Ykkösnäyttelytilaan sopii koko kansan kirjo

Leijassa sijaitseva kaupungin tärkein näyttelytila tekee kunniaa niin ammattitaiteilijoiden, harrastajien, yhdistysten kuin pikku veitikoidenkin sielunmaisemalle. Se on myös matalan kynnyksen paikka yleisölle.Leijassa sijaitseva kaupungin tärkein näyttelytila tekee kunniaa niin ammattitaiteilijoiden, harrastajien, yhdistysten kuin pikku veitikoidenkin sielunmaisemalle. Se on myös matalan kynnyksen paikka yleisölle.
Kulttuurisihteeri Minna Vallin haluaa pitää Leijan näyttelytilan kattauksen monipuolisena ja vaihtelevana. Hän rytmittää näyttelyitä vaikkapa maalaustekniikan, aiheen tai tekijöiden mukaan niin, ettei ihan samantyyppisiä näyttelyitä olisi peräkkäin.

Kulttuurisihteeri Minna Vallin haluaa pitää Leijan näyttelytilan kattauksen monipuolisena ja vaihtelevana. Hän rytmittää näyttelyitä vaikkapa maalaustekniikan, aiheen tai tekijöiden mukaan niin, ettei ihan samantyyppisiä näyttelyitä olisi peräkkäin.

Tällä hetkellä pääkirjasto Leijan näyttelytilassa komeilee työväenopiston opiskelijoiden töitä.
Yhtä luontevasti sinne sujahtaa ammattitaiteilijan teos, yhdistyksen juhlavuodelle kumartava näyttely tai päiväkotilapsen nappaama valokuva.
Kaupungin tapahtumakalenterista voi myös huomata, että jotkin näyttelyt vain piipahtavat tilassa. Leijaan varattu aika on tosin yleensäkin lyhyt, noin kahdesta kolmeen viikkoa. Joskus näyttely on silti erityisen pikainen, jopa vain viikon mittainen.

Tilkenäyttelyt harvinaisia

Olennaisin syy laajaan kirjoon on se, että kaupunki haluaa pitää kirjaston näyttelykattauksen monipuolisena.
– On mahdollisuus näyttää ihmisille, miten moninaista taide on, kaupungin kulttuurisihteeri Minna Vallin selittää.
Laatutaiteen rinnalle vaivatta istuvia, arjesta ponnistavia päiväkotilasten näyttelyitä on tullut parina viime vuonna entistä enemmän. Ylöjärven kulttuuripalvelut on nimittäin kulkenut varhaiskasvatuksen kanssa käsikynkkää Kulttuurikude-projektin merkeissä.
Näyttelyn poikkeuksellinen lyhyys voi johtua ensinnäkin näytteilleasettajan halusta.
– Voi olla vaikka niin, että yhdistys tuo jäseniään esittelemään näyttelyä eikä esittelijöitä järjesty kuin viikoksi.
Toisaalta kalenteriin on saattanut buukatessa jäädä lyhyt rako. Jos halukas löytyy, hän voi täyttää kolon.
Yllättäville raoille hätäpäin räätälöityjä tilkkeitä sen sijaan tehdään harvoin. Sellaiselta tapahtumakalenterin selailijan silmään saattoi näyttää esimerkiksi Ylöjärven matkamuistoja esitellyt viikon mittainen näyttely. Vallinin mukaan se ei kuitenkaan ollut tilke. Näyttelyn tekijät vain olivat varauksensa kanssa myöhään liikkeellä, joten enää pikku kolo löytyi.
Tila on maksuton, joten raha ei ole syy lyhyisiin näyttelyihin.
Käänteitä näyttelykalenterin kasaamiselle luovat myös peruutukset. Yllättävä aukko voidaan täyttää, mikäli joku äkkää tarjota näyttelyään siihen. Esimerkiksi joulun alla seurakunta hoksasi täyttää peruutuksen tuoman aukon Godly play -näyttelyllään.
– Sattumat kuuluvat tähän hommaan.
Toisaalta tavallista pidemmille näyttelyille ei sinänsä ole esteitä, mikäli pituudelle on perustelut.
– Kerran oli valokuvanäyttely, joka kesti peräti puolisentoista kuukautta, mutta sen aikana vaihtelivat eri tekijöiden työt.

Ei tiukkaa kriteeristöä

Näyttelyiden luonne lipuu laidasta laitaan, mutta yhdistävänä tekijänä on taide tai taiteellisuus. Esimerkiksi historiallisia tai luonnontieteellisiä näyttelyitä Leijassa ei juuri nähdä.
Buukatessa Vallin ei aseta näyttelyille tasovaatimuksia tai juuri muitakaan ehtoja.
– Ainut automaatio on, että kevättä varataan harrasteoppilaitosten kevätnäyttelyille.
Näyttelyn luonne ja taso vaikuttavat kuitenkin ajoitukseen. Vallin rytmittää nähtävää siten, että peräkkäin ei ole vaikkapa monta maisemanäyttelyä tai lasten töiden esittelyä.
– Jos en tunne näyttelyajan varaajaa, pyydän häneltä sähköpostiin kuvia, jottei tule peräkkäin samantapaisia näyttelyitä.
Vaikka Vallin on tason suhteen avarakatseinen, hän ehdottaisi näytteilleasettajalle muita näyttelypaikkoja, mikäli huomaisi, ettei töillä ole rahkeita Leijaan.
Yleensä Vallin ei kuitenkaan ole laadunvalvoja, vaan esimerkiksi taideyhdistyksillä on monasti tapana rankata jäsentensä työt.
Pääsääntöisesti ajat irtoavat siis niille, jotka ehtivät kysyä ensin. Jos näyttelyajat sen sijaan myönnettäisiin laadukkuuden mukaan, pitäisi järjestää erillisiä hakuaikoja.
– Mutta täytyy muistaa, että tämä on koko kansan kirjasto, Vallin huomauttaa.
Galleriat ovat asia erikseen.

