Haitalliset verovähennykset

Otsikko on aina tekstin kuin tekstin sielu. Kävin itseni kanssa pikaisen jaakobinpainin. Alun perin ajattelin nimittää osaa verovähennyksistä turhiksi. Verotus muuttaa ihmisten kulutuskäyttäytymistä, ja se on ihan oikein. Haitallisia asioita sopii verottaa ankarammin kuin vähemmän haitallisia. Esimerkiksi energian kulutukseen ja jokaiselle tuttuun ruokavalioon saadaan verotuksella muutoksia. Hyvä niin. Mutta sitten, kun verovähennykset saavat liian suuren roolin, niin voidaan jo puhua haitallisuudesta.
Lyhyesti sanottuna Suomen verojärjestelmää voi sanoa aivan hirvittäväksi sillisalaatiksi. Ja ellei tykkää suolaisesta kalasta, niin sanotaan verotuksemme sitten olevan makeaa torttua tortun päällä. Vuosikymmenien kuluessa on muotoutunut erilaisia vähennyksiä ja niihin liittyviä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä. Osa säädöksistä on ihan perusteltuja. Niitä vähemmän mairittelevia ovat ne, joiden perustelu on se, että niin on vain poliittisesti päätetty. Mitä tahansa vähennyksistä harkitaan poistettavaksi, niin vastustus on äärimmäisen kovaa.
Ensimmäisenä voi nostaa tikun nokkaan työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut. Mieleen tulee tietysti se muutosvastarinta. Asiaa kannattaa ajatella edes vähän, ennen kuin siirtyy kategorisen vastustuksen puolelle. Yksinkertainen näkökohta on puhtaan taloudellinen. Valtion verotulot pienenevät merkittävästi tällaisten vähennysten takia. Suomi on muutamina viime vuosina velkaantunut rajusti. Jossain kohtaa velkaantuminen on pakko lopettaa, ja silloin kysytään, mistä valtio voi saada lisää tuloja.
Valtion verotulot ovat se ensimmäinen liikkuva osa. Toisekseen voi ajatella vähennysten kohteena olevan toiminnan luonnetta. Ammattiyhdistystoiminta on määritelmällisesti yhdistystoimintaa. Ja yleisesti yhdistyksiin kuuluminen on vapaaehtoista. Kansalainen kuuluu yhdistykseen, jos se on hänelle jollain tavalla mielekästä. Verotukea siihen ei tarvita.
Tosiasia Suomessa on, että työmarkkinajärjestöillä on merkittävästi parlamenttimme ulkopuolista valtaa. Tätä edesauttaa saatu verotuki. Lainsäädäntöpuolella ei kuitenkaan ole aina oltu kovin ripeitä. Hyväksi tietokilpailukysymykseksi sopii se, miltä vuodelta on peräisin työehtosopimuslaki. Vastaus menee vuoteen 1946 saakka. Onneksi ei siltä osin aivan Täällä pohjantähden alla -tunnelmissa olla.
Työtä ei äkkiseltään ajatellen kannata ottaa vastaan, ellei se kannata. Sivujuonteena eläkekertymiä kansalainen ei välttämättä tule ajatelleeksi. Välittömästi työnteon kannattavuuteen vaikuttavat työmatkakulut. Näin ollen kustannusten vähentäminen verotuksessa on perusteltua. Suomessa järjestelmä vain on toivottoman monimutkainen. Oikeustapauksista seuraa, että yötyöläisen ei tarvitse oman auton käyttöä perustella. Muuten linja on sellainen, että verottaja mielellään odotuttaa ihmistä julkisissa liikennevälineissä ja ei hyväksy oman auton kuluja.
Itse verotoimistossa töissä oleva on tuskastunut tilanteeseen ja ottanut yhteyttä kansanedustajaan. Vastaus on, että kiitos palautteesta. Ruotsissa kaiketi matkavähennys on kaavamainen ja perustuu kodin ja työpaikan väliseen etäisyyteen. Jäykässä Suomessa tähän asiaan on jollain aikataululla tulossa selkeyttä.
Poliittinen kiitos menee tänne Pirkanmaalle siitä, että luottamushenkilömaksu on verotuksessa vähennyskelpoinen. Tällä kohtaa moni varmaan jo putosi niin sanotusti rattailta. Kunnallisista kokouspalkkioista poliittiset puolueet siis ottavat osansa rahoittaakseen lähinnä seuraavia vaaleja ja muuta toimintaa. Käytännössä yhteisistä asioista kiinnostuneet vaikuttajat eivät tästä välitä. Sen takia tämän arkikielessä puolueveroksi sanotun maksun  vähennyskelpoisuus on täysin turha. Lisäksi eläkkeellä olevat poliitikot eivät tätä vähennystä välttämättä saa.
Asuntosijoittaja kokee kahtalaista kohtelua. Ostohetkellä kiinteistöistä menee reilusti suurempi varainsiirtovero eli neljä prosenttia kuin silloin, jos ostaa asunto-osakkeen, jonka varainsiirtovero on vain 1,6 prosenttia. Sitten taas vuosien varrella kiinteistön hankintakulua saa vähentää poistoina. Osakkeilla on eri kohtelu. Toivoa sopii, että verotyöryhmissä tällaisia kummallisuuksia puntaroidaan aiempaa tarkemmin.
marko@markotaipale.fi