Tipaton tammikuu on ikivihreä perinne ja puheenaihe vuoden alkajaisiksi. Se ei silti ole pelkkää sanahelinää tai mitätön pikku paussi: päihdeasiantuntijan mielestä pisaraton kuu on hyvä keino syynätä juomatottumuksia.
Sari Karvonen tutkaili punaviinihyllyä kylmänä tammikuun perjantaina Ylöjärven Alkossa. Hän on kokeillut sekä tipatonta että tipallista tammikuuta. Tänä vuonna hän ei ole ryhtynyt pisarattomalle. – Mielestäni yleinen keventäminen kuuluu joulun jälkeiseen aikaan. Mutta viikonloppuun ja talveen kuuluu mielestäni se, että saa ruoalla punkkua.
Se oli viimeinen pisara. Ei tippaakaan enää. Ainakaan ennen helmikuuta.
Vuoden alkajaisiksi moni on taas kiertänyt pullonkorkit kireälle.
Ylöjärven päihdehuollosta vastaavan Tampereen A-klinikan yksikköjohtaja Pekka Einemäki tuumaa, että tipaton tammikuu on yleisesti ottaen hyvä juttu.
– Alkoholin kulutus vähenee. Ihmiset testaavat rajojaan ja sitä, kuinka paljon mielitekoja alkoholiin on.
Vaikka pisarattomalla tammikuulla voi olla varjoisiakin puolia, Einemäen mielestä ne eivät saisi loata koko teemakuun mainetta. Taukokuulla kun on nippu etujakin.
– Toisaalta, miksei voisi ajatella, että pitää tipattoman puolikkaan vuoden? Meillä klinikalla huomaa, että tuossa ajassa alkaa näkyä, millainen ihminen alkoholin käytön alta löytyy.
Alkoholiongelmien kanssa painiville kuukausi voi nimittäin riittää kemiallisten vaikutusten laantumiseen, mutta henkisen puolen muutokset vievät häneltä ainakin puoli vuotta, moni seikka enemmänkin.
– Siksi suurkuluttajille suosittelisin kuukautta pidempää jaksoa.
Puhetta tipattomasta riittää aina vuoden alussa, mutta myyntitilastot ja Einemäen näppituntuma myös vahvistavat, että tammikuinen kuivattelu on todellinen ilmiö.
– Ei nyt voi sanoa, että se olisi kansanhuvi, mutta nimityksenä nenän valkaisu on ihan hauskan kuuloinen.
– On tipattomalla vaikutusta – alkoholi kun on Suomessa suurimpia terveyshaittojen, onnettomuuksien, sosiaalisten ongelmien ja väkivallan aiheuttajia. Kulttuurimme on humalahakuista.
Tipaton on perinne, testi tai tempaus
Päihdeasiantuntija arvioi, että tipattomalle ryhtyvät tyypillisesti ihmiset, jotka kuluttavat alkoholia keskimääräisesti.
– Tapa ei ole tavallinen niille, joille alkoholi on iso ongelma. Asiakkaidemme joukossa ei ole paljon tipattoman viettäjiä.
Riskirajoja hipovat tosin saattavat luopua pullosta alkuvuoden ajaksi testatakseen, kuinka hyvin kuivan kuukauden pito onnistuu.
– Sitten on myös sellaista väkeä, joka käyttää alkoholia suhteellisen vähän mutta joka on ottanut periaatteekseen valkaista nenää kuukauden.
Toisaalta moni niukasti naukkaileva ei koe tarvetta taukoon.
Listaan mahtuu toki niitäkin, jotka joulun jälkeen viilaavat muitakin elämätapojaan kuin juomista.
Paussi voi olla myös sosiaalinen juttu: vaikkapa työporukka, kaveripiiri tai puoliso voi innostaa lähtemään remmiin.
Einemäki tuumaa, että vuosikymmenten mittaan perinteeksi juurtunut, alkukirjaimiltaan sointuva tipaton tammikuu on monen mielestä sopiva hetki taukoon joulun mässäilyn jälkeen kylmillä säillä.
