Satu solmii koululaiset ja kyläläiset yhteen

Viljakkalan koulu yleisöineen liitää pian satujen siivillä runon, näytelmän, musiikin ja tanssin tiimellykseen. Nyt on jo kolmas perättäinen vuosi, kun koulun kaikki luokka-asteet huhkivat kasaan ison tapahtuman.
Elli Ylä-Anttila (edessä) lausuu hiiren vuorosanat. Kakkosluokkalaisten runomuotoisessa näytelmässä eläimet nautiskelevat tuokiosta kahvilassa. Iltamia varten harjoiteltu näytelmä auttaa käymään läpi äidinkielen oppisisältöihin kuuluvia asioita.
Elli Ylä-Anttila (edessä) lausuu hiiren vuorosanat. Kakkosluokkalaisten runomuotoisessa näytelmässä eläimet nautiskelevat tuokiosta kahvilassa. Iltamia varten harjoiteltu näytelmä auttaa käymään läpi äidinkielen oppisisältöihin kuuluvia asioita.

Kakkosluokkalaiset vetävät kanahattua, pupun korvaa ja kilpikonnakypärää päähänsä Viljakkalan koulussa.
Luokkaan raivataan tilaa, ja keskelle lattiaa vedetään muutama pöytä rekvisiitaksi. Seinällä roikkuvat kitarat saavat luvan olla yleisönä.
Harjoitellaan näytelmää.
Oppilaskopla tuntee jo kaikki kohtaukset, mutta vielä opettajan on muistuteltava, mistä suunnasta kukakin tulee, kenelle mikrofoni pitää ojentaa ja mihin kasvot on suunnattava. Vuorosanoissakin on vielä hiukan harjoittelemista, ja siihen oppilaat saavat vinkkejä toisiltaan.
H-hetkeen eli Viljakkalan koulun Satujen siivillä -iltamiin on harjoituksen aikaan kaksi viikkoa, joten vielä ehtii hioa yhtä sun toista.

Harjoittelu solahtaa arkeen

Ohjelmanumeroita viliseviä iltamia ei pyöräytetä hetkessä.
Oppitunteja on täytynyt valjastaa suunnitteluun ja harjoitteluun.
– Mutta ei tapahtumaa ole tehty koko vuotta. Veikkaan, että pari viikkoa hiihtoloman jälkeen on harjoiteltu paljon, 2A-luokan opettaja Aino Papu arvioi.
Tämänvuotisessa tapahtumassa painottuvat äidinkieleen liittyvät asiat. Niinpä luokat ovat käyttäneet ennen kaikkea äikän tunteja harjoitteluun. Musiikin tuntejakin on hyödynnetty. Oppisisältöjä ei kuitenkaan ole täytynyt uhrata, sillä harjoittelu tukee ja käy läpi asioita, joita olisi joka tapauksessa opeteltava.
Liikuntatunneista on tosin täytynyt hiukan nipistää, koska juhlasali on varattu niin täyteen jumppatunteja, ettei lavalla harjoitteluun ole löytynyt muita hetkiä kuin ne.
Kaikkea ei ole tarvinnut tehdä kouluaikana. Paikallinen tanssiryhmä ja kuoro ovat voineet harjoitella vapaa-aikana harrastustunneillaan.
– Henkilökuntamme taas on jaettu tiimeihin. Juhlaryhmä ideoi ja organisoi tätä tapahtumaa, Papu selittää ajankäytön ja vastuun jakautumista.
Opettajalle tapahtuma ja sen valmistelu ovat mukavaa vaihtelua koulun arjessa.
– Tämä tuo toki lisätyötä, mutta en koe sitä pahaksi. Näen sen tuoman hedelmän.
– Jos juhlia ei olisi, oppimamme asiat eivät tulisi näkyville, kakkosluokkalainen Aada Korpimäkikin näkee.
Luotsi myös iloitsee, että on tapahtuma, jossa katsomo on yksinomaan vanhemmille ja koulun ulkopuoliselle yleisölle varattu. Joulu- ja kevätjuhlissa oppilaat näet täyttävät aimo osan salia ja vanhemmat kuikuilevat kuka mistäkin.

