Liikunnan ja ravitsemuksen ammattilaiskaksikko ei parjaa uudenvuodenlupauksia roskasankoon muttei lähde mukaan niistä sokeasti vouhottamiseenkaan. Lupaus on hyvin määriteltynä mahdollisuus mutta harkitsemattomasti letkautettuna ehkä tie pessimismiin.
Taas eletään vuoden alkumetrejä, mikä tietää uudenvuodenlupauksia tai ainakin iänikuista vouhotusta niistä. Ja mitä useimmin ne liittyvät elämäntapoihin.
Kaupungin ravitsemusterapeutti Katja Sassi-Pyykkö ja valmennusyrittäjä Heini Nykänen eivät kausilupauksia tyrmää mutta suhtautuvat niihin muutamin varauksin.
– Puolihuolimaton lupaus on helppo sanoa, mutta toteutus ei ole yksinkertaista, Sassi-Pyykkö toteaa.
Kaksikko perääkin pitkälle ulottuvia tavoitteita tyssäävän innostuspuuskan sijaan. Toisaalta se ei pidä lyhyttäkään tempausta pahana, jos siihen tarttuja vain tiedostaa rehellisesti, ettei nyt olla muuttamassa koko elämää.
– Selvä suunnitelma toteutuksesta on oltava heti mukana, ravitsemusterapeutti vinkkaa.
– Ja kyllähän jostain täytyy aina aloittaa, hyvinvointikollega sanoo pyrähdyksillekin armollisesti.
Liikuntapaikoilla tyypillistä
Ravitsemusammattilainen ei juuri törmää uudenvuodenlupauksiin. Hän selittää, että nykyään moni viittaa naureskellen kintaalla moisille, ja toisaalta että kenties hätäisten lupausten tekijät harvoin ovat niitä, jotka hakeutuvat terveyskeskuksen ravitsemusterapeutille.
– Vastaanotolle ei tule ryntäystä tammikuussa.
Nykäselle taas lupailijat ovat tuttu näky.
– Liikuntapuolella ilmiö näkyy erittäin paljon. Tunnit täyttyvät, ja kysyntää on, hän sanoo ja kertoo kuulevansa ihan avoimiakin mainintoja lupauksista.
Liikuntanaisen silmissä ykköslupaus on painonpudotus. Moni on myös peruskunnon parantamisen tai vaivojen kuntouttamisen perässä. Tammilupauksille tyypillisesti Nykäsenkin kohtaamissa vannomisissa paistaa tuon tuosta ehdottomuus.
– Sanotaan, että nyt loppuu suklaan syönti tai että ei enää hiilihydraatteja.
Viinapullon korkin sulkemisesta Nykänen ei kuitenkaan paljoa kuule, vaikka se on tavanomaisimpia tammilupauksia.
– Liikuntamaailmassa se on arka juttu. Siitä ehkä uskalletaan puhua vasta, kun on jo vähän tutustuttu.
Nykänen näkee, että johonkin pikaohjeeseen pureksimatta tarttuvat ja yksin punnertavat onnistuvat yleensä huonommin kuin apua tai tukea hakevat. Tosissaan toimeen tarttuvilla hän kuitenkin näkee ja on todistanutkin hyvät mahdollisuudet.
– Me ammattilaiset teemme työtä, että saisimme mahdollisimman monen kiinni, jotteivät he jäisi vain alkuhässäkkään.
Vaaroina pieleen meno ja pessimismi
Kenties tyypillisin vaaranpaikka uudenvuodenlupauksissa onkin juuri toteutuksen lopahtaminen puolitiehen. Tässä taas vaarana on stressaantuminen ja toivon menetys.
– On tavallaan sääli, että epäonnistumisten myötä usko uudenvuodenlupauksiin on jo mennyttä. Jos ei enää haluta luvata, johtaako se siihen, ettei enää tartuta korjattaviin asioihin ollenkaan? Nykänen harmittelee.
Vaikka naiset näkevät kovin yksilölliseksi sen, onko lupauksen epäonnistuminen rankka paikka, he pitävät mönkään menneiden lupausten vaarana pessimismiä ja kohtaloon tyytymistä.
– Vaikka moni näyttää suhtautuvan lupauksen epäonnistumiseen naureskellen, pinnan alla voi olla muuta, Nykänen huomauttaa ja toteaa, että toki epäonnistuminen yleensäkin nakertaa itsetuntoa.
– Jos kokee itsensä täysin selkärangattomaksi, muutoksista voi tulla mörkö ja pakko, joka ei johda mihinkään.
– Kyllä ilon pitäisi olla mukana. Jos ei ole, tulisi pysähtyä miettimään omia arvostuksiaan ja voisi lähteä sille tielle, joka tuntuu oikealta, Sassi-Pyykkö jatkaa.
Pessimismillä voi myös sotkea suoritustaan. Jos jauhaa mantraa, että pieleen menee, ei keskity itse tekemiseen niin hyvin kuin olisi helpostikin mahdollista.
Lupausten haittana Sassi-Pyykkö huomaa myös tarpeille sokeaksi tulemisen ja jopa turhan paineen ottamisen.
– Kaikki ihmiset eivät tarvitse muutosta. Ikuinen laihduttaja voi vaihteeksi päättää, ettei tänä vuonna laihduta.
– Moni itseensä tyytyväinen vain naureskelee lupauksille, toveri kuitenkin sanoo tyytyväisen helpottuneena.
Myös mahdollisuus ja motivoija
Vaan eivät lupaukset kaksikon mielestä ole tyystin pahasta.
– Onhan lupaus aina mahdollisuus muutokseen. Se on sanana positiivinen, Nykänen hymyilee.
Ehkä epäolennaiselta tuntuva juuri uutenavuotena vannominen on Sassi-Pyykön mielestä toimivakin pysäyttäjä.
– Ihminen elää kalenterin mukaan. Uuden vuoden äärellä voi pysähtyä miettimään, mitä asioita voisi tavoitella.
Lupaus voi myös olla aktivoija ja pitkien muutosten palasteluväline: vaikka tempaus kestäisi vain hetken, se voi johtaa yleiseen muutostiellä jatkamiseen.
– Lupaus on työväline myös minulle. Voin käyttää ihmisen intoa hyödykseni ohjauksessa, Nykänen tuumii.
Kaksikko näkee uudenvuodenlupaukset sopiviksi periaatteessa kaikille muutosta tavoitteleville. Hyvin ne sopivat esimerkiksi ryhmäihmisille, sillä nyt heille on tyrkyllä paljon alkavia kursseja.
Suorittajatyyppejä tai hankalassa elämäntilanteessa painivia he sen sijaan hiukan varoittavat.
– Jos veren maku suussa suorittaa, se ei ole hyvä, terapeutti sanoo.
