Pitkään maalaamista harrastanut ylöjärveläisaktiivi huomasi taas kerran, että maailmasta voi aina löytää jotain itselleen vielä ihan vierasta.
Käynti taidenäyttelyssä avasi maalausharrastaja Raili Östringille ihka uuden näkymän taiteen maisemaan. Noin vuosi sitten Sara Hildénin taidemuseossa esillä olleet Ellen Gallagherin paperileiketekniikkaa hyödyntävät kollaasit löivät kokeneen harrastajan ällikällä.
– Yllätyin, että näinkin tehdään taidetta. Olin luullut, että paperileiketyöt ovat askartelua, jota tehdään lapsena.
Erityisesti Östring viehättyi valkoiselle pohjalle koostetusta valkoisesta kalasta.
– Valo tuli siinä hienosti esiin.
Niin tekniikka kuin naista ihastuttanut kalan muoto jäivät itämään mieleen. Kun Östring sitten sairastui eikä oikein jaksanut maalata, itu nousi mullista. Nainen huomasi ostaneensa kartonkia ja miettivänsä, mitä siitä tekisi. Alkoi syntyä kaloja ja pian Irlannin-matkan innoittamia lampaitakin leiketekniikalla.
Uutta aina vain
Östringin tyhjästä kurssilla alkanut mutta sitten aktiivisena pulpunnut kuvataideharrastus on kestänyt jo liki neljännesvuosisadan, ja hänellä itselläänkin on mittarissa muhkeat 77 vuotta. Silti hän ei ole juuttunut uriinsa vaan tarttui vielä ihan uuteen tekniikkaan, koska hamuaa uusia tuulia.
– Huomaan, kuinka paljon maailmassa on mahdollisuuksia, kuinka paljon sellaista, jota en ole nähnyt, nainen intoilee ja kertoo inspiroituvansa nuorten ja viimeaikaisen opettajansa Pia Feinikin ennakkoluulottomuudesta.
– Nuorilla tekijöillä on vapaus käyttää mitä materiaaleja hyvänsä. Feinik on kannustava eikä lokeroitunut.
Vaikka Östringin harrastus on vuosikaudet liikuskellut vain maalaamisessa ja jokusessa pastellikokeilussa, ei hän silläkään saralla ole kangistunut kaavoihin. Hän on aina kiikaroinut tuoreita juttuja, sillä on taiteentekijätyyppiä, joka kyllästyy aika ajoin vanhaan.
Hän etsii ainakin vaihtelua väripalettiin ja tekniikoihin sekä kokeilee materiaaleja, kuten hiekkaa maalissa. Viime aikoina hän on afrikkalaistaiteen värikkyydestä ja rikkaudesta innostuttuaan tehnyt Afrikka-sarjaa ja tuonut töihinsä tällä erää myös ajatuksen painoa.
– Haen haasteita.
Tekniikka urkeni omasta päästä
Vaikka Östring on ahkera kuvataidekursseilla kävijä, paperileiketekniikan hän opetteli itsekseen. Leikekurssi ei edes käynyt hänen mielessään, koska hän ei tiedä sellaisia olevan ja koska ei tällä kertaa sellaista kaivannutkaan.
– Minusta on ihanaa löytää asioita itse.
Naisesta haurasta paperia olisi hankalaa kuljetella kurssipaikalle, ja hän pitää leiketyöskentelyä itsenäisenä. Siksi hän saksii mieluusti kotona.
Oppi on karttunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Vaikka töitä on jo syntynyt liuta, Östring kehittää tekniikkaansa jatkuvasti.
– Koko ajan minulla on ajatus, että töihin pitäisi saada jotain kivaa, hän viittaa leikkisiin yksityiskohtiin, kuten lampaan luistimiin.
Nainen on oivaltanut esimerkiksi kirurginveitsen käytön – Östring puhuu veitsellä maalaamisesta – sekä saksilla kihartamisen, paperin ruttaamisen ja joukon muotoja. Äkkiä hän keksii, että mainosten värikkyyttäkin voisi hyödyntää.
Östringille opin tie on ollut ihana, koska hän nauttii onnistumisesta huomatessaan jonkin työtavan toimivaksi.
– Kun löysin, miten kirurginveitsellä työskennellään, en malttanut mennä nukkumaankaan, hän hihkuu ja toteaa, että löydöt vain vahvistavat hänen tunnettaan kauneuden huimasta kirjosta.
Suunnittelua mutta vapauttakin
Suunnittelu on Östringin paperitöissä kaiken lähtökohta. Toisin kuin maalatessa usein voi yrittää uudestaan vanhan päälle, paperityössä vaiheita on hankala peruuttaa.
Östring aloittaa miettimällä, mikä aihe olisi mahdollinen. Hän on helppouden vuoksi keskittynyt perusmuodoltaan selkeisiin eläimiin ja isoon kokoon. Haaste tulee pikkutarkasta leikkelystä.
Peruskuvion Östring piirtää alustalle. Kaavailuista huolimatta on vapauttakin: nainen leikkelee paperipaloja, kunnes löytää sopivia. Sitten seuraa vuoroin leikkuuta ja liimausta ja lopuksi silauksia, kuten maalattavia yksityiskohtia.
Paperitöissä naista kiehtovat materiaalin helppous, nopea työn tuloksen näkeminen ja peruuttamattomuus.
– Se on haaste.
Nopeisiin töihin on mukava tarttua, kun mieli sitä janoaa.
– Ne ovat välipaloja.
Esillä maalausten ja valokuvien rinnalla
Ylöjärveläisharrastajan aluevaltaukseen voi kurkistaa tamperelaisnäyttelyssä. Hänen pitkäaikaisen taidetuttavansa Arja Rainion järjestämässä ja tämän sukulaistytön töitäkin sisältävässä näyttelyssä on esillä maalauksia, valokuvaa ja paperileiketöitä kunkin tekijän harrastuneisuuden mukaan.
Tampereelle ylöjärveläiskolmikko päätyi Rainion bongattua kivan näyttelypaikan.
– Ylöjärvellä on myös aika vähän näyttelypaikkoja, Östring tuumii.
Hän toi esille juuri paperitöitään, koska halusi näyttää löytönsä muillekin.
Taidenainen jaksaa vielä intoilla löydöstään ja kehittää sitä. Uudistuja ei osaa sanoa, jääkö into pysyväksi.
– Haluan katsoa, kuinka pitkälle löydän omia polkujani. Katsotaan, kauanko intoa riittää. Onko seuraavaksi koiranäyttely? hän viittaa arvoituksellisesti tekeillä olevaan paperihauvaansa.
Kolme taiteilijaa Kahvisalongissa 31. tammikuuta saakka: maalauksia, valokuvia ja paperileiketöitä (Tuomiokirkonkatu 34, Tampere).
