Hämeenkyrö on saanut uuden teatterin. Keväällä perustettu Maaseudun Taiteellinen Teatteri jatkaa aiemmin tuotettujen Sillanpään marssilaulun ja Maan korvessa kulkevi -kansanoopperoiden linjalla.
Nyt porukka on tarttunut Sulo Aittoniemen tosipohjaiseen tekstiin Kaksi Niiloa. Heiskan kylätoimintakeskuksen viihtyisässä pihapiirissä esitys soljuu mukavasti Jari Hiltusen ohjaamana.
Maaseudun Taiteellisen Teatterin (MTT) hallituksen puheenjohtaja Kauno Perkiömäki valotti ennen ensi-iltaa yhdistyksen syntyä ja taustaa.
Tarkoituksena on laajentaa toimintaa oman pitäjän ulkopuolelle, ovathan nytkin monet mukana olevat muualta. Myös Pohjanmaan suunta koetaan tärkeäksi yhteistyössä.
Ensi keväänä MTT esittää hengellisen kansanoopperan Huutolaistytön laulu, joka kertoo 3. tammikuuta vuonna 1868 Heiskalla myytyjen 299 huutolaislapsen tarinan. Sen käsikirjoittajana on Tapio Parkkinen ja säveltäjänä todennäköisesti Jorma Panula.
Mielikuvitusta riittää huijatessa
MTT:n ensimmäinen produktio Kaksi Niiloa on syntynyt Sulo Aittoniemen kynästä. Hän toimi poliisiaikanaan pitkään rikostutkijana, ja kahden Niilon tarina on syntynyt arkistoja tutkimalla.
Hämeenkyröön tositapahtumiin perustuvan näytelmän tekee sopivaksi erityisesti se, että päähenkilöt ovat olleet paikkakuntalaisia.
Kaksi Niiloa, Pelttari ja Kuukveltti olivat veijareita, joilta ei mielikuvitus loppunut ihmisiä huijatessa. Kun toisella oli kirjekuoria, keksittiin myydä yli sataprosenttisesti itäviä siemeniä ja torakan karkottajia. Aineet saatiin raaputtamalla tiiliskivestä.
Paikkakunnan hevoset pääsivät heidän avullaan sadalla markalla kantakirjaan ja emännät saman tien parilla kympillä vaikka super-A-luokkaan. Rautatien linjauksetkin saatiin siirrettyä, kun isänniltä löytyi tarpeeksi rahaa.
Jättipotti löytyi kuitenkin suutari Palmenin leskestä, jolla tiedettiin olevan piirongin laatikossa huikeat 30 000 markkaa.
Pelttarista sukeutui hetkessä uskottava tuomari ja tuleva sulhanen ja Kuukveltistä merimiespappi. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Aittoniemi itse piti Niilojen huijauksia sikäli harmittomina, että heiltä saatiin aina rahat ja vääryydellä viedyt tavarat takaisin. Hän piti heitä enemmän veijareina kuin paatuneina rikollisina.
Näyttämölle Aittoniemi on kirjoittanut ennenkin. Seleentakuset-teatteri on esittänyt Otto Viljakaisen testamentin ja Lentäjäluutnantti Linkreenin kiimaviikon sekä yhdessä Elisa Niemen kanssa kirjoitetun Uittojätkien paluun.
Aittoniemelle on tyypillistä melko karkeankin kielen käyttö – ruma sana sanotaan niin kuin se on. Tämä rajaa esityksistä aivan pienet katsojat pois. Muuten kirjoitustyyli on sujuvaa ja humoristista.
Ohjaajalla hyvä työryhmä
Viljakkalassa pitkään ohjannut Jari Hiltunen on saanut Hämeenkyröön hyvän näyttelijäryhmän. Niilot, Pelttari (Jarmo Grek) ja Kuukveltti (Lars Grundström), ovat asiansa osaavia, ketteriä huijareita. Molemmat ovat myös oivallisia laulumiehiä, ja illan tullen on hyvä luikauttaa virsi maata mennessä.
Sopivasti karrikoidut tyypit tekee myös Mirka Myrskyranta kaksoisrooleissa Hiltusen ämmänä ja etenkin Lyylia-leskenä. Hänessä riittää intoa ja puhtia, kun häät lähestyvät.
Monta roolia tekevät tyylikkäästi myös Raimo Mäensivu, Weijo Koskiranta, Raija Mäensivu, Paula Salonen ja Tuija Nauska. Aarre Aalto yrittää poliisina pysyä huijareiden perässä, ja Jussi Snellman hääräilee heidän apunaan.
Roosa Pakarinen on viehättävä tyttärenä. Sulo Aittoniemi on itseoikeutetusti tuomarina ja sitoo oivallisesti tarinan alun ja lopun oikeuden päätöksillä nuijaa kopauttaen.
Harmonikkamestari Pekka Mäkelä on sovittanut ja esittää näytelmän hyvin valitun musiikin. Ensi kesäksi teatterin kannattaisikin ehkä valita musiikkinäytelmä, koska joukossa on niin monta musiikin taitajaa ja laulajaa.
+++++
Kaksi Niiloa nähdään Heiskalla vielä 25.7. kello 14.
