Arvon Jaakko Juteinikin ansaitsee!

Juha Hurmeen kirjoittama ja ohjaama komedia Maailmankaikkeus sai ensi-iltansa Tampereella Teatteri Telakalla perjantaina. Hattulan suuresta pojasta, sanataiteilija Jaakko Juteinista kertova räväkkä näytelmä on Suomalaisten puolustus -trilogian päätösosa.
Maailmankaikkeus-näytelmän Jaakoin Juteini (Piia Soikkeli, toinen vasemmalta), pirun (Tanjalotta Räikkä), sydämen (Antti Laukkarinen) ja tuomarin (Kaisa Sarkkinen, vas.) puristuksessa. Esitykset jatkuvat Teatteri Telakalla 8. marraskuuta saakka.

Maailmankaikkeus-näytelmän Jaakoin Juteini (Piia Soikkeli, toinen vasemmalta), pirun (Tanjalotta Räikkä), sydämen (Antti Laukkarinen) ja tuomarin (Kaisa Sarkkinen, vas.) puristuksessa. Esitykset jatkuvat Teatteri Telakalla 8. marraskuuta saakka.

Suoraan sanoen: ihan pimeetä on näytelmän ensimmäinen vartti. Samaan varttiin lauletaan vielä pontevalla kuorostemmalla beatrunoilija Allen Ginsbergin paskantärkeitä huomioita ja käynnistellään tarinaa på svenska ja ”alun takaa”.
Juha Hurme nostaa trilogiansa viimeisessä osassa framille vielä yhden suomalaisuuden puolestapuhujan ja liian vähälle huomiolle jääneen ajattelijan, Jaakko Juteinin.
Pirunpolska Juteinista alkaa rytinällä, kun sanan kova hammas iskee luulotuksen luuhun.
Mutta kuka ihmeen Juteini? Moniko muistaa, että Hattulan suureksi pojaksi nimetty, suomen kielen ylistäjä Jaakko Juteini (1781–1855), löytyy myös Arvon mekin ansaitsemme -laulun takaa.
Juteini kävi koulunsa Hämeenlinnassa ja Turussa ja työskenteli kotiopettajana, kunnes hänelle aukeni Viipurin maistraatin sihteerin virka. Juteini nai emännöitsijänsä, Catharina Margaretha Blankin. Heille syntyi tytär Laura, joka kuoli vauvaikäisenä. Hänen jälkeensä perhe kasvoi pojalla, Joel Jacobilla.

Kirjarovio paloi Viipurin torilla

Jaakko Juteinin tuotanto kattoi kauno- ja tietokirjoja, pilajuttuja, filosofisia kertomuksia, sananlaskuja, mietelmiä ja aapisia. Juteini käytti sanaparia ”hyvän suondo” kuvaamaan elämänasennetta, jonka kulmakivinä olivat järki, hyvyys ja lähimmäisenrakkaus. Teoksissaan hän kirjoitti kurjien ihmisten kohtalosta sekä luonnon ja eläinten suojelusta, unohtamatta tupakkaa ja viinaa.
Juteini arvosteli kirkon valta-asemaa ja pappeja, ja osansa saivat myös lahjottavat tuomarit.
Valistusajan perillisenä Jaakko Juteini yhdisti uskon ja järjen. Raamattua hän piti kauniiden kertomusten kokoelmana ja Jeesusta esimerkillisenä ihmisenä.
Oman aikansa vapaa-ajattelijan kirjoitukset herättivät huomiota ja kirvoittivat Virolahden kappalaisen laatimaan herjakirjoituksen Voi sun juttujas, Juteini.
Papisto haistoi teoksessa Anteckningar af tankar uti varianta ämnen kerettiläisiä ajatuksia, kirja takavarikoitiin ja painos poltettiin roviolla Viipurin Turuntorilla vuonna 1829. Tuomio kumottiin myöhemmin, ja vuonna 1840 yliopiston filosofinen tiedekunta kutsui vääräoppisuudesta tuomitun Juteinin kunniatohtoriksi.