– Ei taitaisi jokin kaljaton kesäkuu istua yhtä hyvin, mies tokaisee naurahtaen.
Muistaapa Einemäki toisaalta ihmisen, jolla on tipallinen joulukuu. Muu vuosi vierähtää tipattomana.
Katse kivettyneisiin juomatottumuksiin
Tammikuu vailla tissuttelua auttaa katsomaan elämäntapoja uudesta näkökulmasta.
– Löytää uusia tapoja viettää vapaa-aikaa ja vaikka saunomisen jälkeistä hetkeä.
– Siinä näkee, kuinka paljon on turhaa, tottumuksiin liittyvää alkoholin käyttöä. Voi miettiä, meneekö tavallisesti ruoan kanssa lasi viiniä vai pullo kahteen pekkaan. Klinikalla näkee, että suurella osalla asiakkaista alkoholin käytön lisääntymiseen ei ole isoja syitä. Toleranssi ja mieliteot vain kasvavat huomaamatta.
Tipattoman viettäjä välttyy myös krapulapäiviltä, morkkiksilta ja töppäilyiltä.
– Elämä on hauskempaa ilman kankkusta kuin sen kanssa.
Tipaton on myös seksielämän piriste. Einemäki toteaa, että alkoholia nauttineen puolison läheisyys ei usein houkuta.
– Ja jos on lapsia, herää virkeänä, kun he tulevat hyppimään vatsan päälle.
Onnistunut kokeilu on mitä mainioin rohkaisija. Kun juomattomuus kerran onnistuu, hörppimistä voi vähentää toistekin.
Toisaalta tipattoman vaarana on se, että tammikuu kuluu kärvistellen ja helmikuussa himottaa hörppiä kaksin käsin.
– Silloin pitäisi pysähtyä muutenkin miettimään juomistaan.
Metsään mennään silloinkin, jos juomiseen kiinnitetään huomiota vain tammikuussa ja muu vuosi eletään laput silmillä.
– Mutta en tiedä, kuinka moni itseään niin huijaa.
Ilo irti tipattomasta
Kuinka tipattoman vietto sitten sujuu?
– On juomatta, Einemäki antaa naurahtaen yksinkertaisen niksin.
Tipaton ei tarkoita sulkeutumista neljän seinän sisään. Kyllä baarissakin voi käydä, vaikka kuppi täyttyisi vain kahvista. Toisaalta jos tilanne baarissa ei suju tai tuttu juomaseura ei viihdytä selvänä olevaa, onkin jo syytä herätä miettimään.
Alkoholipaussin pitämistä helpottaa, jos päättää pysyä täysin pisarattomalla tiellä.
– Ei tarvitse pähkäillä, ottaako yhden vai kaksi vai ei ollenkaan. Pähkäily johtaa helposti lipsahduksiin. Kohtuukäyttö onkin sikäli haastavaa, että aina ei ole helppoa tietää, missä raja kulkee.
Tipattoman aikana kannattaa välttää helmikuun odottelua.
– Elää hetkessä ja nauttii siitä, mitä kaikkea kokee täysin aistein.
Tipattoman ei pitäisikään tarkoittaa huvista luopumista, vaan se olisi paras nähdä uuden huvin lähteenä.
Tipaton voi opettaa käsittelemään huolia pohtimalla, kun murheen lääkkeeksi ei voi ottaa huikkaa.
– Ei kannata täyttää päätään millään muullakaan pakokeinolla.
Mielitekojen välttäminen ei ole niksi tipattomaan. Pikemmin on paras kohdata mielihalut ja sitten selättää ne.
Einemäki neuvoo pitämään mielen avarana taukokuun jälkeenkin: riskien havainnointi ja tottumusten rikkominen sopivat koko vuoden varrelle.
– Mitä kirkkaammalla ajatuksella pystyy itseään tutkailemaan, sen parempi.
Viimeisimmät kommentit