunoista ei puhuta.
Miehen mukaan suuri yleisö ei liioin tunne heraldiikan olemusta, esimerkiksi sitä, että se on taiteen muoto, joka noudattelee tarkkaa sääntöjärjestelmää ja jolla on kansainvälinen terminologia.
Alan koulutuskin on jokseenkin vähäistä. Graafista alaa opiskelevat sivuavat heraldiikkaa, mutta loppututkintoa ei Rantasen mukaan Suomessa tällä haavaa ole saatavilla. Sitä ei kuitenkaan alalle aikovalta vaaditakaan.
Ala on myös varsin pieni Suomessa.
– En tiedä Suomesta toista yksityistä toimistoa, jossa heraldiikka olisi päätyönä.
Rantasen tuotteisiin lukeutuvat ainakin pöytästandaarit, kanto- ja yritysliput, suku- ja isännänviirit sekä vaakunoista jalostetut avaimenperät, mitalit, leimasimet ynnä muut esineet.
Periaatteessa koko tuotteisto nojaa heraldiikkaan eli poimii kuvituksen vaakunoiden maailmasta. Vaikkapa yhdistysten valmiit tunnukset eivät kuitenkaan aina noudattele heraldista säännöstöä, mutta Rantanen voi niitä silti käyttää. Ja joustaa hän omissa suunnitelmissaankin heraldisista periaatteista.
– En tyrmää mitään, mutta jos on mahdollista tehdä täysin heraldinen tunnus, sen teen, koska se on tukeva kulttuurin ja tunnuksen säilymisen kannalta.
Tieto hiipii suusta suuhun
Vaikka ala on valtaväestölle pimennossa, riittää Rantasen työlle tasaiseen tahtiin kysyntää. Vuonna 1972 Taitolippuun, siis nykyään omistamaansa firmaan, piirtäjäharjoittelijaksi mennyt ja vuodesta 1977 yrittäjänä paiskinut mies on onnistunut keräämään vuosien saatossa asiakaskunnan. Siksi hän ei toitota yritystä Mikkolantien talon kyljessäkään.
– En ole oikein mainostaja. Tieto yrityksestäni menee suusta suuhun. Myös näyttelyissä ihmiset tutustuvat vaakunoihin.
Eikä mies voisikaan tehdä työtä määräänsä enempää. Yksi vaakunansuunnitteluprosessi kestää ainakin pari kuukautta, ja kerrallaan työn alla on yhdestä kolmeen suunnittelutyötä.
– Mieluummin teen vähän ja hyvää kuin paljon ja huonoa.
Silti työllä tulee toimeen, sillä vaikka mies ei pidä vaakunoita kalliina, tulee yhden tekemisestä kuitenkin jopa puolisentoista tuhatta euroa miinus verot. Ja tuotteet. Niistä syntyy voita leivän päälle.
Vaakunoita teettävät niistä vihiä saaneet yksityishenkilöt, suvut, yhteisöt ja yritykset. Ani harva vaakunoista on vain yhden ihmisen käytössä; valtaosaan on käyttöoikeus rekisteröijän ohella esimerkiksi perheenjäsenillä, sukulaisilla tai yhdistysväellä.
Rantanen vahvistaa, että mielikuva vaakunoista aatelis- ja ritariajan sekä -väen juttuna on hyvin yleinen. Hän myöntää, että tämä voi syödä kysyntää.
– On iso sarka saada ihmiset ymmärtämään, että vaakunaan on jokaisella ihmisellä oikeus – ettei se ole vain perinnöllinen aatelinen tunnus tai hienojen ihmisten asia.
Vaakunoita on silti vuosien saatossa pulpahdellut lisää. Kun Rantanen aloitti suomalaisen vaakunarekisterin hoitajana vuonna 1990, oli kirjattuja vaakunoita 220. Nyt niitä on noin 1 860. Aatelisvaakunat eivät kuitenkaan sisälly lukuun.
Taidetta ja sovellushaastetta
Taiteen ja soveltavan, tuotteistavan jalostamisen yhdistävä heraldiikka sopii Rantasen luonteelle.
Luova suunnittelu ja heraldisten elementtien käyttö laajastikin kuvataiteessa ruokkivat miehen taiteellisuutta, ja tuoteperheeksi jalostaminen taas tarjoaa kiehtovaa haastetta. Miehelle ei pelkkä uniikkien taidekappaleiden teko riittäisikään.
– Pitää olla enemmän haastetta kuin tavallisella maalarilla.
Taidetta ja tuotteistusta yhdistävä ammatti on myös turvallisempi kuin silkka taiteilijuus, joskin aikanaan miehen perinteinenkin taide myi.
– Heraldiikasta olen saanut turvan ja elannon jo 40 vuotta, vastikään 60 vuoden ikäpyykin saavuttanut mies myhäilee.