Saduista on moneksi

Tämänvuotinen teema, satu, näyttää open mielestä uponneen mukavasti kaikille oppilaille, vaikka ikähaitari ulottuu ykkösistä yseihin.
Papu arvelee, että innon lähde piilee satujen muuntelussa ja niiden laajassa määritelmässä.
– Esimerkiksi seiskaluokkalaiset esittävät Romeo ja Julia -näytelmän. Teema viittaa siis lähinnä sanataiteen puolelle. Perinteinen Punahilkka taas ei olisi kutosluokkalaisia ehkä napannut, mutta mielenkiintoa tuo se, että sadusta tehdään kaksi versiota.
Korpimäki ja hänen luokkatoverinsa Kimi Rajamäki ja Vili Käpylä tykkäävät teemasta ja tekemänsä satunäytelmän annista.
– Olen esiintynyt aiemminkin, mutten ole tehnyt satua, Korpimäki hymyilee.
– Tämä tuo harjoitusta lukemiseen ja muistamiseen, Rajamäki tuumii.
– Näytelmän avulla selviää, mitä sadun juonessa on, Korpimäki lisää.
Satuteema taipuu myös kisaksi: opet pukeutuvat hahmoiksi, ja lapset yrittävät tunnistaa ne.
Open mielestä satujen lukeminen lapsille on tuiki tärkeää.
– Lapset rakastavat satuja, aika pitkällekin nuoruuteen. Ei pidä ajatella, että kiinnostus loppuu ykkös- tai kakkosluokkaan.
Luotsi muistuttelee itseäänkin katsomaan satuja lasten silmin.
– Joskus aikuisena on turhankin kriittinen satuja kohtaan, mutta lapset käsittelevät niitä omalta kannaltaan. Esimerkiksi Grimmin satujen hurjiakin juttuja haluaisi joskus sensuroida, mutta nehän opettavat elämästä.

Yhteisen äärellä

Koko koulun yhteinen tapahtuma rakentaa siltoja niin oppilaiden kuin opettajien välille.
Koska Viljakkalan opinahjo on yhtenäiskoulu, on tärkeää, että pikkuiset näkevät isojen arkea ja päinvastoin.
– Siinä isotkin muistelevat, mistä he ovat itse aloittaneet koulupolkunsa.
Tokaluokkalaiskolmikko on mielissään, kun saa kohdata isompiaan.
– He ovat kivoja meille, Rajamäki hymyilee.
Papu huomauttaa, että kun porukka on välillä suloisesti sekaisin, alakoulusta yläkouluun siirtymisen kynnys madaltuu.
Tapahtuma yhdistää paitsi koulun väkeä myös koko Viljakkalan kyläyhteisöä, sillä ovet ovat avoimet kaikelle yleisölle.
– Koko kylän tapahtumia ei kauheasti ole vuoden mittaan, Papu tuumii.
Hän uskoo, että kyläläisiä kiinnostaa, mitä koulun ovien sisäpuolella tapahtuu.
– Koulumme on muuttunut fyysisesti, joten se kiinnostaa jo sikäli. Halutaan myös nähdä, mikä on nykykoulun meininki. Lisäksi vanhemmat, joiden lapset ovat vasta tulossa kouluun, haluavat ehkä tulla katsomaan.

Lipputuloilla kirjoja

Koulu käyttää kassaan kilahtaneet tuotot äidinkielen materiaalihankintoihin.
– Hankimme kaunokirjallisia kirjasarjoja. Meillä ei ole ollut vuosiin niihin varaa. Ikivanhat eivät enää kestä tätä päivää. Kirjojen täytyy koskettaa lasten maailmaa, Papu puhuu lukuinnon herättelyn puolesta.
Mutta tuotto ei ole pääasia.
– Toivon, että tästä jää taas kiva muisto.

Kaikelle yleisölle avoin Satujen siivillä -tapahtuma Viljakkalan koulussa 27. maaliskuuta. Kaksi näytöstä: klo 11.30 ja 18.00.