Ylöjärveläislähtöinen Anni Kytömäki on yksi tämän vuoden Finlandia-ehdokkaista. Kirjallisuuspalkinto jaetaan 27. marraskuuta.
Perjantaina helsinkiläisen Ekbergin kahvilan toisessa kerroksessa elettiin jännittäviä hetkiä.
Kirjallisuuden Finlandia-palkinnon valintalautakunnan puheenjohtaja, näytelmäkirjailija Sirkku Peltola puhui kauniisti suomalaisen kirjallisuuden tilasta. Peltolan mielestä suomalainen kirjallisuus voi hyvin. Mainituiksi tulivat sisältöjen laajuus, ajankohtaisuus, koskettavuus, rohkeus, tarkkanäköisyys ja lohduttavuuskin.
Kaikkia kiinnosti kuitenkin se, ketkä kuusi Peltola kutsuu salin eteen.
Peltola kilisti kelloa ja sanoi jokaisen kilahduksen jälkeen nimen. Kolmannen kellon kilahduksen jälkeen sisään pyydettiin Anni Kytömäki.
Kädet selän takana, tyynen mutta samalla innostuneen oloisena Kytömäki kuunteli, kun hänen helmikuussa ilmestynyttä esikoisromaaniaan hehkutettiin.
− Kultarinta on vilpitön ylistys metsälle ja koskemattomalle luonnolle. Anni Kytömäki on tavoittanut kauniin ja puhuttelevan kielen, joka avaa lukijan eteen metsän kaikkine vivahteineen. Tarkkaan rakennetussa kerronnassa ei nojauduta dialogiin, vaan päähenkilöiden mielenliikkeitä tulkitaan paljolti luonnontapahtumien kautta. Lukukokemus on pakahduttava mutta samalla luonnonkuvauksiensa ansiosta seesteinen ja rauhoittava, valintalautakunta kuvaili.
Kirjailijat olivat hiippailleet paikalle jo aamuyhdeksän jälkeen, etteivät kymmeneksi tiedotustilaisuuteen kutsutut toimittajat ehtisi nähdä heistä vilaustakaan liian aikaisin.
− Odotimme 45 minuuttia kahvilan varastohuoneessa: hyllyillä oli pöytäliinapinoja ja maljakoita. Hermostunutta vitsailua oli ilmassa, Anni Kytömäki kertoo.
Ei sittenkään marginaalissa
Kaksi päivää aiemmin Kytömäki oli juuri herännyt nokosilta, kun puhelin soi. Hän tunsi olonsa päiväunien jälkeenkin väsähtäneeksi. Kaiken kukkuraksi puhelimen näytöllä huomiota vaati tuntematon numero.
− Tuntui, että tulossa on huono päivä. Vastasin silti tuntemattomalle numerolle.
Kun Gummeruksen kustannusjohtaja Anna Baijars esitteli itsensä, Kytömäki arvasi heti, mistä oli kyse.
− Tiesin, että ehdokkaat julkistetaan sillä viikolla. Yhteydenpitoni kustantamon suuntaan oli aiemmin hoitunut kustannustoimittajan välityksellä, joten kustannuspäälliköllä ei voinut olla muuta syytä soittaa.
Vielä samana päivänä Kytömäen oma kustannustoimittaja vei kirjailijan täytekakkukahveille. Läheisille oli lupa kertoa, mutta muuten tieto piti pitää salassa perjantaihin.
− Tuntuu hienolta, kun Gummeruksen ihmiset elävät niin täysillä mukana tässä.
Kytömäki sanoo olevansa ehdokkuudesta valtavan iloinen.
− Tämä tuo Kultarinnan entistä laajemman yleisön tietoisuuteen. Esikoisteoksen kanssa näkyvyyden saaminen on muuten vaikeaa. Tietysti toivon, että mahdollisimman moni kuulisi kirjastani ja lukisi sen. Itsekin olen kuullut hyvistä kirjoista joskus vasta vuosia niiden ilmestymisen jälkeen.
Esikoiskirjailija on toisinaan kokenut olevansa ajatuksineen marginaalissa: luonnonsuojeluun liittyviä näkemyksiään hän on jopa joutunut selittelemään.
− Nyt huomaan, etten olekaan ajatuksineni yksin. Kirja on syvintä itseäni, ja lukijat ovat ymmärtäneet sen ja samastuneet sen henkilöihin, Anni Kytömäki iloitsee.
”Pysyn kylmäpäisenä”
Mahdollista voittoa Anni Kytömäki ei suostu sen kummemmin ajattelemaan.
− Olen yrittänyt pysyä kylmäpäisenä. Esikoinen ei ole koskaan ennenkään voittanut.
Finlandia-palkinto on 30 000 euron arvoinen. Jos voitto osuisi kohdalle, Kytömäen ei hetkeen tarvitsisi kantaa huolta huomisesta.
− Minulla on niin pienet menot, että tulisin palkintosummalla toimeen pitkään, kirjailija hymyilee.
Anni Kytömäki asui lapsuutensa ja nuoruutensa Ylöjärvellä. Nykyinen koti on Hämeenkyrössä.