Kalenteri täynnä merkintöjä

Tällä haavaa Leijan näyttelykalenteri on kovin pullollaan ensi vuoden helmikuulle saakka.
– On normaali tila, että tiedetään kuudesta seitsemään kuukautta eteenpäin, missä mennään.
Näin on ympäri vuoden. Kalenteri ei ole koskaan tyhjä, ja sitä täytetään jatkuvasti.
– Tänä vuonna varauksia on  enemmän kuin tavallisesti. En muista, että tila olisi ikinä ollut maaliskuussa varattu seuraavalle vuodelle saakka.  Normaalisti tässä vaiheessa vuotta varauksia olisi syys-lokakuulle saakka.
Leijan näyttelysali on niin haluttu tila, että se täyttyy ilman kampanjointia.
Mikäli mielessä on tietty aika näyttelylle, puhelimeen kannattaa tarttua kuudesta kahdeksaan kuukautta ennen ajankohtaa.
– Jos joku haluaa näyttelynsä heti seuraavalle viikolle, usein tulee ensin hämmästelyä, miten tila voi olla tosi pitkälle varattu. Yleensä pienen juttelun jälkeen varaajalle on sittenkin ok, että näyttely sijoitetaan myöhemmäksi. Varaajilla voi myös olla vääriä käsityksiä siitä, milloin kirjastossa riittää yleisöä.
Pelko perumisesta on turha syy epäröidä varaamista. Sanktioita ei ole tiedossa.
– En kirjoita nimen perään, että tälle en ikinä enää myönnä näyttelyaikaa, Vallin rauhoittelee naurahtaen.
– Vielä ei ole ollut sellaisia, jotka varaisivat ja peruisivat jatkuvasti.
Kalenteri buukataan tiiviiksi. Rakoja tulee lähinnä peruutusten vuoksi tai siksi, ettei seuraava näytteilleasettaja ehdi tuoda näyttelyään heti edellisen väistyttyä.
– Usein käy niin, että näyttelyä purkava tapaa ovissa uusia töitä tuovan.
Tarkoituksella rakoja jätetään ainoastaan esitysviikoille, jolloin tila on varattu teatteriesityksille.

Kirjasto on koko kansan paikka

Vallinin mielestä näyttelytila voi antaa arvon yhtä lailla ammattilaisen kuin leikkivän lapsen kätten jäljelle.
– Arvostan syvästi ammattitaiteilijoita. Mutta varmasti näyttelyn hetkellä vaikkapa lapsen työ on ihan yhtä arvokas kuin ammattilaisen työ, vaikkei se jää elämään samoin kuin taiteilijan teos. Ei saa aliarvioida kenenkään hetkeä, jona hän saa työnsä esiin.
– On hyvä, että täällä järjestetään näyttelyitä esimerkiksi kuvataidekoululaisille, sillä ne ovat osa opetusta. Vaikkapa lapsille taas näyttely voi tarjota onnistumisen tunteen.
Vallin muistuttaa, että monipuolisuus voi houkuttaa sellaista yleisöä, joka ei muutoin kävisi näyttelyissä. Vaikkapa tutun teos saattaa saada astumaan taulujen äärelle.
Kulttuurisihteeri näkee mahdottomana, että hän ryhtyisi valikoimaan Leijaan vain laatutaidetta.
– Kirjastonjohtaja varmasti sanoisi, että kuule, Minna, tämä on kirjasto: koko inhimillisen kirjon on mahduttava tänne.

Komea näyttelysali historiaa – ehkä tulevaisuuttakin

Leijan salista tuli paikkakunnan näyttelyiden paraatipaikka, kun pääkirjasto valmistui reilu kymmenen vuotta sitten.
Sitä ennen kaupungintaloa vastapäätä oli komea näyttelytila, Räikän sali.
Salissa oli järjestetty valvonta sekä työntekijä. Kumpikin uupuu Leijan näyttelyhuoneesta. Toisaalta näytteilleasettajat maksoivat vuokran näyttelyajastaan. Leijan tila on ilmainen.
– Tilan rakentamiseen saatiin valtakunnan rahaakin. Salissa oli 120 neliömetriä  ja erittäin hyvä valaisujärjestelmä, kulttuurisihteeri Minna Vallin kiittelee.
Näyttelysalille oli kuitenkin heitettävä hyvästit, kun kaupunki kasvoi ja tila otettiin toimistokäyttöön.
– Se otti koville, Vallin muistelee.
Toinen isku tuli, kun vanhaan Räikän rakennukseen jo lamppuja myöten suunniteltu näyttelytila karahti kiville.
– Syynä oli kai taloudellinen tilanne.
Takapakki kirpaisi ja pänni Vallinia. Katkeroitua hän ei silti halunnut.
Idea vanhasta Räikästä on viritelty aika ajoin keskusteluun, mutta toistaiseksi toimeen ei ole ryhdytty, eurot kun ovat tiukassa.
Onko tilalla toivoa?
– Voi, ilman muuta! Jonain päivänä se on taas ajankohtainen. Se on kulttuurihistoriallinen rakennus kaupungin keskeisellä paikalla, kulttuurisihteeri hihkaisee toiveikkaan kirkkain kasvoin.
Vallin myöntää, ettei Leijan sali ole edustavin mahdollinen paraatitila.
– Se on pieni, ja siellä on valaistusongelma, kun korkealla olevia lamppuja ei pysty kohdistamaan töihin. Toisaalta se vetää väkeä kuin häkä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?