Jos olet joskus luullut nähneesi Ylöjärvellä velhoja, noitia tai puolijättiläisiä, ei huolta: et välttämättä ole hullu. Olet vain saattanut havaita joukon asialleen omistautuneita larppaajia.
– Olemme ylpeästi nörttejä! Kaikille tämä harrastus ei varmasti sovi, mutta meille sopii, 19-vuotias Sofia Varjolahti naurahtaa.
Länsisuomalaiseen Epel Larp -yhdistykseen kuuluva Varjolahti on ollut aktiivinen larppaaja hieman yli vuoden. Ensikosketuksensa harrastukseen hän sai Ylöjärvellä.
– Antaverkan leirikeskus on osoittautunut hyväksi paikaksi Harry Potter -larpeille. Marraskuussa järjestämme siellä taas noin 60 hengen pelin, Varjolahden kaveri Henniina Isoaho lisää.
Isoaho, Varjolahti ja Susa Mattila kuuluvat Epel Larp -yhdistykseen, joka järjestää liveroolipelejä eri puolella Länsi-Suomea. Kolmikon mukaan Ylöjärvi on vakiintunut viime vuosina yhdeksi porukan pääpaikoista.
– Antaverkassa on pidetty muutama kohtuullisen iso larppi. Muita suosittuja pelipaikkoja ovat esimerkiksi Parkano ja Lapua, parisen vuotta sitten yhdistyksen toimintaan mukaan hypännyt Isoaho selvittää.
Vaikka liveroolipelaaminen – tuttavallisemmin larppaus – on kasvattanut viime vuosina tasaisesti suosiotaan, suhtaudutaan harrastukseen yhä varsin kummastellen. Mattilan mukaan larppaukseen liittyy edelleen liuta vääriä ennakkoluuloja.
– Tv-sarjat ja elokuvat antavat ulkopuolisille sellaista kuvaa, että me vain heittelisimme noppaa metsässä haltiakorvat päässä. Sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, hän hymähtää.
Lyhyesti sanottuna larppaaminen tarkoittaa eläytymistä fiktiivisen hahmon rooliin. Tämä tehdään ryhmässä muiden samanhenkisten ja samasta teemasta kiinnostuneiden pelaajien kanssa.
Joku voisi sanoa, että edellinenhän kuulostaa pienten lasten leikkimiseltä. Varjolahti huomauttaa, että kyse on kuitenkin aikuisten ihmisten harrastuksesta, jonka suhteen ollaan aivan vakavissaan. Larppausta on verrattu vuosien mittaan muun muassa improvisaatio- ja Commedia dell’arte -teatteriin.
– Tässä on silti aivan eri tason eläytymistä kuin näyttelemisessä. Tarkkoja repliikkejä ei ole ja hahmoaan voi jopa kehittää, koska pelit kestävät pitkään. Larppaamisessa voi kokea hahmonsa koko tunnekirjon, Varjolahti kertoo hymyillen.
Muutakin kuin fantasiaa
Ylöjärven Uutisten haastatteluun larppaajakolmikko on laittanut ylleen Harry Potter -kirjasarjaa henkivät puvut. Tarkoituksena on osoittaa, millaisia hahmoja Ylöjärven Antaverkassa loppuvuodesta oikein vilistää.
– Potter-larpit ovat aika suosittuja Suomessa. Ylöjärvellä järjestettävä peli on tässä genressä aika suuri, sillä se on tarkoitettu peräti 56 hengelle, Isoaho kertoo.
Suomalaisten larppaajien epävirallisten nettisivujen mukaan maassamme järjestetään tänä vuonna kaikkiaan 27 laajaa larp-peliä. Antaverkassa järjestettävä James ja legenda sadonkorjuusta edustaa tässä joukossa fantasiaa, selvästi yleisintä peligenreä.
Kaikkia larppaajia eivät velho- ja haltiaseikkailut kuitenkaan kiinnosta. Harrastajien tapahtumakalenterissa komeilee myös vampyyri-, zombie-, kansalaissota- ja scifi-aiheisia larppeja.
– Suomessa fantasiapelit ovat tosi suosittuja, mutta genrejä on oikeasti todella paljon. Olen kuullut, että jopa Suomi-filmeistä ja politiikasta on järjestetty pelejä, Varjolahti kertoo.
Tavallisimmin suomalaiseen larp-tapahtumaan osallistuu 20–80 harrastajaa. Useimmiten peleihin voi hakea kuka tahansa kiinnostunut, kunhan on liikkeellä ajoissa.
Ylöjärven Harry Potter -larpin virallinen ilmoittautumisaika on jo päättynyt, vaikka pelin alkuun on aikaa lähes viisi kuukautta. Käytäntö on pääjärjestäjänä hääräävän Isoahon mukaan varsin tyypillinen.
– Peliä ennen täytyy vielä valmistella hahmokuvauksia ja lähettää ne pelaajille, luoda rekvisiittaa, tehdä pukuja… Tämä on paljon organisoidumpaa kuin yleisesti luullaan. Pelkkään käsikirjoitukseen voi tulla romaanin verran materiaalia, hän toteaa.
Roolipelaajia ja näyttelijöitä
Sitä, kuinka paljon larppaajia Suomesta tai Ylöjärveltä löytyy, on Henniina Isoahon mukaan mahdotonta arvioida. Kyseessä kun on sangen harrastajalähtöinen ajanviete, jossa järjestäytyminen yhdistyksiin ei ole olennaisen tärkeää.
– Meidän yhdistyksessämme jäseniä on noin 50. Ja Antaverkassa järjestettävä peli on jo täynnä, eli kyllä täällä kiinnostusta on, hän muotoilee.
Sofia Varjolahden larp-piirien laajuus on jopa yllättänyt. Kun hän otti osaa ensimmäiseen peliinsä viime vuoden keväällä, nuori nainen luuli näkevänsä jotakuinkin kaikki Tampereen seudun harrastajat.
– Pelaajia oli siis kolmisenkymmentä. Sittemmin olen huomannut, että onhan meitä onneksi muitakin, ja paljon onkin, hän naurahtaa.
Tyypillisesti larppaamisen pariin tullaan roolipelien maailmasta, mutta joukossa on Varjosalon mukaan myös paljon teatteriharrastajia. Jopa jotkin kokeneet näyttelijät ovat osoittaneet orastavaa kiinnostusta larppausta kohtaan.
– Piirit ovat pienet, mutta suvaitsevaiset. Harrastajien joukko on aika kirjava, minkä vuoksi ketään ei katsota kieroon. Se on minusta hienoa, Varjosalo hymyilee.
Susa Mattilan mukaan larppaaminen kehittää harrastajansa sosiaalisia taitoja ja itsetuntoa. Itsestään myös löytää uusia puolia, kun eläytyy tyystin toisen hahmon rooliin.
– Minulle tärkeintä on kuitenkin tavata ne mukavat ihmiset, jotka ovat siellä hahmojen takana, hän tiivistää.
+++++
James ja legenda sadonkorjuusta -larp Antaverkan leirikeskuksella 7.-9. marraskuuta. Lisätietoja ja ilmoittautuminen varapaikoille nettiosoitteessa http://kurpitsaleivos.wix.com/kurpitsajuhla.