Sydän hapettaa ja piru sapettaa

Juha Hurme valottaa näytelmässään Juteinin työhön liittyneitä ristiriitoja. Hän osaa saman, minkä Juteinikin osasi: ovelan arvostelun.
Näytelmän keskiössä on ihminen, jota sydän hapettaa ja piru sapettaa.
Runoilija Risto Ahti on todennut, että juuri Juteini vastaanotti sydämeensä ensimmäisenä Suomen kansan.
Hurme on kirjoittanut tämän rakkauden näytelmänsä lihaspumpuksi: Antti Laukkarinen esittää verevällä tavalla Juteinin sydäntä, joka sykkii kielen rytmissä.
Kaikki näyttelijät esittävät Juteinia, mutta Piia Soikkeli on heistä Jaakoin Juteini. Sanat eivät riitä kertomaan, miten korvaa kutittavaa Soikkelin suusta soljuva teksti on. Suloista on suomen kieli!
Tanjalotta Räikän herkullinen Wiksari on räksyttävä koira ja purkkapiru, jonka puhe on sarjakuvien Väiskin naurun ja Repen ronskin kiusanteon miksaus.
Mainio Kaisa Sarkkinen on penseä tuomari, joka raapaisee sen ensimmäisen tikun. Markku Mäkirannan nerokas lavastus, Hannu Hauta-ahon valomaailmassa, tuo mieleen Hurmeen Nyljettyjä ajatuksia -teoksen kansikuvan. Ja se taas tuo mieleen itse teoksen, joka on hautunut verkkaisella soudulla Kustavista Hailuotoon. Maailmankaikkeus seilaa samoilla ihmisellisyyden vesillä kuin Nyljetyt ajatukset.

Hurme haluaa hämmentää

Juha Hurme suosittelee käsiohjelmassa Jorge Luis Borgesin teosta Haarautuvien polkujen puutarha. Maailmankaikkeus, menneisyys ja nykyhetki, kieli ja sen suhde todellisuuteen, siinäpä suomalaista Hurmetta ja argentiinalaista Borgesia yhdistävää mutusteltavaa.
Borges on sanonut haluavansa viihdyttää ja kiehtoa mieltä. Hurme nauttii saadessaan hämmentää katsojia ja kieltä. Tähän päälle vielä lämmin nauru ja inhimillinen ymmärrys, niin Maailmankaikkeus on kirjailijan näköinen räväkkä remmakka, jossa sana on silti arvossaan.
Osaavat näyttelijät takaavat, että Hurmeen tekstiä on helppo kuunnella. Sanoja on paljon, mutta lauseet putoilevat vaivattomasti. Ja miten ihastuttava onkaan Juteinin tekstiin pohjautuva laulu Tähtien synty.Mestari Arto Piispanen on sävellysten ja pianon takana.

Sananvapaus kysyy rohkeutta

Historiallisen perspektiivin nykymaailman tapahtumiin ottava esitys kysyy, kenellä on riittävästi rohkeutta käyttää sananvapautta. Perustuslailla turvattu sananvapaus ei ole itsestäänselvyys. Kirjailija Sofi Oksanen käytti tätä vapautta viime viikolla Frankfurtin kirjamessuilla ja sai siitä heti huutia.
Rajuja esimerkkejä löytyy valtiotasolla hyvinkin läheltä.
Näytelmän kantaesitys oli Aleksis Kiven päivänä. Kivi nostatti tuotannollaan yhtä kitkerää keskustelua kuin Juteinikin koki. Joten sydänverellä ja pirun riivaamana sinun, uusia ovia aukova sanataiteilija hyvä, on yhä vain taidettasi tekemän.
Teatteri Telakan syksyn ohjelmassa todetaan, että Maailmankaikkeutta ei voi suositella kenelle vain, koska se sisältää vaikeita sanoja ja kiusallisia ajatuksia. Jos yhtään herättää uteliaisuutta, suosittelen voittamaan esteet.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?